Muuttaminen ja asuminen

En tunnusta olevani impulsiivinen ihminen, mutta tänään ehkä olin. Ostin elämäni ensimmäisen asunnon. Eilen oli näyttö ja tänään sitten hetken pallottelun jälkeen löydettiin molemmille osapuolille sopiva ratkaisu hinnan suhteen. Olen toki puolivillaisesti seuraillut kaupungin asuntotilannetta jo reilun vuoden ajan, mutta yleensä myyntiajat ovat vähän pidempiä ja harkintaakin olisi voinut käyttää enemmän. No, tässä ihastuin kämppään ja koska aluekin on erinomainen, päätin antaa mennä. Koska kyseessä on jo vanhempi taloyhtiö, pohjaratkaisu ja säilytystilat ovat ihan ylivoimaiset verrattuna tuoreempaan rakennuskantaan. 70-luvulla rakennettussa kiinteistössä pikantti lisä on myös kellarista löytyvä uima-alla. :lol: Kauppakirjat toki kirjoitetaan vasta kuukauden päästä ja muutto tapahtuu ensi vuoden puolella, mutta kyllä tässä jo fiilistellä voi.   Ja mikä tietysti tärkeintä: saan ensimmäistä kertaa 12 vuoteen kaikki kirjani saman katon alle!

Onnea Skie!   Mutta jotenkin jäi sanomatta, että minkä kaupungin? ;)   Minähän muutin Utsjoelle Helsingistä jo kaksi ja puoli vuotta sitten, muutama kuukausi Ellan Irlantiin muuton jälkeen ja muutamaa kuukautta Ouluun muuttoa ennen. Jälkimmäiseen tosiaan minullakin oli jotakin vaikutusta.   Aika tarkkaan kaksi vuotta ollaan eletty tällä tavalla, minä Utsjoella Oulussa käyden ja Ella Oulussa Utsjoella käyden.   Olen asunut koko ajan kunnan 1980-luvun alun vuokrarivarin keskiasunnossa. Neliöitä on reilut viisikymmentä ja vuokra on siihen nähden halpa 430 euroa kuussa. Siihen tosin pitää sitten lisätä sähkölasku, joka sähkölämmityksen takia on kesäkuukausina 40-60 euroa kuukaudessa mutta talvella lähemmäs parisataa. Tammikuu 2019 oli tähän mennessä kallein, silloin maksoin sähköstä ja sen siirrosta yhteensä 199,16 euroa.   Asunnossa ei sinänsä ole suurempaa vikaa, mutta sitä ei ole rempattu juurikaan 1990-luvun alun jälkeen, joten pinnat on vanhoja eikä talo itsekään enää kovin kummoisessa kunnossa. Valinnanvaraa täällä Utsjoella ei tosin liiemmin ole, ja juuri kaksivuotispäiväänsä viettävä kunnan uusin rivari parin tontin päässä ei sekään hintoineen houkuttele: yksiö kuussataa, kaksio 850 euroa kuussa - niissä sentään lämmitys sisältyy hintaan.   Kun korona tuli, ja siirsi Oulun yliopiston etätöihin, Ella vietti täällä sen verran enemmän aikaa kuin normaalisti (muutama viikko parin kuukauden välein), että jotenkin kesällä ruvettiin puhumaan tonteista, kun vuonna 2007 alkuunpantu kirkonkylän asemakaava alkoi olla vahvistamisivaiheessa ja uusia kunnalta vuokrattavia/ostettavia tontteja kaava-alueelta varattavissa.   Jokin aika juteltiin, ja kun vaikutti, että naapuriin olisi tulossa kivoja tyyppejä, jotenkin siitä päädyttiin siihen, että käytiin syyskuussa allekirjoittamassa kunnanjohtajan kanssa maanvuokrasopimus, jossa vuokrattiin noin 2500 neliön tontti, jolla on rakentamisoikeutta 300 neliötä. Vuokrasopimuksessa on kirjattuna tonttiin osto-oikeus, jos kolmen vuoden kuluessa eli vuoden 2024 loppuun mennessä ollaan rakennettu tontille talo.   Eihän sitä tiedä, vaikka semmoinen talo määräaikaan mennessä tontille ilmestyisikin! Vaikka on tässä kyllä hommaa säästämisestä ja lainanhausta talon itsensä rakennuttamiseen aika paljon edessä ennen kuin voi polleana olla talonomistajaksi tituleerattu. Van saapa nähdä. Hauska tämä prosessi on kyllä silti kokeilla.

[quote="Iivari" post=62334]Onnea Skie!   Mutta jotenkin jäi sanomatta, että minkä kaupungin? ;) [/quote]   Haha, Rovaniemen toki, tämä alkaa olla eteläisin kohde jonne suostun semi-pysyvästi asettumaan. Onnea talonrakennusprojektiin, sittenpä saa ainakin juuri sellaisen minkä haluaa! Ja lämmityskulujakin alhaisemmaksi. :)

Muistelin että täällä oli joku tämäntapainen ketju, ja taisinkin osua kultasuoneen. Tilanteeni on lähes identtinen aloitusvestin kanssa. Muutin siis eilen omaan soluhuoneeseen (vaikka tarkkaan ottaen tämä on [i]ylioppilaskoti[/i], ei soluasuntola), ja tarkoitus olisi majailla täällä n. kuusi vuotta, eli valmistumiseen asti. Oma huoneeni on 14 neliöinen, yhteiskäytössä ovat sali, keittiö, suihku ja vessa. Oli kyllä oikea Luojan lykky että sain tietää paikasta: törmäsin talvella Hesarin sivuilla uutisotsikkoon, jossa mainittiin "himottu talo jonne pääsevät vain harvat ja valitut", mutta en lukenut koska no, ei kiinnostanut. Sitten paras ystäväni jakoi minulle jonkun toisen lehden uutisen samasta talosta mutta otsikolla, josta kävi ilmi että kyseessä on teologiopiskelijoille suunnattu asuntola. Silloin sitten päätin että tuonne haen jos opiskelupaikka napsahtaa, ja niinhän se napsahti ja niinhän minä hain ja pääsin.   Rakennus on 1880-luvulta (ylin kerros on uudempi kuin muut talo, mutta en tiedä kuinka paljon) ja ylioppilaskoti on ollut toiminnassa vuodesta 1920, eli ikää on tälläkin. Se passaa minulle kun olen vanha sielu :D Talon ikä näkyy kivasti pienissä yksityiskohdissa, kuten holvikaarissa, syvennetyissä ikkunoissa ja ovissa, vanhoissa takoissa ja koristeellisessa porraskaiteessa. Omassa huoneessani on jätetty näkyviin jonkun vanhan takan takaosa (?), mikä tuo vähän särmää. Yleisissä tiloissa eniten on miellyttänyt tähän asti remontoidut kylppäri ja vessa, kunnon roskien lajittelusysteemi keittiössä sekä selkeät ohjelaput kaikkialla. Jälkimmäinen helpottaa paljon uuden asukkaan elämää. Pakko on myös kehua muita asukkaita, jotka ovat tähän asti olleet kaikki oikeasti ystävällisiä ja avuliaita, ja vastanneet WhatsApp-kyselyihini nopeasti.   Tämä oli elämäni ensimmäinen muutto, ja täytyy kyllä sanoa että aivan hirveä kokemus. Vaikka kyseessä oli vain yksi huone eikä matka vanhemmiltani (joiden luota siis muutin) tänne kestä kuin reilun tunnin autolla, oli mukaanlähtevien tavaroiden valitseminen, pakkaaminen ja autoon sullominen järkyttävän stressaava operaatio, siinä määrin etten vieläkään ole jaksanut purkaa kuin vain osan tavaroista, vaikka pitäisi kyllä, muuten aika hankala sopeutua kun koti on kuin pommin jäljiltä. Huonekalut tuotiin tänne aikaisemmin.   Taidan olla itsekin sellainen ihminen, joka ei pidä suurista muutoksista kodissaan, sillä vaikka minulla on ollut jo monta vuotta järjetön itsenäistymisen kaipuu, ovat ensimmäiset illat uudessa paikassa olleet yllättävän shokeeraavia. Olen ihminen joka ei tavallisesti itke, mutta eilen ja tänään illalla on ollut kyllä melkoinen työ saada kyyneleet pidettyä sisällä. En olisi vielä viikko sitten uskonut miten paljon sitä ikävöisi vanhaa kotikaupunkia ja ympäröivää luontoa. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta kaipaan todella paljon myös perinteistä televisiota. Täällä on yhteiskäytössä sellainen, mutta silti lisäisi paljon turvallisuuden tunnetta jos itselleenkin saisi pienen asennettua. Ei ole valitettavasti mahdollista. Nyt pitää vain toivoa että tunteet tästä pian tasaantuvat, en erityisemmin nauti ailahtelevasta mielialasta.

Uuden asunnon etsiminen ja tavaroiden pakkaaminen on kieltämättä yksi stressaavimpia asioita elämässä. Suurin osa ihmisistä reagoi suuriin muutoksiin stressaamalla, ja ymmärtääkseni aivot menevät helposti jonkinlaiseen hälytystilaan jopa silloin kun muutos on neutraali tai jopa positiivinen. Totuttelemiseen menee aikaa kuten kaikissa isoissa elämänmuutoksissa. Vanhat talot ovat kyllä mahtavia, varsinkin jos niissä on jäljellä yksityiskohtia. Persoonallisuus unohdetaan nykyään liian usein. Kai se sitten maksaa liikaa ja sotkee ihmisten sisustuksen.   Jännä juttu se televisio, muuten. Kun itsellä on ollut orpo olo, olen usein tukeutunut telkkariin. Myös tietokoneen näytön kautta katsominen on ok kunhan ohjelma vain tulee suorana. Kun itse lähdin opiskelemaan, katsoin pari kertaa jopa uutiset. En ollut ikinä aiemmin katsonut tarkoituksella uutisia, mutta silloin niistä tuli mukavan kodikas olo.

Nyt ekojen päivien jälkeen olen henkisesti jo tasaantunut, mutta nyt tilalle on tullut kunnon katupölyallergia. Pitäisi taikoa itselleni tänne nenäsuihke, muuten räjähtävät poskiontelot. En kyllä kehtaa lähteä ihmisten ilmoille tällaisena törinänokkana, ajat kun ovat mitä ovat. Koronaoireisiin tämä ei täsmää, mutta kuitenkin. Onneksi suurin osa yliopiston jutuista on vielä etänä. [quote]Jännä juttu se televisio, muuten. Kun itsellä on ollut orpo olo, olen usein tukeutunut telkkariin. Myös tietokoneen näytön kautta katsominen on ok kunhan ohjelma vain tulee suorana.[/quote]   Minulla sama. Vaikka täällä se yhteistelkkari onkin niin jotenkin olen niin hyvään tottunut että pitää totutella ajatukseen että nyt ei ikiomaa ole, eikä herkkinä hetkinä voi mennä yhteisiin tiloihin mököttämään. Käytän itse suoratoistopalveluita, mutta suoratoisto-ohjelmia en itse voi käyttää taustahälynä, enkä osaa katsoa sellaisia ns. toisella silmällä. Ja onhan se mitä tahasa ohjelmaa mukavampi katsoa isolta ruudulta. Toisaalta muut asukkaat vaikuttavat kaikki viihtyvän niin hyvin omassa rauhassaan, että sali on joka päivä suurimman ojasta ajasta tyhjillään, joten voisin periaatteessa alkaa viettää siellä enemmänkin aikaa. Eilen korkkasin salin katsomalla Rambo III:n alusta loppuun ilman pienintäkään häiriötekijää.

Noniin, nyt minäkin olen keskellä muuttoprosessia ostamaani kämppään - ja tulen ihan kohta hulluksi :D Nykyinen asuntoni on vuokrakämppä, joten luonnollisesti se halutaan vuokrata nopeasti eteenpäin. Tämähän sitten hoitui niin, että kesken jäätävien työpaineiden ja muuttosekaannuksen päättää vuokranvälitysfirma tulla kurkkaamaan kämpän kunnon huomenna klo 11:20. Siihen meneekin lounastuntini, kun tällä hetkellä rentouttavat hetket olisi paikallaan. Toisekseen joudun siivoamaan sitä huomista varten ja keksin tällaista oheistoimintaa, kuten kirjoittaa Risingshadowiin.   Siivousrupeama ei edes jää tähän kämppään, vaan toisessa päässä minua odottaa aikaisempien asukkaiden karmeaan kuntoon jättämä asunto. Ensimmäisenä sieltä sai pestä vanhan asukkaan ralliraidat pöntöstä ja jääkaappi on ihan läpimätä. Lattiat pitää pestä, ja joku tee-se-itse -mestari on värkännyt oma-aloitteisesti parketit ja ne irvistelee kaikkialla. Ensimmäisenä saa tehdä lattiaremppaa ja kaataa vähän itsepystytettyä seinää :D Noh, vaikeuksien kautta eteenpäin!

Toivottavasti ostit ihan tietoisesti "remontoijan unelman", etkä todennut kämpän kuntoa vasta sitten, kun kaupat oli jo tehty.   Olen itsekin harkinnut asunnon ostamista jo pitkään, mutta en ole toistaiseksi tehnyt asian eteen mitään. Kohteen olen tosin jo valinnut ja se olisi tämä kerrostalokämppä, jossa olen asunut vuokralla nyt neljä vuotta. Pois ei ole kiire, joten voisihan tuon ostaa omaksi, kun rahaakin saa pankista. Omistaja on kyllä taatusti halukas myymään, hintapyyntö vain saattaa olla kova.

Joo, osto oli ihan tietoinen valinta. Sain kuitenkin 100 000€ halvemmalla, kuin samalta alueella myydyt, muut vastaavankokoiset kämpät. Siinä kohtaa oli jo selvää, että vikaa on. Ongelma on toki inhimillinen. Kämppä on hyvin iso, joten siinä on asunut isoja lapsiperheitä, joilla ei aina välttämättä ole rahaa saati aikaa remppaan. Kerrostalo on 60-luvulta, joten sen modernisointi kokonaan olisi aika kallista. Onneksi en ole turhan tarkka, joten voin remontoida vaihe kerrallaan. Ensin kaadan seinät, jotka on rakennettu olohuoneen jakamiseen jälkeenpäin, ja silti jää 90 neliötä elintilaa. Sen jälkeen muihin huoneisiin. Taloyhtiö on tuttu kaverin takia ja itse taloyhtiön puoli on hoidettu hyvin. Putkirempat ja ulkosivurempat tehty ihan 15 vuoden sisään ja vastikettakin kerätään sen verran, että jää yhtiöllekin. Kämpän sisäpuoli on lähinnä se, joka ei vastaa Pohjoismaisen ihmisen esteettisiä odotuksia tai nykytarpeita. Aikanaan oli ilmeisesti hyvä idea rakentaa toinen olohuone, jota erottaa kapea ovi, ja sanoa sitä ruokailuhuoneeksi :D    Minullakin oli muuten ajatus ostaa ensin nykyinen kaksioni, mutta lopulta kävi ilmi, että tämä olisi ollut kalliimpi, kuin tuo lukaali. Nykytalo on jonkun arkkitehdin suunnittelema asuntomessukämppä, joten se näyttää nostavan hintaa aika hulppeasti. Ei tosin siinä, hyvä kämppä on ollut.

Asia, jonka olen viime aikoina oppinut itsestäni: Rakastan muuton haaveilusta, mutta inhoan varsinaista muuttoa. :P Tästä asunnosta lähden varmasti vasta pakon edessä, vaikka tässä asumisessa on yksityiskohtia, jotka monet varmasti laskisivat jo pakoksi... Ja samalla kuitenkin selailen esimerkiksi oikotietä aktiivisesti, katsoen miten kivoja kolmioita löytyisi ja ai että kuinka olisi ihanaa että olisi oikea, erillinen työhuone!   Asun nyt myös ensimmäistä kertaa koko aikuisiälläni jossain asunnossa yli kahta vuotta putkeen, ja ai että kun kotiutuminen jonnekin on kivaa. Mulle kodin tuntu rakentuu hitaasti, menee helposti ainakin vuosi ennen kuin asuttamani paikka alkaa tuntua aidosti kodilta, ja sanoisin jopa, ettei mikään aikuisiän asumukseni ole tuntunut aidolta kodilta samalla tavalla, kuin tämä tuntuu. Vaikka asunto on tarpeisiini hiukan liian pieni, on se silti monella tapaa ihana. Ai että jos voisi vain saada uuden huoneen kiinni tähän tämänhetkiseen asuntoon, vielä ilman vuokrankorotusta, eikä tarvitsisi muuttaa muualle isomman asunnon perään. :D Mutta viimeistään työelämään siirtyessä tämä asunto jäänee taakse.   Ketjussa on jo puhuttu vuokra-asumisen huolettomuudesta, ja allekirjoitan sen täysin. Mikään ei ole parempaa kuin se, että kaikki kohdatut ongelmat ovat oikeastaan jonkun muun ongelmia ja ratkaisuvastuun alla. Tästä huolimatta olen huomannut haaveilevani omistusasumisesta, esimerkiksi jostain söpöstä rivarikämpästä jossa olisi oma pieni piha...! Mutta katsoo mihin elämä seuraavien vuosien aikana vie.

Kieltämättä omassa kämpässä olisi puolensa. Mutta luulen etten pysty itse ikinä hankkimaan omaa asuntoa, vaikka tässä vaiheessa elämää sellainen kai ainakin joissain piireissä edelleen oletetaan normaalilla ihmisellä jo olevan. Lisäksi pelkään sitä että päädyn niin pohjalle että joutuisin sitten kuitenkin myymään asunnon ja etsimään halvan vuokrakämpän saadakseni tukia. Jos siis tämä nykyinen pienituloisten kurjistamispolitiikka ei siihen mennessä muutu.   Mutta silti, vuokrakämppä ei omalla kohdalla ole tuntunut ikinä kodilta. Lisäksi niissä on ollut usein puutteita tai vikoja jotka eivät tunnu kiinnostavan ketään, eli se että joku muu hoitaisi ongelmat ei ole omalla kohdallani läheskään aina toteutunut. Omassa kämpässä saisi vaikka maalata seinät tai muuta sellaista.   Lisäksi yksiöissä on usein liian vähän tilaa, surkeat jääkaapit ja ei kunnon pakastinta, eikä yleensä parvekettakaan, koska ne nähdään ilmeisesti vain väliaikaisena asuntoratkaisuna. Ja harva kai yksiöissä asuukaan pitkiä aikoja, niissä ollaan kai yleensä vuokralla jonkun aikaa ja sitten pitäisi hankkia se kuuluisa parempi asunto. En tiedä miten uusissa yksiöissä on, mutta kun kuulee miten keittiöitä on uusissa asunnoissa sijoitettu eteiseen ja makuuhuoneissa ei ole ikkunaa niin voi olla että ne eivät ole vanhoja taloja parempia. Jos voisin joskus hankkia asunnon, en haluaisi että se olisi yhden huoneen yksiö. Välillä olen ajatellut jopa muuttoa maalle, mutta toisaalta maalla asuminenkin nielee rahaa jos haaveilee kivasta asumisesta - kirkonkylissä on usein huonot puolet sekä maalla että kaupungissa asumisesta, vain halpa hinta on eduksi. Ei voi lähteä käymään missään kuten kaupungissa, viiden jälkeen iltapäivällä koko kylä on kuin neutronipommin jäljiltä, ja jos joku aukioleva mesta löytyy, se on todennäköisesti kapakka. Luonnostakaan ei voi nauttia kun joka paikassa on asfalttia ja lyhyeksi nyhdettyä nurmikkoa, ehkä rivitalon pihaan saisi sentään laitettua puutarhan. Talvikuukausina koko kylä on sulkeutunut omiin taloihinsa ja vain kesäisin kylillä on elämää kun kesäasukkaat ja veneilijät saapuvat.   En ole itse vieläkään varma missä ja miten haluaisin asua, ja asiaa pahentaa se että kaikki alueet tai asumispaikat jotka koen mukavina ovat tietysti sellaisia kaikista muistakin, eli kysynnän vuoksi aivan liian kalliita. Välillä näen kivoja uudempiakin taloja ja ajattelen että tuollahan voisi olla mukava elellä, mutta ajattelen saman tien että varmaan ne maksavat ihan hirveästi. 

Omassa ja vuokralla asumisessa on molemmissa varmasti puolensa. Kummassakin kun vielä on hyvinkin erilaisia vaihtoehtoja.   Itselläni on lapsuudenkodista (rintamamiestalo) muuttamisen jälkeen kokemusta vuokralla asumisesta 16 vuoden ajalta. Ensin noin 8 vuotta kirkonkylällä rivarikaksiossa ja nyt kohta saman verran syrjäkylällä omakotitalossa, josta 8km kirkonkylälle ja vähän vajaa 30km kaupunkiin. Lähin naapuri noin 500m päässä. Kerrostaloon minua ei saa kun ihan äärimmäisessä pakossa.   Rivari meni oikeastaan opiskelujen ajan, mutta alkoi ahdistaa jossain kohtaa (pieni kämppä, v-mäiset naapurit jne. jne.), joten alettiin katsella okt-vaihtoehtoja omalta ja lähikyliltä. Löytyikin lopulta tämä paikka, jossa vuokra on sama kuin puolet pienemmässä rivarikämpässä. Toki joitain okt-asumiseen liittyviä lisäkuluja on, mutta ne ei haittaa tippaakaan kun ajattelee mitä sillä rahalla saa - tilaa ja rauhaa.   Elämäntilanteestamme johtuen tällaiseen asumiseen ei olisi mahdollisuutta ilman vuokrausta. Omaan taloon ei varmasti koskaan ole varaa ilman jotain lottovoittoa tai yllätysperintöä. Vaihtoehtoja löytyy myös pienituloisille: otimme taloa etsiessä huomioon sen, että ei tule Kelan kanssa hankaluuksia jos tulee sellainen tilanne.   Tässä on samalla tullut opeteltua, mitä kaikkea tällainen asumismuoto pitää sisällään. Hyvä puoli on juuri se, että kaikista isoimmista rempoista yms. ei ole itse taloudellisessa vastuussa. Mutta samalla on se kääntöpuoli, että myös kaikki pikkuasiat ei ole oman päätäntävallan alla. Välillä myös puntaroi sitä, millä jaksaa vaivata vuokranantajaa, kun itse voisi hoitaa asian nopeammin omakustanteisesti. Monesti ollaankin joitain pieniä juttuja tehty itse, vaikka se periaatteessa kuuluisi vuokranantajan vastuulle. Myös esim. pihaan ei jaksa isompaa panostusta tehdä, kun ei tiedä asuuko tässä kaksi vai 20 vuotta eteenpäin.   Minusta sellaisen, joka suunnittelee talon rakentamista tai ostamista kannattaisi ensin asua joitain vuosia vuokralla jos ei ole aiempaa asumiskokemusta omakotitalosta. Siinä ajassa ehtii oppimaan mikä toimii ja mikä ei. Minua ainakin harmittaisi, jos rakennuttaisin 300 000 euron talon ja se osoittautuisi epäkäytännölliseksi vuoden asumisen jälkeen :D. Minulla onkin pitkä lista yksityiskohdista, jotka ottaisin huomioon oman talon hankinnassa.   Osaketta en ostaisi omaksi. Ei se ole kuitenkaan samalla tavalla oma kuin talo. Aina olet taloyhtiön armoilla ja vastikkeet juoksee. Sama on maksaa vuokraa.

Ajattelin pitkän tauon jälkeen taas aktivoitua täällä.   Talo menee remonttiin alustavan tiedon mukaan ensi syksyllä. En tiedä vielä miten laaja rempasta tulee, mutta pienemmän rempan vuoksi pitäisi muuttaa vähintään kuukaudeksi muualle. Jos remppa toteutetaan laajempana muutto kestäisi useita kuukausia.   Olen kahden vaiheilla, vuokra on tällä hetkellä siedettävä mutta rempan jälkeen on todennäköisesti selvästi kalliimpi. Alue sinänsä on miellyttävä, mutta suunta mihin kaupunki on yleisesti ottaen menossa ei ole ja olen harkinnut muuttoa toiselle paikkakunnalle. Lisäksi vaikka tällä hetkellä on töitä, epäilen yt:n iskevän ensi vuonna ja en usko pankin antavan tarpeeksi suurta lainaa asunnon ostamista varten.   Vähän pienemmällä paikkakunnalla hintataso sekä vuokrat olisivat inhimillisempiä ja pankki todennäköisesti suostuu lainaan. Jopa omakotitalon ostaminen ehkä onnistuisi… Ongelmaksi voisi tulla uusien kavereiden löytäminen, koska en ole mestari löytämään samanhenkistä seuraa. Muutin muutama vuosi sitten halvemman vuokran takia kaupunginosasta toiseen ja muutto oli tarpeeksi stressaava kirjavuoren vuoksi lyhyelläkin matkalla.   En ole vielä varma mitä teen, mutta tällä hetkellä kallistun paikkakunnan vaihtoon.

[quote=Wuntvor (9. joulukuuta 2025)]En ole vielä varma mitä teen, mutta tällä hetkellä kallistun paikkakunnan vaihtoon.[/quote] Tuo on muuten myös tärkeä huomio asumisessa ja muuttamisessa; itse pohdiskelin enemmän sitä, miten asua, mutta [i]missä [/i]on myös kysymyksenä olennainen. Olen itse onnekseni mieltynyt nykyiseen kotipaikkakuntaani, mutta on muuttoa muuallekin tullut pohdiskeltua, jopa ulkomaille asti. Jos päädyt muuttoon, toivottavasti löydät mukavan paikkakunnan ja kivoja paikallisia kavereita. :smirk:   Mutta silläkin asunnon ostaminen tuntuu musta itse asiassa aika pelottavaltakin ajatukselta, sittehän sitä [i]sitoutuu [/i]olemaan siinä yhdessä ja samassa paikassa, kun pelkkää lainaa maksellaan vuosikymmeniä. :suprised: Vaikka voihan omistusasunnon laittaa aina vuokralle tai jopa eteenpäin myyntiin, jos se vain on semmoinen, jossa joku muukin haluaisi asua.   Ja tervetuloa takaisin! :smirk: 

[quote=Ageha (8. tammikuuta 2026)][quote=Wuntvor (9. joulukuuta 2025)]En ole vielä varma mitä teen, mutta tällä hetkellä kallistun paikkakunnan vaihtoon.[/quote] Tuo on muuten myös tärkeä huomio asumisessa ja muuttamisessa; itse pohdiskelin enemmän sitä, miten asua, mutta [i]missä [/i]on myös kysymyksenä olennainen. Olen itse onnekseni mieltynyt nykyiseen kotipaikkakuntaani, mutta on muuttoa muuallekin tullut pohdiskeltua, jopa ulkomaille asti. Jos päädyt muuttoon, toivottavasti löydät mukavan paikkakunnan ja kivoja paikallisia kavereita. :smirk:   Mutta silläkin asunnon ostaminen tuntuu musta itse asiassa aika pelottavaltakin ajatukselta, sittehän sitä [i]sitoutuu [/i]olemaan siinä yhdessä ja samassa paikassa, kun pelkkää lainaa maksellaan vuosikymmeniä. :suprised: Vaikka voihan omistusasunnon laittaa aina vuokralle tai jopa eteenpäin myyntiin, jos se vain on semmoinen, jossa joku muukin haluaisi asua.   Ja tervetuloa takaisin! :smirk: [/quote] Kiitos!   Suurin syy miksi asunnon tai talon ostaminen houkuttelee on pysyvyys, en enää halua joutua muuttamaan halvemman vuokran takia ja raahata kirjavuorta mukana. Todennäköisesti saisin lainan nopeasti maksettua koska se olisi huomattavasti pienempi kuin suurella paikkakunnalla. Jos asunnon/talon joutuisi myöhemmin myymään voisi tulla takkiin, mutta hintaero on silti niin suuri suureen paikkakuntaan verrattuna etten näe tässä valtavia riskejä.