Virallinen yöaihe

Sitä se MOBA pitää hereillä tähänkin aikaan. Jos sitä nukkumaan menisi.

Junassa on tunnelmaa... Nukutti ennen yhdeksää, mutta sain sitten silti kuningasidean valvoa koko yön. Nälkä kyllä tulee, mut jaksan ihan fine vielä tunnin ja kymmenen minsaa kunnes ravintolavaunujäbä tulee takas. Siihen asti aattelin lueskella Jussi Valtosta ja kirjoittaa ja syödä kaikki mun hyvät karkit loppuun.   Ei ees väsytä enää, ku vähän lepäili kuulokkeet korvilla ja sit katsoi tunnin standupia. Huomenna eiku tänää voi nukkua, sit kotona kun on saanut kunnon aamiaisen.   Taidan viedä Dragonilin välipalakeksin.

Enpä ole koskaan aiemmin viettänyt yötä näin: televisiosta MM-yleisurheilua katsoen ja toista risinglaista kannustaen. Hyvältä näyttää vielä, Nylkky, tsemppiä loppuihin 40 kilometriin!   Edit: keskeytys oli tosi pahannäköinen, toivottavasti saavat sairaalaväen avulla toipumisen nopeasti alkuun. Hurja laji, kun tuollaista tapahtuu.

Hengissä selvitty hotelille tipan kautta. Ei jätkä ole vielä valmis taistoon. No tästä ei oo kuin suunta ylöspäin.   Clench your fist and put a grin on your face Just let go and you'll never be the same

Helle on salakavala vastustaja. Itse aikoinaan tykkäsin juosta juuri hellekeleillä, lihakset olivat sopivan rentona ja sai kunnon hien päälle. Ei tarvinnut saunassa käydä.   Ja pari kertaa minultakin meinasi taju lähteä. Hölkkäsin 19 km lenkin 25-26 asteen helteessä juoden vain puoli litraa välillä ja lopussa lähti näkö hetkeksi, kun silmissä sumeni nestevajauksen takia. Ja toinen samanlainen tapaus nopeavauhtisemmassa 13 km kisassa. Yhden puolimaratonin jätin väliin kun ei ollut intoa mennä sinne 30 asteen helteellä ja muutenkin yö oli mennyt melkein kokonaan valvoessa.   Mutta tsemppiä. Nyt varmaan harmittaa, mutta olet niin nuori, että ehdit vielä kisailemaan jatkossakin.

Oli hurjan näköistä telkkarista katsoa, mutta hyvä jos olo on jo parempi! Sulla on vielä pitkä ura edessä, vielä ehtii. Lehdistö tiesi kertoa että varjossa oli jotain 30 astetta, ei ole pieni helle se.

Ei saisi aloittaa liian hyvän kirjan lukemista illalla. Aloitin Lee Childin Etsintäkuulutettu kirjan. Jack Reacherit ovat olleen aina hyviä ja tämäkin tempaisi heti mukaansa, pitää varmaan lukea loppuun yhdeltä istumalta. Lomaa on vielä viikko jäljellä joten ei tarvitse edes nousta aamulla varhain.

Töitä pukkaa. Huomenna pitäisi lähettää yksi valmis ja kertaalleen jo kommentointikierroksella vertaisarvioinnista käynyt lehtiartikkeli, ja yhteen konferenssiin pitäisi viikon loppuun mennessä lähettää abstrakti - ja valmis paperi ensi viikolla. Tein tänään koko päivän sähkömittarilla energiankulutusmittauksia ja nyt iltapuhteena dokumentoin tuloksia, joten huomenna sitten varmaan kirjoitan paperia puhtaaksi. Yötöiksi menee, mutta menköön. :cheesy:

Olisi niin mukavaa, jos saisi nukuttua enemmän kuin kolme tuntia kerrallaan yössä. Hyvin harvoin saan 8-9 tuntia nukuttua putkeen. Yöllä heräämisen jälkeen menee taas kauan, että saan jälleen unen päästä kiinni. Nytkin olen ollut valveilla kaksi tuntia, kun olen vain pyörinyt sängyssä ennen kuin nousin ylös ja avasin koneen. Rasittavaa, kun on väsynyt, mutta kuitenkaan ei oikeastaan nukuta yhtään.   Kai sitä pitää vain yrittää nukkua jossain vaiheessa. Sentään ei tarvitse aikaisin herätä, kun päivän ainoat tunnit alkavat vasta varttia yli kaksi.

Oli tarkoitus mennä nukkumaan jo puolenyön tienoilla, mutta joskus sattuu jänniä asioita.   Etsiessäni Youtubesta erästä siellä joskus vuosia sitten näkemääni taiteellista amatöörimusiikkivideota löysinkin John Cagen soittamassa vahvistettuja kaktuksia ja muita kasvimateriaaleja höyhenellä. Inspiroiduin pitkästä aikaa ihan kunnolla kuuntelemaan (myös ihan "oikeaa" :tongue: ) musiikkia.   Siinä musiikkia kuunnellessani päädyin selailemaan vanhoja valokuvia. Musiikin ja kuvien yhdistelmistä sain parikin uutta kirjoitusideaa, kun yleensä niitä tällä tavalla 'luonnostaan' putoilee harvakseltaan ehkä puolisenkymmentä vuodessa.   Yritin alkaa työstää niistä toista, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt muodostaakseni koherenttia kaunokirjallista tekstiä. En tiedä alkaako ikä jo painaa vai mikä on, kun ei jaksa enää kirjoittaa neljään asti aamuyöllä. :tongue: Harmi että inspiraation luonne on (ainakin minulla) vähän sellainen, että se iskee yleensä kun mieli on jo sellaisessa pienessä tokkurassa, jossa ei enää oikein saa mitään järkevää sieltä ulos. Ei auta muu kuin koettaa löytää takaisin samaan tilaan myöhemmin mieli virkeämpänä.

"Itse olen siinä iässä että kaikki on hauskaa" -minä "Se ei ole ikä vaan kellonaika" -Raimu   Tiivistää paljon. Huomenna viimeinen koulupäivä ennen lomaa ja paahdan tässä viimeisiä koulutehtäviä. :D Elämä on juuri nyt aika söpöä.

Tultiin kaverin karonkasta kotiin, avasin internetin ja ihmettelin, kun on niin kamalan hiljaista. No ei mikään yllätys: kellohan on yli kolme yöllä. :tongue:

Vietän leffayötä, ja katson Stephen Hawkingista kertovaa elokuvaa. Kyllähän tuolla tavalla sairaasta saa sankarillisen selviytymistarinan, mutta voisikohan samaa yrittää alkoholistista? Onhan alkoholismikin sairaus. Päähenkilö vääntäytyisi sankarillisesti krapulassa luennoimaan ja naukkailisi tutkimusta tehdessään, kunnes olisi kännissä. Sitten näytettäisiin, kuinka hyvin hän pystyisi laskemaan fysiikan laskuja kännistä huolimatta.   Seuraavaksi katson Prom Night III:n.

Meillä meni yö True Bloodin neloskautta katsellen. Nyt olen niin väsynyt varsinkin iltatoimien jälkeen, etten oikein jaksaisi mennä nukkumaankaan.

Perinteet kunniaan, tämä yö menee taas Oscareita katsoessa. Ensimmäisen kerran taisin katsoa showta 2005 tai 2006, eikä välivuosia ole tainnut tulla kuin yksi. Ihme hömppää, mutta aivan hauskaa.

Minä olen yksin mökillä, tai no, kahden koiran kanssa. En ole ikinä ennen ollut täällä talviaikaan yön yli yksin, mutta nyt talvilomalla päätin tulla. Mietin kyllä etukäteen, olisiko hyvinkin ahdistavaa olla täällä iltaisin itsekseen, kun lähimpään naapuriin on melkein kilometri (kesällä tuossa parin sadan metrin päässä on vanhempi sukulaispariskunta kesäasukkaina, mutta näin talvella niidenkin talo on tyhjillään) ja kuitenkin metsän reunassa ollaan. Vielä pimeän aikaankin on pakko mennä kerran ulos, kun koirat on käytettävä. Ihan kivasti täällä on kuitenkin mennyt, ja on ylipäätään ihanaa olla omassa rauhassa luonnon keskellä.

Vietän taas leffayötä. Viime aikoina olen törmännyt moneen leffaan, jotkakäsittelevät internetiä. Tämänhetkinen leffa kertoo podcastin tekijästä, eilen katsoin leffan, joka näytti koko leffan ajan pelkästään tietokoneen ruutua, jossa teiniporukka skypetti, pikaviestitteli ja facebookkasi. Nettiaiheisia leffoja on ollut muitakin, niin onkohan tämä netiä käsittelevät leffat jokin uusi trendi?

Yövuorossa menee tämäkin yö, valvoessa muiden nukkumista. Hoitajana kehitysvammayksikössä nimittäin. Aiemmat yövuorojen pitkät tunnit oon kuluttanut katsomalla elokuva ja sarjoja, kuten True Bloodia tai kaikki Hobitit putkeen tms. Kirja kulkee myös monesti mukana. Tänä yönä olisi kahlattava läpi Tolkienin Silmarillionia, mikä ei sitten millään meinaa edetä, etenkään aivot väsyneenä.

Eipä ole tullut hirveästi nukuttua, kun tuli hoksattua Sigur Róssin 24H reissu Islannin ympäri suorana lähetyksenä ja taustalla soi artistin omaa musiikkia. Ei tätä ole millään malttanut laittaa kiinni ja mennä nukkumaan, kun sen verran mukavaa kuunneltavaa on ja komeita maisemia näkee matkan varrella. Siellä sataa tosin, mutta se luo omanlaistaan tunnelmaa. Pikkuhiljaa alkaa mielessä muodostua ajatus reissusta Islantiin, jotta voisi kiertää saman reitin itsekin.   Ai niin, linkki siihen lähetykseen: https://youtu.be/pU3TYFSNybg

Unirytmini on ollut viime aikoina mielenkiintoinen: öisin tulee nukuttua 2-3 tuntia ja töiden jälkeen 2-3 tunnin päiväunet. Olo on jatkuvasti melko huuruinen, aivan kuin painaisin tonnin, mutta silti leijuisin ilmassa. Jotta kupoli olisi vielä hieman sekaisempi, vedin tänään (eilen) kevyet kalsarikännit. Huomenna (tänään) on onneksi iltavuoro, joten nukkumaankin ehkä ehtii, jos mieli ja keho antavat luvan.

Unirytmiasiat on aina vähän ongelmallisia.   Minä olen päätynyt Facebookissa Fenno-Ugric Peoples Unite! -nimisen ryhmän adminiksi. Se toimi vuosikausia suhteellisen kivasti, mitä nyt oli välillä turkkilaisia altailaishypoteeseineen ja muuta kilttiä epätiedettä. Mutta nyt se on muutamassa kuukaudessa mennyt täydeksi internetiksi. Sinne ilmestyy rasistista , syrjivää ja valheellista materiaalia karseaa vauhtia, ja nyt on päästy jo kunnon antropologiameininkeihin eri "rotujen" kasvokuvia vertailemalla. Nyt mä tässä sitten ihmettelen, pitäiskö mun vaan poistaa kaikki siellä viime aikoina puhuttu vai yritänkö ottaa rakentavamman mutta ihan järkyttävän paljon kauemman aikaa vievän lähestymistavan jossa poistan vain yksittäisiä kommentteja perustellen, miksi.

Kamppailen jälleen uniongelmien kanssa. Yritin nukahtamista jo tunnin ajan, mutta totesin sen turhaksi ja nousin ylös. Muuten ei haittaisi, mutta työt alkavat klo 6:30. Vituttaa ja ahdistaa sen verran, etten tiedä, kannattaako nukkumista yrittää enää uudelleen. En ole nukkunut juurikaan paremmin sitten tuon edellisen viestini tässä ketjussa, eli heikosti menee. Suorastaan outoa, ettei terveys ole vielä pettänyt. Moni työkaveri on tällä hetkellä sairaslomalla flunssan takia, mutta minuun tauti ei ole toistaiseksi iskenyt. Voisi kuvitella, että pitkään jatkuva univaje alentaisi vastustuskykyä jonkin verran. Henkisesti tämä alkaa tosin olemaan melko rankkaa settiä.

Oletko kokeillut itsehoitolääkkeistä melatoniinia tai sitten ihan käyntiä lekurilla aiheen parissa? Toki kuulemani kokemukset ns. nukahtamislääkkeistä ovat hiukan vaihtelevia, mutta joillakin ne toimivat nimenomaan unirytmin palauttamisessa, jos sitä ei muuten saa kuntoon. Alkoholi ei auta.   Mun nukkuminen on ajoittain myös ollut hyvin satunnaista, ja joulukuun alun USAn reissu pisti myös unirytmin totaalisesti sekaisin sikäli mikäli sellaista edes oli. Olen aina ollut huono aikaerojen kanssa. Mulla tosin onneksi on työ, joka ei vaadi joka aamu paikalle saapumista tietyllä kellonlyömällä, ei edes erityisen aikaisin, joten yöllä saamattoman unen korvaaminen aamupuolella yleensä onnistuu, olettaen että saa unta aamulla.

Kaupan hyllystä saatavaa melatoniinia olen joskus kokeillut, mutta ilman mainittavaa hyötyä. Apteekista varmaan saisi vahvempaa versiota, mutta enpä tiedä, auttaisiko sekään. Uuden sängyn hankinta voisi toimia ensiapuna, mutta lääkäri alkaa kieltämättä tuntua ajankohtaiselta vaihtoehdolta.

Unettomuus voi olla aika tappavaa. Ensi alkuun noin kuvainnollisesti, mutta pahetessaan syö kyllä terveyttä. Itselläni uusi hyvä sänky helpotti vähän, ei tarvinnut ainakaan selkäsäryn takia herätä. Kaikki muutkin häiriötekijät kannattaa minimoida ja käyttää korvatulppia, jos ympäristö ei ole hiljainen. Itselläni melatoniini ei ole juurikaan auttanut. Kannattaa oikeasti käydä juttelemassa lääkärin kanssa, ennen kuin terveys pettää. Itse olen yrittänyt hyväksyä yövalvomisen (nukahdan kyllä, mutta herään yöllä valvomaan) ja varata riittävästi aikaa, että ehdin myös nukkua. Ehkä elimistölleni sopii paremmin kaksi lyhyttä unijaksoa 2-3 tunnin valvetauolla.