Muuttaminen ja asuminen

Tehdään nyt tämä tännekin, kun ei kerran näytä vielä olevan. Muuttaminen ja asuminen. Mitä mieltä olet muuttamisesta, mikä on mieluisin asumismuotosi, oletko muuttanut vastikään tai kenties muuttamassa?   Itse muutin juuri solukämppään, joten luonnollisesti tämä aihe alkoi yllättäen kiinnostaa. Minulla on nimittäin sellainen tapa, että käsittelen ja käyn läpi epämiellyttäviä asioita, jotta oppisin elämään niiden kanssa. Muuttamisesta en siis pidä alkuunkaan. Koti on minulle sellainen symbolinen luola, jonka pitää säilyä mahdollisimman muuttumattomana, koska maailma kuitenkin muuttuu ympärillä väistämättä. Muuttaminen pistää pakan sekaisin aivan täysin ja kaiken joutuu aloittamaan alusta. Ei sillä, kaikkeen toki tottuu, mutta aikansa se vie. Lisäksi muuttamisessa on aina hirveä työ. Nytkin mokoma sotki opiskelut aivan täysin.   Asunto ei ole sieltä uusimmasta päästä [size=2](Suomen vanhin opiskelija-asuntola, köh)[/size] ja vuokrakin on kallis kuin mikä, mutta sijainti ja kaiken maailman oheisedut ovat erinomaiset, varsinkin kun kymmenen megan netti kuuluu vuokraan. Nyt pitää vain saada nuo pahvilaatikot äkkiä pois, tai ne peittävät tuon ikkunan vielä ensi vuonna.

Muuttamisesta en osaa sanoa paljoakaan, mutta asumisesta paljonkin. Lähinnä voisin nyt kertoa muutaman sanan stressaavasta elämästä ensimmäisessä omistusasunnossa.   Olen asunut lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen kuudessa asunnossa. Nyt asun viidettä vuotta rivitalokaksiossani. Ja voi kuulkaa, kyllä oli vuokralla huoletonta!   Ostaessani selvittelin kyllä tulevia remontteja, sähkölaskujen suuruuksia ja muita sellaisia perusasioita, mutta itse talotekniikasta en ymmärtänyt yhtään mitään. Minulle riitti, että "isompia remontteja ei pitäisi olla tulossa tämän ikäisessä talossa vielä vähään aikaan". Tuntuu olevan aika tavallista, että asunto-osakkeen ostajat eivät perehdy varsinaisiin kiinteistöasioihin kovinkaan paljoa, koska ehkä yleisesti ajatellaan että kaikki sellainen kuuluu taloyhtiölle, ja osakas vain maksaa vastiketta ja hommat hoituvat. No jaa.   Toisena talvena asuntoni sisäkatosta alkoi tippua vettä. Voitte arvata, että panikoin. Vuoto paljastui kondensiovedeksi ja välipohjan kunto hyväksi, mutta tutkimusten yhteydessä paljastui, että katto on aika paskasti rakennettu, siinä oli kaikenlaisia puutteita. Nyt ollaan siinä pisteessä, että urakoitsija on valittu ja suunnitelmat tehty, kattoremontti tapahtuu tulevana talvena. Minun osuuteni remontin kustannuksista on noin kymmenisen tonnia JOS katosta ei purkaessa löydy merkittävästi odotettua suurempia määriä kosteutta tai hometta.   Lämminvesivaraajat ovat poksahtamispisteessä ja niidenkin uusimisesta on puhuttu vuosia, mutta viime aikoina kattoremontin suunnitteleminen on vienyt kaiken energian. Sähköpatterit ovat vanhat, tehottomat ja lämmittävät epätasaisesti. Sähkölaskut talvella lähempänä kahtasataa kuussa, ja asunnon lämpötila 18-19 astetta. Ja täällä vetää, ilmeisesti ikkunoiden alareunasta listojen alta puuttuu jotain tiivisteitä. Ja ikkunat, nekin ovat vanhat. Ei oikein auta, vaikka taloyhtiössä remontit kuuluvat sille yhtiölle. Yhtiön tilille kun ei tule rahaa mistään muualta kuin osakkaiden taskuista. Varsinkin tällaisessa pienessä yhtiössä kaikki uudistukset näkyvät heti vastikkeissa, joten joudumme osakasporukalla tarkkaan miettimään, mitä remontteja missäkin ajassa on varaa tehdä. Tavallaan ihan sama tilanne kuin jos asuisi omassa talossa.   Asuntona tämä on kyllä kiva. Naapurit mukavia, alue rauhallinen, piha suojaisa. Tavallaan asunnon omistaminen tuo tiettyä hallinnan ja vakauden tunnetta elämään, mutta tällaisessa pienuutensa vuoksi "haavoittuvassa" ja aiempina vuosina vähän leväperäisesti hoidetussa yhtiössä asuessa on myös oma stressinsä.   Laina on lyhentynyt todella mukavasti, mutta en silti voi yhtään mennä vannomaan, tulenko jäämään paljoakaan voitolle tämän joskus myydessäni. Riippuu varmaan siitä, miten asunnon arvo tulee remonttien myötä kehittymään. Käytännössä usein käy niin, että remontteihin menee enemmän rahaa kuin mitä asunnon reaalinen arvo nousee. Silti niitä remontteja on pakko tehdä, ettei arvo esim. kosteusvaurioiden vuoksi kokonaan romahda.

Sarantha, voi jestas. Viestisi avasi minulle kyllä aivan uusia asioita omistusasumisen maailmasta. Vuokralla asumisessa on tosiaan puolensa, kun itse ei ole vastuussa ja aina voi muuttaa pois melko helposti.   Itselläni nyt ei tietenkään ole ollut omistusasuntoa, kun opiskelut on kesken ja kotoa muuttamisesta vasta reilu kaksi vuotta. Kun olin lapsi, meillä oli kyllä kahteen otteeseen omistusasuntona omakotitalo, mutta ensimmäinen jäi taakse jo ennen alkurempan valmistumista kun äiti erosi isästäni, ja toinen jäi taakse kun äiti erosi isäpuolestani. Suurimman osan elämästäni olen asunut vuokra-asunnoissa, joita on ollut yhteensä... 10, jos oikein laskin. Vasta kahden asunnon vuokrasopimuspapereissa on lukenut oma nimi; soluasuntoja ovat tosin olleet kumpikin, ensimmäinen ikävässä asuntolassa ja tämä nykyinen paljon mukavammassa kolmen hengen solussa. Nykyisiä kämppiksiäni näkyy suunnilleen kahden viikon välein, joten ihan on olo kuin yksinään asuisi.   Tässä on vähän liiankin hyvin oppinut elämään ilman kämppiksiä, kun aina niiden paikallaollessa sitä huomaa hakevansa netistä yksiöitä. Valitettavasti niiden vuokra vain on yli kaksinkertainen nykyiseen nähden ja sijainti yleensä huonompi. Muuttaminenkin on haastavaa, kun kalusteet pitäisi ostaa jostain tai saada kuljetettua 600 kilometin päästä tänne (nykyinen asuntonihan siis on valmiiksi kalustettu, joten jätin mm. sänkyni kotiin kun tänne etelään pari vuotta sitten läksin) eikä minulla ole täällä lainkaan autollisia kontakteja. Mitä tulee rahapuoleen, niin kesätöistä on jäljellä vähän säästöjä, mutta ei niillä juuri hurrata. Ehkä sitten kun olen saanut säästettyä vielä muutaman vuoden.   Toisin kuin Muukalainen, tykkään kyllä sinänsä muuttamisesta. Osasyynä voi tosin olla se, että viimeisimpien muuttojeni kamoihin ei tosiaan ole tarvinnut laskea kalusteita, vaan kaikki tavarani ovat mahtuneet Volkswagen Ventoon. Lapsuuteni ja nuoruuteni muutoissa taas äiti hoiti suurimman osan kaikesta. Pääasia ja samalla kaikista parhain juttu muuttamisessa on kuitenkin maisemanvaihdos. Vaikka olenkin kotona viihtyvä otus, olen kuitenkin melko nopea sopeutumaan uusiin koteihin (ja ikävä lapsuus minulla olisi ollutkin sen jatkuvan muuttamisen kanssa, jos sopeutuminen olisi ollut vaikeaa), kunhan niissä on minulle tarpeeksi omaa tilaa. On kivaa kun ympäristö muuttuu ja elämä tuntuu konkreettisesti siirtyvän kohti uusia kuvioita.   Myönnettäköön, että toisaalta sitä toivoisi löytävänsä jonkin vähän pysyvämmän paikan, jonne saisi viimein kuljetettua kaikki kirjat. Ne lisääntyvät niin eksponentiaalisesti, että se pysyvämpi paikka pitäisi varmaan löytää varsin pian :P

Vuokralla rivarissa... Omistusasunnosta lähdettiin seitsemän vuotta sitten ja parin vuoden sisällä muutettiin neljä kertaa ennen kuin päädyttiin tähän nykyiseen perheasuntoon. Tässä on nyt oltu neljä vuotta ja toivon, ettei tarvi muuttaa mihinkään vielä moneen vuoteen. Kerrostaloon ei ole enää yhtään ikävä, ellei sit jatkuvasti nousevat vuokrat pakota muuttamaan pienempään ja halvempaan. Omistusasuntoon ei haluta enää ikinä, omakotitalosta ei olla ikinä haaveiltu.   Vuokralla asumiseen päädyttiin, koska ei haluttu enää isoa lainaa kontollemme.. emme joudu maksamaan isoja remontteja omasta pussista.. asumistukea vuokraan tarvittaessa.. Juu, vuokrat on korkeat, mutta elämä on..   muoks: muuttamisessa hyvä puoli on se, että turhia tavaroita voi pistää aika rankallakin kädellä kiertoon/roskiin, ettei tartte kaikkea roudata uuteen kämppään. Sen takia pitäisi kai muuttaa vähän useammin :grin:

Minä olen asunut nykyisessä asunnossani nyt 2,5v. Pidän tästä todella paljon ja toivon että saisin asua tässä vielä vuosia. Silloin kun muutettiin tähän niin asunto oli uudenkiiltävä peruskorjauksen jälkeen ja se auttoi kotiutumaan kun ei ollut kenenkään vuokralaisen tyyliä missään. Lisäksi vuokra on ok jaettuna kahdelle (siskon kanssa kimppakämppä) ja työpaikka ja kaikki palvelut kilometrin säteellä eikä edes tarvitse asua keskikaupungissa.   Minuakin on yritetty puhua ostamaan asunto itselleni, mutta [b]a)[/b] en halua muuttaa tästä ennen kuin pakko [b]b)[/b] en koe mitään tarvetta omistaa asuntoani eikä minun tarvitse jättää perintönä sitä kenellekään [b]c)[/b] se ei ole edes hirveän hyvä päätös täällä Helsingissä jossa asuntojen hinnat ovat pilvissä [b]d)[/b] eihän sitä tiedä vaikka vielä vaihtaisi kaupunkiakin

Muuttamisesta itselläni ei ole tuoreinta kokemusta, mutta kun tästä nyt oman kämpän joskus hommaan niin...   Olen lapsuudessani muuttanut kolme kertaa: Kerrostalo -> Rivitalo -> Kerrostalo -> Omakotitalo. Ensimmäistä muuttoa en muista, puolen vuoden ikäinen kun olin, mutta kahden myöhäisemmän muuton aikana olinkin jo 12 vuoden ja ne muistan. Rivitaloasuntomme myytiin ja menimme kerrostaloon vuokralle kesäksi, ja alkusyksystä porukat ostikin omakotitalon. Pienessä ajassa oli kaksi muuttoa, ainoa hyvä asia siinä oli, ettei niitä tavaroita oikeen ehtinyt purkamaankaan siellä kerrostalossa ja pääsi pienemmällä vaivalla.   Noista neljästä asunnosta on ollut omistusasuntoja kolme, tuo kerrostaloasunto jossa sen kesän vietimme oli se ainut vuokrakämppä ja täytyy sanoa, että olen aina pitänyt enemmän omistusasunnosta, vaikka siis porukat talon omistavatkin. Kaikkiin remontteihin ei tarvite kysyä lupaa, jos lemmikki rikkoo paikkoja se potuttaa vain itseä, mutta sitä ei tarvitse korvata kenellekkään, kun maksat omistusasunnosta lainaa pois, omistat talosta aina sen verran enemmän, kun vuokralla maksat sitä rahaa jollekkin tuntemattomalle, etkä ikinä saa sitä taloa itsellesi. Mutta jokainen asukoot itselleen sopivammalla tavalla, omistusasunnossa tai vuokralla...

Joulukuussa tulee vuosi täyteen nykyisessä asunnossa. En yleensä ole vihannut muuttamista, vaikka se stressaavaa ja työlästä onkin. Viimeisin muutto oli kuitenkin huomattavasti aiempia stressaavampi ja ahdistavampi, sillä jouduin muuttamaan kahden kaupungin välillä ja toisin kuin yleensä aiemmin, minulla ei ollut valmiiksi kuskia tai muuttoautoa käytettävissä.   Jouduin siis kääntymään muuttofirman puoleen ja hommasta uhkasi tulla varsin kallista. Löysin kuitenkin nettisivuston, jossa muuton saattoi kilpailuttaa ja sain sitä kautta huomattavasti edullisempia tarjouksia. Stressiä tämä kuitenkin lisäsi, sillä edullisimmat muuttofirmat olivat luonnollisesti ne vähemmän tunnetut, joiden luotettavuudesta en oikein tiennyt mitään. Valitsemani firman kanssa muuton aikataulu oli myös auki lähes loppuun saakka, joten pelkäsin, että homma kaatuu jo ennen muuttoa. Lopulta muutto kuitenkin hoitui ongelmitta ja varsin edullisesti.   Elämässäni olen ennättänyt muuttamaan useampaan kertaan, lapsuudenkodista lähdettyäni olen asunut viidessä vakituisemmassa asunnossa ja neljässä tilapäisessä (kesätyön tms. takia). Laskeskelin tässä myös, että olen ennättänyt kaikkiaan asumaan kahdeksassa eri kaupungissa. Omille muutettuani asunnot ovat aina olleet kerrostalossa ja tämä on sopinut minulle mainiosti. En ole koskaan haaveillut omakotitalosta ja rivitaloonkaan en kaipaa. Omistusasunnon sen sijaan haluaisin joskus ostaa, vaikka siinä omat haasteensa onkin. Haluaisin mieluummin maksaa itselleni kuin vuokraisännälle.

[quote=Scartti]muuttamisessa hyvä puoli on se, että turhia tavaroita voi pistää aika rankallakin kädellä kiertoon/roskiin, ettei tartte kaikkea roudata uuteen kämppään.[/quote]   Tästä olen kyllä niin samaa mieltä. Ja juuri tuon takia säännöllinen muuttaminen voisi olla ihan suotavaakin minulle.   Asun tällä hetkellä vuokrayksiössä. Ihan mukava kämppä, paitsi että äänieristys on surkea, se on ihan järjettömän kylmä varsinkin talvella, sijaitsee ihan oikeasti ekassa kerroksessa (sisäpihalla onneksi) ja löysin sieltä yhden kaapin perältä hometta (ulko-oven ja kylpyhuoneen viereinen kaappi, ei ole mitään ruoka-aineperäistä). Mutta isohko asunto, tavarat mahtuvat hyvin ja alueeseen nähden alhainen vuokra.   Omaa asuntoa olen miettinyt jo pitkään (nykyisen asunnon heikot puolet toimivat hyvinä kannustimina), minulla onkin ASP-tili, mutta joudun vielä vuoden verran säästämään. Omassa asunnossa viehättää se, että siitä voi tehdä vapaammin oman näköisemmän. Tällä hetkellä kärsin asunnon omistajan sisustusmausta värimaailman suhteen. Helsingissä on kyllä melko kovat asuntojen hinnat, joten asunnon varsinaista sijaitsemispaikkaa täytyy vielä harkita. Mutta jos parisuhde jatkuu yhtä hyvänä vielä vuodenkin päästä, niin omaa asuntoa tulee katseltua varmasti jostain miehen asunnon läheltä.   Miehen kanssa en ole heti muuttamassa (jos koskaan) yhteen, avoliitto ei sovi minulle. Tarvitsen aika paljon omaa aikaa ja omaa tilaa, ja toisen ihmisen läsnäolo häiritsee sitä. Kerran olen joutunut pakon alla asumaan soluasunnossa, ja se oli sellainen kokemus jota en välitä toistaa.

Olen muuttanut monen monta kertaa ja siinä on hyvät ja huonot puolensa. Olen lähtöisin Helsingistä (Franzeninkadulta, jos tarkkoja ollaan). Olen asunut kalliossa, Kumpulassa, Toukolassa, Koskelan- ja Hämeen-kadun risteyksessä, Vantaan kolmessa slummissa (heh), hyvillä Vantaan omakotitaloalueilla, Solussa ja kerrostaloissa.... Huh. Olen kaupunkilainen, joka tarvitsee niin paljon tilaa että muutin maalle. Nyt asun vanhassa tehtaantapaisessa yli 1000 neliön kompleksissa, tilaa on ja ideoita toteutettavaksi. Kaipaan kaupunkiin, kaipaan elämää ja spontaaniutta. Kaupungissa on helppoa! Mutta, nyt meillä on oma taidehuone, oma pikku kirjasto, talli ja iso iso halli (ja monta pikku hallia).. Puolensa tässäkin!! Keittiöön mahtuu 10 ihmistä syömään ja olohuoneessa voi jorata ilman naapurien valittamista, mutta illalla pihalla on niin pimeetä ja pelottavaa että spurgu katulyhdyn kajossa on turvallinen ajatus. Oma kannattaa hommata nuorena!! Jää enemmän aikaa elää ilman asuntovelkaa... ;)

Olen koko elämäni aikana asunut viidessä eri osoitteessa, joista ensimmäistä en muista (muutettiin pois kun olin alle 1v), toisen hämärästi (muutettiin pois kun täytin 3v) ja siitä lähtien asuin omilleen muuttoon asti paritalossa. 19-vuotiaana muutin kotoa pois, asuin yhdessä kämpässä vuoden ja muutin tähän nykyiseen.   Meillä oli iso paritalo (4-henkinen perhe ja kaksi keskikokoista koiraa mahtui hyvin), jossa oli iso piha ja väljähkö asuinalue. Ehkä siksi tykkään tilasta. Ensimmäinen kämppä oli 29m2 neliönmallinen koppero kerrostalossa. Sängystä herätessä näki suoraan keittokomeroon. En tykännyt yhtään, ja vuoden jälkeen olin ihan kypsynyt siihen, vaikka sijainti oli hyvä sekä talo rauhallinen.   Toinen ja nykyinen oma kämppä on 47,5m2 ja tässä on parveke. Menee nimikkeellä perhekaksio. Asun tässä koirien (2 kpl) kanssa ja tykkään tosi paljon. Edellisessä kämpässä ei kiinnostanut sisustus, siivous tai yhtään mikään, vietin aikani muualla. Nyt tykkään olla kämpillä, sisustaa, leipoa ja siivotakin. Ehkä voisin jotain huonekaluja haluta lisää, mutta en viitsi ostaa, vaikka tilaa olisi, kun en halua liikaa tavaraa vaan myös tyhjää tilaa. Tämä mun sisustus on joittenkin kavereitten mielestä ihan liian väljä, mutta parasta omassa kämpässä on se, että siitä saa tehdä juuri sellaisen kun haluaa. :) Tykkään paljon, mutta ei tähän kämppään toista ihmistä mahtuisi vaan pitäisi sitten hankkia enemmän neliöitä.   Haaveilen siitä, että olisi tilava keittiö ruuanlaitolle ja leipomiselle, sitten makuuhuone (jonne mahtuu iso sänky ja muutama vaatekaappi), sitten olohuone ja sitten vielä ns. "työhuone" tietokoneelle / kouluhommille. Työhuoneessa pitäisi olla iso pöytä ja erityisen hyvä valaistus. Työhuoneeseen kanssa meikki/laittautumisnurkka isolla peilillä. :D Mielellään erikseen wc- ja saunatilat. Ja siis se sauna ehdottomasti, se on ainut, mikä tästä nykyisestä puuttuu.   Mutta sitten "isona" haluaisin muuttaa vähän syrjään kaupungista omakotitaloon, siis esim. 10 km päähän. Ei mitenkään hirmukauas, mutta kuitenkin pahimmasta ruuhka-alueesta pois. Sinne iso aidattu piha (koirille) ja iso talo. Sieltä pitäisi sitten löytyä huoneita mahdollista perheenlisäystä varten sekä joku huone koirien kunnostukselle, missä voisi harjata ja kuivata täysin rauhassa, ja minne voisi kurakelien jälkeen laittaa koirat kuivumaan ennen varsinaisiin asuintiloihin päästämistä.   Mutta tällä hetkellä ei ole kiire mihinkään tästä ja luultavasti asunkin täällä opiskelujen loppuun asti.

Laskin, että olen aikuisiälläni kaikkien tavaroitteni kanssa (mikä ei ole vähäinen määrä) muuttanut 14 kertaa, viidesti maasta toiseen. Lapsena perheen kanssa muutettiin viisi kertaa. Lisäksi on lukuisia pikkumuuttoja muutaman kuukauden majailupaikkoihin rinkallinen tai pikkuautollinen kamaa mukana. Parhaillaan asun kahdessa paikassa ja maksan kahta vuokraa.   Vuokralla olen asunut aina (tai joskus ilmaiseksi tai työtä vastaan), useimmiten kerrostalossa ja pääsääntöisesti yksin. Sopii minulle parhaiten, talon ylläpito on jonkun muun huoli ja saa olla rauhassa. Naapurien tupakointi ainoa merkittävä kiusa, kohtuurajoissa pysyvä metelöinti ei haittaa.   Olen kokeillut myös yksinäistä mökkiä ja tiivistä kyläyhteisöä, jossa vierailtiin päivittäin naapurien luona. Puolensa niissäkin, mutta lähtökohtaisesti olen liian laiska omakotitaloon ja puutarhaan ja pitkään jatkuva oman rauhan puuttuminen alkaa rasittaa.

Tässä peruskorjatussa vuokra-asunnossa olen asunut reippaasti yli 5.5 vuotta. 35 neliötä, alkovi, tilava huone "olohuoneeksi", keittiö, iso terassi (asun kerrostalon 1. kerroksessa) ja iso vessa. Omaa saunaa ei ole.   Tähän muutin, kun kyllästyin asumaan äidin olohuoneessa (lue: äiti heitti pihalle). Ennen tähän muuttoa vakinaisia osoitteita on kertynyt 17 viidestä eri kaupungista. Väliaikaisia osoitteita on kolme kahdesta eri kaupungista. (Lähde: Väestörekisterikeskus, omien tietojen tarkastelu.)   Tässä on ollut mukavan rauhallista asua. Naapurit ei metelöi (ehkä muutama sellainen tapaus on ollut, mutta häätö on tullut nopeasti), mitään ei oikein kuulu tänne (paitsi VR:n kuulutukset ja nekin silloin, jos ikkuna on auki). Yhdelle ihmiselle sopivan kokoinen asumus, mutta pikkuhiljaa pitäisi katsella isompaa kämppää. Tahtoisin erillisen makuuhuoneen, saunan, työhuoneen koneita ja muuta näpertämistä varten, olohuoneessa riittävästi tilaa kirjahyllyille, jotka täyttyvät kirjoista, peleistä ja elokuvista, iso keittiö, jotta voimme tehdä yhdessä ruokaa.   Tämän saaminen oli suhteellisen vaivatonta ja oli onni, että pääsin juuri peruskorjattuun asuntoon: täysin puhdas muusta elämän jäljistä. Seuraava saa kärsiä omistani, mutten usko paljoa jälkiä tänne jäävän. Kuitenkin tulee tarpeen putsata, hinkata, siivota ja väsmätä kaikki mahdolliset kolot sun muut sitten kun tästä muuttaa pois.

Muuttaminen on aina kivaa :cheesy: On mukava päästä johonkin ´uuteen´ paikkaan ja järjestellä kaikki taas oikeasti järjestykseen. Jo pelkkä pakkaaminenkin on niin jännää. Ja muuttaessa saa surutta heittää ne pitkään lojuneet rojut pois, koska ei jaksa raahata niitä mukana :lol:   Tällä hetkellä asun vasta toisessa vuokrakämpässäni, tilaa on yhdelle sopivasti, keittiö on turhan suuri, sillä käytän sitä vähän, kaappitilaa on paljon, vuokra on oikein kohtuullinen ja sijainti mitä mainioin! Miinusta vain on parvekkeen puuttuminen, tykkäisin kesäisin istuskella siellä kukkien keskellä ja lukea. Mutta ihan jo pelkän sijainnin takia viihdyn niin mainiosti tässä, vaikka erillisen makuuhuoneen puuttuminen onkin alkanut häiritä ja muutto aikeet on suunnitelmissa tässä sanoisin parin vuoden sisällä :smile: Onhan tässä jo oltukin kolme vuotta.   Vuokralla asuminen on minusta sopivan huoletonta, mutta olen alkanut kiinnostua noista asumisoikeusasunnoista,( kellään kokemusta?), omistusasunto kun tuntuu tässä vaiheessa hieman liian ´suurelta´ ja sitovalta hankinnalta, kun ei todella tiedä mihin elämä vielä johdattaa.   Ennen omilleen muuttamista, muistan vain 2 vanhempien asuntoa (vaikka aikanani ollut vissiin sitä ennen jo 2asuntoa), molemmat rivitaloja ja viimeisimmässä asuttiinkin sitten yli kymmenen vuotta. Ihana talo ja loistava sijainti, täynnä hyviä muistoja. Aika kutakin.

Hahahaa, aivan kuin ketju minulle :lol:   Olen ollut jo pari viikkoa kuin tulisillä hiilillä kun sain tietää, että saimme hyvän ystäväni kanssa kämpän. Kyseessä siis miespuolinen kaveri ja päätettiin, että muutetaan ainakin toistaiseksi yhdessä kolmioon ja saadaan molempien menoja puolitettua.   Olen asunut tässä nykyisessä rähjässä jo seitsemän vuotta, joten odotan enemmän kuin innolla muuttoa SIISTIIN kämppään ja olen jo mielessäni sisustanutkin sen vaikka muutto on vasta vappuna :blush:   Olen asustellut vain vuokra-asunnoissa ja kerrostaloissa. Tottakai oma olisi kiva ja mieluiten omakotitalo, mutta veikkaanpa ettei näillä tuloilla sellaisia ostella. Noh, vuokrakämppäkin käy mainiosti :wink:   Muutin kotoa pois heti yläasteen jälkeen eri kaupunkiin. Asuin pari vuotta asuntolassa ja muutin sen jälkeen kaverin kanssa kimppakämppään. Sen jälkeen olen asustellut kolmessa eri asunnossa.

Näin kirjoittelin vuoden alussa:   [quote] Asun tällä hetkellä vuokrayksiössä. Ihan mukava kämppä, paitsi että äänieristys on surkea, se on ihan järjettömän kylmä varsinkin talvella, sijaitsee ihan oikeasti ekassa kerroksessa (sisäpihalla onneksi) ja löysin sieltä yhden kaapin perältä hometta (ulko-oven ja kylpyhuoneen viereinen kaappi, ei ole mitään ruoka-aineperäistä). Mutta isohko asunto, tavarat mahtuvat hyvin ja alueeseen nähden alhainen vuokra.   ...   Omaa asuntoa olen miettinyt jo pitkään (nykyisen asunnon heikot puolet toimivat hyvinä kannustimina), minulla onkin ASP-tili, mutta joudun vielä vuoden verran säästämään. Omassa asunnossa viehättää se, että siitä voi tehdä vapaammin oman näköisemmän.   ...   Miehen kanssa en ole heti muuttamassa (jos koskaan) yhteen, avoliitto ei sovi minulle. Tarvitsen aika paljon omaa aikaa ja omaa tilaa, ja toisen ihmisen läsnäolo häiritsee sitä. [/quote]   Viimeisen parin viikon aikana kaikki on muuttunut. Olimme jo miehen kanssa jonkun verran puhuneet yhdessä asumisesta, se kun olisi jo taloudellisestikin kannattavampaa, ja päätimme, että kesän aikana muutan hänen luokseen ja katsotaan miten yhdessä elo sujuu. Aloitin samantien siivoilun ja spottasin vaatekaapista lisää hometta. Iski paniikki ja kävin läpi koko sen muun seinän jolla vaatekaappi on. Nykäisin sohvan irti seinästä, ja siinä! Iso homeläikkä sohvan takana. :evil:   Nyt olen kiireessä pakannut tällä viikolla tavaroita, ja vuokrasin pakun perjantaille muuttoa varten. En tiedä onko home tarttunut sohvaan ja sänkyyn (tai peittoihin ym), mutten ota mitään riskiä, että alan oireilemaan samalla tavalla uudessa asunnossa. Eli joudun hävittämään tavaraa oikein urakalla ja kaikki vaatteet on pestävä. Olen ehkä turhankin hysteerinen tämän asian suhteen, mutta kun *ällötys*. Pyyhin kaiken tavaran Tolulla, ehkä se auttaa. Vaatekaapin lattiatasosta lähti ihan kaikki roskiin.   On tästä se hyöty, että tulee luovuttua aika paljosta tavarasta, joita ei olisi välttämättä edes tarvinnut, ja tuleepahan vaatteet ym. pestyä kunnolla. Olisin silti voinut muuttaa sieltä asunnosta pois jollain muulla tavalla kuin kauhealla kiireellä homeen vuoksi.   Nyt sitten vain jännitetään, että kuka korvaa ja mitä. Olen jo maksanut toukokuun vuoran, yritän saada puhuttua sen takaisin (vaikka vaikeaksi voi mennä). Ja sitten kuka tekee ja mitä sohvalle ja sängylle. *sigh*

Muuttaminen on toisaalta täydellisen erseestä, toisaalta taas mukavaa... Inhoan sitä pakkaamisen määrää ja kaiken kaman kanniskelua ympäriinsä ja varsinkin kokopuisten huonekalujeni raijaamista kerrostalojen portaissa. Mutta toisaalta on ihanaa päästä siivoamaan omat jälkensä oikein perusteellisesti, hankkiutua turhasta roinasta eroon ja - pienoisena järjestely/siivousneurootikkona - päästä järjestelemään omat tavaransa uudelleen. Varsinkin kirjahyllyn järjesteleminen on mukavaa ja siksi myös aina kaikista tarkimmin toteutettu homma. :lol:   Paras muuttomuisto taitaa kyllä olla takaisin Rovaniemeltä Tampereelle muuttaminen... Ei siksi, että Rovaniemi jäi taakse (yhyy!), vaan sen matkan takia. Isäni oli lainannu perhetuttavilta pienen, vanhan pakun, johon ihme kyllä mahtui kaikki mun kamat (puolison kamat oli onneksi jo aiemmin hoidettu uuteen kämppään). Siinä sitten kauniissa kesäsäässä köröteltiin isän ja puolison kanssa rentoja reittejä pitkin, kuunneltiin sitä radiokanavaa, joka kulloinkin sattui kuulumaan, käytiin pikkukylien kuppiloissa sumpilla tai einestämässä ja kuunneltiin isän juttuja tieteestä ja neuropsykologiasta. :tongue: Siinä reissussa oli semmonen kunnon road trip -tunnelma ja siksipä varmaan niin mukava muutto olikin, vaikka matka olikin ihan turkasen pitkä. Jotain 9-10 tuntia siinä tais vierähtää...   Asun tällä hetkellä vuokralla kaksiossa kunnon "neuvostokolossissa" - kaupan päälle tuli miliisin kovalla otteella kerrostaloyhtiön tiloja ja ympäristöä tarkkaileva ja järjettömän pahansisuinen kyttääjämummo. Kämpän suhteen sen sijaan kävi ihan älyttömän hyvä tuuri: kämppä on hyvässä kunnossa, tilava ja pohjaratkaisultaan hyvä, lähellä keskustaa ja kaikkeen tähän nähden todella edullinen. Sen omistaja on yksityinen vuokranantaja, joka ei ole kertaakaan korottanut vuokraa tämän reilun 2 vuoden aikana, joka ollaan kämpässä asuttu. Eikä varmaan nytkään nosta, koska meneillään on hirmuisen ihana julkisivuremontti ja saamme asua koko kesän kirjaimellisesti muovipussissa. Jeah.   Se unelmakämppähän on totta kai myös mietittynä, koska ei toi kerrostaloelämä mitään herkkua ole. Ollaan jopa tuon murusen kanssa samaa mieltä tästä ihanteellisesti kämpästä ja mietintöjä on eittämättä vähän vauhdittanut tuo julkisivuremontti. Ihan vaan lyhyesti: vanha englantilais-tyylinen punatiilitalo with a whole lot of nooks and crannies ja pihaa sillai kivasti. Mutta tän pläänin varsinainen toteuttaminen lienee vielä kaukana.

Alkaa olla viimeisin muutto aika lailla valmis. Muuttaminen itsessään on aina hirvittävä taakka ja stressin aihe, mutta toisaalta yhden rykäisyn jälkeen asiat yleensä lutviutuvat omalla painollaan kohdilleen. En vaan yleensä ole niin kärsivällinen että jaksaisin esim. tavaroiden järjestelyjen suhteen luoda mitään järin kestäviä ratkaisuja - kotini on aina vähän keskeneräinen.   Olen mielelläni kerrostaloasuja, metsäiset lähiöt kaupungin laitamilla vastaavat käsitystäni kodikkuudesta. Välimatka ytimen hälinään on aika tärkeä juttu, en lainkaan himoitse keskustaan tai edes muutaman kilometrin päähän siitä. Fyysinen etäisyys merkitsee myös etäisyyttä mentaliteetissa.   Mutta vähintään yhtä oleellinen aihe kuin itse asunto on uuteen elinympäristöön sopeutuminen: aluksi tuntui ettei täällä ole tarpeeksi lähellä kauppoja tai muita palveluita, mutta uuden kämpän tienoilta on löytynyt ihmeellisiä lenkkipolkuja ja muita metsäreittejä jotka tuntuvat jo nyt kovin arvokkailta. Tuollaisiin asioihin harvemmin tulee pureuduttua asuntoa etsiessä. Yleensäkin eri kaupunginosat osoittavat parhaat puolensa vasta tovin vierähdettyä, ensisilmäys ja mielikuvat johtavat harhateille.

Olemme juuri Iivarin kanssa käyttäneet päivän siivoamiseen ja kirjojen pakkaamiseen. Edessä on 2.6. ensin muutto väistökämppään vesivahinkorempan tieltä (ihan tuohon 300m päähän ulko-ovesta, onneksi). Tarkoitus on syksymmällä muuttaa kokonaan pois opiskelija-asunnosta, joten tämänpäiväisen pakkaamisen aiheena on ollut saada tavaroita kahteen läjään: niihin, jotka menevät varastoon (jäävät nykyiseen asuntoomme sivuhuoneeseen) ja niihin, joita aiomme tarvita seuraavan puolen vuoden aikana. Suurin osa kirjoista hengaa nyt pahvilaatikoissa, joita toivottavasti ei pureta ennen kuin oikeasti uudessa osoitteessa joskus syksyllä. :)   Aika rankkaa puuhaa tämä pakkaaminen, varsinkin kun sattuu omistamaan niitä kirjoja... monta.

Odottelen kauhulla seuraavaa muuttoa (joka vuokra-asujalla on pakosta edessä) paitsi asunnon etsimisen niin myös kirjojen muuttamisen takia. Mutta se kirjahylly on vain pakko olla. Monta hyllyä. Ei koti ole koti jos ei siellä ole kirjahyllyjä (ja niissä tiestysti kirjoja)! Vaikka yksikään oma asunto ei ole kylläkään tuntunut kodilta.

Kirjojen muuttamiseen liittyvänä vinkkinä, tässä on sekä me että Rituri nyt hyväksi havaittu Alkon viini- ja viinalaatikkojen kestävyys ja muoto! Sopivat erinomaisesti kirjojen kuljetteluun, ja kohtuullisen pienikokoinen laatikko on helposti pakattavissa kevyemmänkin ihmisen nostettavaksi. Hyvänä kakkosena pysyttelevät yhä banaanilaatikot, joita saa yleensä jokaisesta ruokakaupasta nätisti pyytämällä.

Muutto tehtävä viimeistään kesäkuun lopussa, jolloin talo, jossa asun, siirtyy täysin uuden tahon, grynderin, omistukseen. Tällä taholla ei ole minkäänlaisia aikomuksia jatkaa edellisellä omistajalla vuokralla olleiden vuokrasuhteita.   Jostakin syystä en stressaa asiasta, vaikka uudesta asunnosta ei ole mitään tietoa ollut ennen eilistä, jolloin sain yhteyden erääseen asuntofirmaan. Heidän kauttaan pääsenkin sitten huomenissa yhden asunnon näyttöön.   Varmaa asunnon saanti muilta kuin kaupungin vuokrasäätiöiltä ei todellakaan ole tilanteeni monimutkaisuudesta johtuen.   Nykyisessä asunnossa olen tykännyt asua kovasti; linnamainen pääty jossa asunto sijaitsee, viihtyisä (kesä)sisäpiha suoraan kuin jostakin puutaloyhteisöstä, puistomainen ympäristö muutenkin.   Pakannut olen kuitenkin kaiken ei-näkyvillä olleen ja kaikki kulttuurituotteet, eli vain käyttötavarat ovat vielä irrallaan. Kirjoja mietin, samoin kuin levyjäni, että mikä olisi ollut paras tapa pakata. Sulloin ne nyt tuommoisiin halpakaupan muovilaatikoihin, joiden hauraat kannet eivät edes pysy kiinni ja halkeilevat käsiin. No, onneksi omistamani kirjat eivät ole muutoinkaan kauhean hyvässä kunnossa saati arvokkaita.   Muutoista yleisesti pidän. Pidän muutenkin kaikesta uudesta ja ennalta tuntemattomasta, sillä oma elämä tuntuu muutoin jankkaavan aina samaa rataa. On hienoa käydä läpi tavaroitansa, muistella vanhoja joskus tippakin linssissä, ja heittää sitten kaikki mahdolliset turhat jutut pois.

[quote=Poppis]Muutoista yleisesti pidän.[/quote]   Minä taas en lainkaan, mutta olosuhteiden pakosta sitä on silloin tällöin tehtävä. Viimeksi muutin pois kotoa ja lähemmäs opiskelupaikkaa, nyt on muutettava pois opiskelija-asunnosta, kun virallinen opiskeluaika on pikkuhiljaa jäänyt taakse (väitöskirjan väkertäminen kun ei sellaista ole).   Vuokralle muutan/muutamme tämänkin jälkeen, toistaiseksi oman asunnon ostaminen ei tunnu ajankohtaiselta tai elämäntilanteen mukaiselta. :)

Itse muutin ulos asunnostani Jyväskylässä (Korpilahden taajamassa) reilu viikko takaperin. Siinä on aina oma rasittava ruljanssinsa. Tänä vuonna isältäni hajosi auto juuri edellisenä päivänä ja olin vähällä olla saamatta muuttoa tehtyä lainkaan, mikä olisi tehnyt elämäni erittäin hankalaksi, mutta onneksi tilanne ratkesi laina-autolla.

[quote="Dyn" post=16051]Kirjojen muuttamiseen liittyvänä vinkkinä, tässä on sekä me että Rituri nyt hyväksi havaittu Alkon viini- ja viinalaatikkojen kestävyys ja muoto![/quote]   Mä kanssa onnekseni luin tämän vinkin ennen omaa muuttoani, ja kuinka paljon helpompaa kirjojen roudaus sitten olikaan! Viime muuttoa edeltävässä muutossa olin pakannut kirjani 100 x 100 x ~40 cm pahvilaatikoihin, ja niitä ei sitten pystynyt liikuttelemaan ilman nokkakärryjä...

Muuttaminen on ihan mukavaa. Tavarat on mukava pakata laatikoihin, mutta ikävin osuus on niiden purkaminen uusille paikoilleen.   Olen vuoden asunut vuokralla aivan muuttoa ennen valmistuneessa rivitalossa. Muutto olisi edessä jossakin vaiheessa, sillä puolisoni kanssa olemme katselleet myynnissä olevia asuntoja lähiseuduilta. Olemme ostamassa ensimmäistä omaa asuntoa, kun tähän asti olemme aina vuokralla asuneet.