LordStenhammar avatar
Kategoria: Leirinuotio | 2 viestiä | 523 lukukertaa
Vastannut: Vierailija, 16.04.2026
visitor avatar
Kategoria: Leirinuotio | 22 viestiä | 295 lukukertaa
Vastannut: kirill potemkin, 16.04.2026
Hiistu avatar
Kategoria: Satama | 725 viestiä | 75,8 t lukukertaa
Vastannut: Hiistu, 15.04.2026
Sivut: 1, 2, 3, 4 ... 29

Marjat ja marjastaminen

09.04.2024
Ageha avatar
398 kirjaa, 4 kirja-arviota, 654 viestiä
Pakasteesta alkaa loppua viime kesän marjat, ja niinpä alkaa jo haaveiluni marja-ajasta. Itse en juurikaan marjasta, vaikka joka vuosi haaveilen marjastamaan lähtemisestä. Haluaisin käydä vuosittain ainakin mustikassa, ja kenties puolukassa ja mansikassakin. Viime vuonna saatiin sponssausta sukulaisilta että käytiin suosiolla vain torimansikat ja -mustikat, jotka sitten heti pakastettiin (mansikoiden tapauksessa pilkottiin ensin). Tänä vuonna olen päättänyt, että laitan viestiä ajoissa metsän vieressä asuvalle ystävälle että käydään yhdessä poimimassa kunnon talvivarastot mustikkaa. Mansikkaa olen käynyt kerran pellosta poimimasta, semmoisesta paikasta missä poimitaan itse ja niistä maksetaan painon mukaan. Oli ihan hauskaa käydä kaveriporukalla ja mennä poiminnan päätteeksi kahvilaan ja ihmettelemään vuohia, mutta säästöä semmoisesta touhusta ei juuri tule kun lisää bensat ynnä muut kulungit. Tosin ehkä marjastamisessa ylipäätään on enemmän kyse kokemuksesta kuin säästöstä.

Tykkään marjoista ihan hirveästi, ja söisin niitä vielä paljon nykyistä enemmänkin jos vain kehtaisin ja olisi tilaa pakastaa enemmän. Nyt on riskinä, että jos söisin enemmän mokomat loppuisivat pakkasesta jo joskus marraskuussa. Saahan niitä toki kaupastakin, mutta silloin ne pitää tietysti joko keittää tai paistaa ennen käyttöä.

Oikeastihan lempimarjani on karviaismarja, mutta sitä on hankalampi (ja kalliimpi!) saada jos ei ole tuttuja lähistöllä joiden karviaispensaikkoja käydä verottamassa. Suvun mökillä niitä olisi, mutta se on kotoani käsin aika vaikean matkan päässä. Käyn siellä kyllä joka vuosi aina karviaisaikaan, niin saan edes kerran vuodessa vetää naamaan niin paljon karviaismarjoja kuin sielu sietää. Mielestäni kyseinen marja ei myöskään ole samalla tavalla miellyttävä pakastettuna, toisin kuin vaikka puolukka tai mustikka.

Onko risingillä muita marjojen ystäviä? Mitkä marjat ovat lemppareitasi? Poimitko itse vai käytkö marjat torilta tai lähimarketista?
09.04.2024
Aulis avatar
89 kirjaa, 21 kirja-arviota, 72 viestiä
Täällä yksi ilmoittautuu.

Itse pääsääntöisesti kerään marjat omiksi tarpeiksi. Aina maalla asuneena hieman karsastan varsinkin metsämarjojen ostamista. Pari laatikkoa mansikoita olen yleensä ostanut talven varalle.

Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että asutaan vuokralla vanhassa talossa keskellä metsää ja terveyttä riittää metsässä rymyämiseen. 500m säteeltä kotirappusilta saan kerättyä sen verran mustikoita, puolukoita, lakkoja ja karpaloita, että niillä kaksi ihmistä pärjää talven. Näiden lisäksi kerään juolukoita, joista tulee erinomaista hilloa. 

Lillukoita ja ahomansikoita kasvaa pihalla sen verran, että niitä voi napostella ohikulkiessaan. Myös variksen- ja katajanmarjatkin löytyisi ihan kulmilta, mutta näitä ei ole vielä tullut juuri hyödynnettyä.

Puutarhassa kasvaa lisäksi puna-, musta- ja valkoherukoita sekä punaisia karviaisia. Puutarhavadelmia on myös vähän. Lisäksi investoin pari vuotta sitten sen verran, että ostin 20 mansikan taimea ja perustin pienen mansikkamaan, jota pikkuhiljaa rönsyistä olen laajentanut. Jokusen vuoden päästä meidän pitäisi olla mansikoistakin melko omavaraisia. ​​​​​

Näistä sitten aika monipuolisesti tulee tehtyä mm. hilloja, mehua, kiisseliä ja kaikenlaisia leivonnaisia. Riippuu vähän aina siitä mitä marjoja minäkin vuonna sattuu saamaan. En esim. edes muista milloin olisin viimeksi ostanut hilloa kaupasta. 

Vaikeaa on valita yhtä suosikkimarjaa, mutta ehkä kallistun puolukan kannalle. 
Tykkäykset (1): Ageha
11.04.2024
Hiistu avatar
669 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3845 viestiä
Oli tarkoitus vastata, että En, mutta painoin vahingossa Silloin tällöin. Jos mansikoiden noukkiminen omalta parvekkeelta suuhun lasketaan marjastukseksi, niin sitten joo.   Muutoin ostan marjat kaupasta pakasteina sitä mukaan kuin niitä kuluu, kesäisin jonkin verran mansikkaa myös tuoreena heti syötäviksi. Ostan pelkästään kotimaisia marjoja, koska niitä ei tarvitse kuumentaa ennen syömistä. Tai mistä sitä toki tietää, ovatko oikeasti kotimaisia... Mutta jos pakastemarjavalmistaja on myyvinään kotimaista marjaa ja minä olen uskovinani sen, voin syödä marjat suoraan pakkasesta ja kaikki ovat tyytyväisiä. Kai sen sitten huomaa, jos saa hepatiitin. (Laadukasta terveysneuvontaa .com. )

Loma-aikaan tulee syötyä vähemmän marjoja, mutta työviikkoina syön yleensä kolmena tai neljänä päivänä mustikoita ja jonkin verran viinimarjoja, satunnaisesti muitakin. Syynä tähän, että minulla on töissä usein eväänä tuorepuuroa, johon laitan kaurahiutaleiden ja jogurtin lisäksi runsaasti marjoja. Sitä sitten työnteon ohessa lusikoin. Minulla on sääntönä, että töistä ei saa lähteä ennen kuin eväät on syöty.   Mehuja en juo muutoin kuin vilustuneena mustaherkukkamehua, silloin sekin kaupasta. Samoin hillot, puolukka- ja mansikka- tai vadelmahilloja on yleensä aina jääkaapissa. Joskus tulee itse keitettyä mustikkakeittoa tai leivottua mustikkapullia. Hyvää marjakiisseliä tekisi mieli oppia joskus valmistamaan, minulla tulee siitä rakenteeltaan aina ihan, noh, kökköä, eikä maussakaan kehumista. Isoäitini osaa tehdä todella hyvää kiisseliä, etenkin mansikka-raparperikiisseliä muistelen lämmöllä. Ja lettuja, mutta se nyt ei kuulu tähän. 

Vanhempien luona käydessä olisi hyvät mahdollisuudet poimia marjoja, koska pihassa on marjapensaita ja ympärillä metsää. Vanhukset kuitenkin suhtautuvat marjastukseen sen verran intohimolla (eli siis että Vakava Asia, josta on Näkemyksiä), että ei tee mieli siellä osoittaa kiinnostusta aihetta kohtaan. Pidän yllä sukupolvien välistä sopua sillä, etten edes yritä poimia oikeaa määrää marjoja oikeasta paikasta oikealla tekniikalla ja oikeanlaisella varustuksella. 

Suosikkimarjani on mustikka, koska sitä eniten kuluu. 
14.04.2024
Aulis avatar
89 kirjaa, 21 kirja-arviota, 72 viestiä
Hyvää marjakiisseliä tekisi mieli oppia joskus valmistamaan, minulla tulee siitä rakenteeltaan aina ihan, noh, kökköä, eikä maussakaan kehumista.
​​Olen itse soveltanut yläasteaikaisen kotitalousoppikirjani ohjetta, jolla tulee melkeinpä viikoittain kiisseliä väännettyä. Yleensä mansikasta tai mustikasta. 

Homma on lopulta aika yksinkertainen, kunhan siihen vain oppii. Ja tekemällähän sitä oppii parhaiten. Kerran pari kun homman sössii niin ei tee enää samoja virheitä jatkossa. 

Oleellisin seikka maun kannalta minusta on se, että käyttää tarpeeksi sokeria. Hyvä kiisseli ei siis ole mitään fitnessihmisten evästä.   Toinen seikka on se, että käyttää pelkän veden sijaan nesteenä myös mehua. Hyvä rakenne on helpoin saada osanestesuuruksella. 

En yleensä paljon mittaile mitään ruoanlaitossa, mutta karkea ohje, millä teen kiisselin (reilu 1 litra) on seuraava:

* ~0.5l pakastemustikoita tai -mansikoita
* ~1dl punaherukkamehutiivistettä
* vettä niin että marjat sopivasti peittyvät
* ~1dl sokeria + lopuksi vähän valmiin kiisselin päälle kuorettumisen ehkäisemiseksi
* osanestesuurus, johon reilu 1rkl perunajauhoja tilkkaan vettä (pidän paksuhkosta kiisselistä) 

Keitellään marjoja, sokeria ja nestettä hetki, jotta marjat pehmenevät - > Kattila pois levyltä - > Lisätään suurus hitaasti samalla sekoittaen - > Kattila takaisin levylle ja annetaan pulpahtaa kerran pari. 

Tätä voi varioida sen mukaan mitä marjoja tai mehua käyttää tai miten paksua kiisseliä haluaa. Happamille marjoille/raparperille enemmän sokeria jne. Kokeilemalla löytää oikeat suhteet. 
11.07.2024
Ageha avatar
398 kirjaa, 4 kirja-arviota, 654 viestiä
Tämän kesän marjakausi on omalta osaltani nyt virallisesti avattu. Kävin kumppanini kanssa hiukan syrjemmässä asuvan ystäväperheen lähimetsässä mustikassa. Käytimme huomattavasti enemmän aikaa vierailuun kuin mustikanpoimintaan, joten marjasaaliista ei riittäne tällä kertaa pakkaseen asti – hyvä syy käydä pian uudestaan. Seuraavaksi alkaakin sitten pikajuoksu aikaa vastaan että marjat tulee puhdistettua ja syötyä ajallaan, eivätkä jää jääkaappiin muhjustumaan.
16.07.2024
Aulis avatar
89 kirjaa, 21 kirja-arviota, 72 viestiä
Itsekin korkkasin marjakauden toissapäivänä.

Kävin sen verran lähisuolla paarmojen syötävänä, että reilu litra lakkoja tarttui matkaan. Sain jopa aikaiseksi keittää saman tien hilloksi. ​​​​​​

Mustikat alkaa täällä vasta pikkuhiljaa kypsymään. Loppuviikosta varmaan sitten pääsee niiden kimppuun pikkuhiljaa. 
05.08.2024
Ageha avatar
398 kirjaa, 4 kirja-arviota, 654 viestiä
Mummolareissun ansiosta vuoden karviaissatokin on korkattu! ♥  Mummola on valitettavan kaukana, enkä oikein tykkää karviaisista muuten kuin tuoreeltaan, joten tuli sitten syötyä paikan päällä paljon ja isoisä oli ystävällisesti poiminut reilun rasiallisen kotimatkalle evääksi. Myös vadelmia ja mustaherukkaa löytyi, ja jälkimmäistä olisi varmasti saanut kotiinkin mukaan (vadelmasato taas oli pieni), mutta en itse ole kovin iso herukan ystävä, ja sitä paitsi ehdimme jo täyttämään kokonaisen vetolalatikon pakastimesta marjoilla, joten ei olisi oikeastaan ollut tilaakaan. Olivat kyllä tuoreeltaan kivoja aamupalan lisukkeita, mummolan mustaherukka on jotain jättilajiketta joka on noin tuplat senkokoista mitä yleensä herukat tuppaavat olemaan.

Lakkoja en ole koskaan käynyt itse keräämässä, mutta viime vuosina on alkanut herätä uteliaisuus lakanpoimintaa kohtaan. Toisaalta tuntuu, että sitä täytyisi sitten viitsiä vielä mustikkaan ja puolukkaan lähtemistä huomattavasti enemmän – lähteä kauemmas ja varustautua paremmin varustein. Lisäksi suhtaudun soihin hiukan epäilyksellä jos en nyt suoranaisella pelolla, en ole meinaan ihan hirveästi elämässäni soilla käynyt, jos yhtään.
07.08.2024
Aulis avatar
89 kirjaa, 21 kirja-arviota, 72 viestiä
Lakkojen kerääminen kieltämättä vaatii vähän enemmän ainakin paikallistuntemusta. Ihan joka suolla niitä ei kasva. Tuskinpa itsekään tulisi niitä paljon kerättyä, jos ei tuosta muutaman sadan metrin päästä niitä saisi. Rohkeasti vaan soita tutkimaan, ei niissä ole mitään pelättävää. Ihan nollat taulussa ei tietysti kannata sielläkään kulkea, mutta sama pätee myös kaupungilla liikkumiseen. ​​​​​​

Karviaiset on täällä vielä vähän raakoja. Itsekin syön niitä lähinnä tuoreeltaan, en oikein ole mieleistä käyttökohdetta niille löytänyt. Hilloa joskus kokeilin, se oli ihan jees, mutta vaatisi ehkä omaan makuun jotain muuta marjaa lisäksi sekaan. Ajateltiin seuraavaksi kokeilla sitä kotitekoisessa jäätelössä valkosuklaan kanssa. (Vahva suositus muuten tuolle jäätelölle. Tehdään ilman konetta kermasta, kondensoidusta maidosta ja glukoosisiirapista. On ollut tämän kesän hitti meillä. ​​​​​​) 

Herukoista en juuri muuta tee kuin mehua, ovat aika yrmyjä pakastettuna. Mustaa ja punaista on tullut nytkin mehustettua. Hakkaa kaupan mehut 100-0. Ja mustaherukkamehusta tulee mm. hyvää glögiä jouluksi. 
12.08.2024
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1046 viestiä
No riippuu vähän millainen suo, en ole varma kasvaako lakkoja kovin syvillä ja vetisillä soilla mutta onhan niitä kaikenlaisia umpeen kasvaneita vesistöjä ja synkkinä ammottavia suonsilmiäkin. Tiedän tällaisia myös lakkasoilta, ja yksi älyttömistä peloistani on se että kaadun jostain pitkospuilta suoraan syvään suonsilmään eli tuo epäilys soita kohtaan kuulostaa joiltain osin tutulta. Noin yleisesti kannattaa vain katsoa mihin astuu eikä mennä lyllyviin osiin kahlamaan. Kokemuksesta voin sanoa ettei suohon uponnut saapas ole helppo eikä mukava irrottaa! Mutta ainakin omat marjastamiset ovat olleet sellaisilla soilla joilla on lähinnä märkää mutta saapas kantaa hyvin, ja kannattaa vain katsoa että astuu kohollaan olevalle kohdalle jossa kasvaa heinää eikä hypi summassa mihin tahansa kuoppaan tai lätäkköön. Myös sammalmättäät voivat joskus upottaa yllättävän paljon vaikka näyttäisivät houkuttavasti olevan kohollaan.

Itseä harmittaa hiukan että tänä kesänä mustikat jäivät suurelta osin poimimatta, koska en päässyt metsään parhaimpaan marja-aikaan. Jotain sain kuitenkin pakkaseenkin, mutta mitään hyvää saalista ei tullut, toisin kuin joskus aiempina vuosina. Nyt kaikki oli niin aikaisessa. Pari mustikkapiirakkaa on silti tehty ja syöty.

Karviaisia en ole saanut pitkään aikaan, mutta tykkäsin niistä lapsena kovasti. Mietin aina sitä miten niin karvaalta kuulostava marja voi olla niin pehmeän herkullinen.
^ Ylös