Muuttaminen ja asuminen

[quote="lexei_"]-- ikävin osuus on niiden purkaminen uusille paikoilleen.[/quote]   Tätä olen harrastanut nyt pari päivää, ja vieläkin on laatikoita purkamatta, kirjahyllyä kasaamatta ja uudenuutukainen sohvakin on yhä laatikoissaan. Toki tässä on pitänyt tehdä paljon muutakin, kuten käydä töissä, joten ihan täyspäiväistä purkaminen ei ole ollut.   Muutimme tosiaan Iivarin kanssa Käpylään viime tiistaina. Pois HOASilta, pois Vantaalta, ihan uutta ja jännää luvassa. Asunto on tosi kiva, ja varmasti muuttu kodiksi, jahka päästään sisustamisen makuun ja laatikoista eroon. :)

Voi veljet.. Se ois tämäkin ruljanssi taas edessä, kun pitäisi palata Jyväskylään. Sain sentään asunnon syksyn asuntopaniikista huolimatta - mitä nyt on hieman syrjässä (ylioppilaskylän asuntoa odotellessa). En tiedä, pitäisikö olla tyytyväinen siihen, että on syyskuun ajan kaksi kämppää, vai ei. Toisaalta voi muuttaa rauhassa parissa erässä, toisaalta kiva maksaa työttömänä ja opintotuettomana opiskelijana kahta vuokraa yhdistelmällä sähkölämmitteinen rivitalokaksio + yksiö Jyväskylässä.

Tyylikästä, että kirjoitan tähän taas, vaikka itse oon viimeksi vastannut. :D Ja olen ehtinyt tässä välissä muuttaa jo kerran (tuolta syrjemmästä edellisessä viestissä mainittuun ylioppilaskylään). Nyt pitäisi siis muuttaa kesäksi Helsinkiin töiden perässä, mutta onneksi nyt sentään kalustettuun asuntoon (ja pidän Jyväskylän asuntoni kesän ajan), niin ei ole sitä pakkaus- ja purkamisshow'ta edessä.   PS. Toivottavasti mafia ei jää kesätauolle! :P

[quote="pihlajapuu" post=31491]PS. Toivottavasti mafia ei jää kesätauolle! :P[/quote]   Ei mafia mitään taukoja pidä :wink:

Ei todellakaan, mafiointi jatkuu hyvissä voimissa mutta saattaa sään salliessa siirtyä Milenkan terassille, toki. :D Kesällä on perinteisesti järkätty myös uimarantamiittejä ja puistopelailuja ja sen sellaista hubaa, joten mukaan vaan.

Heh, hyvä tietää! Oletettavasti miekin jossain vaiheessa siis mukaan eksyn.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen muuttanut kai kahdeksan kertaa. Eli lähes kerran vuodessa. Kaikkiaan 2200 kilometriä, saman maan sisällä. Jotenkin todella ihanaa olla nyt tässä ilman seuraavaa muuttoa ihan kulman takana. Ollaan oltu jo reilut puolitoista vuotta, ja todennäköisesti ainakin saman verran edessä. Muuttaminen on ihan ok, jos sitä ei tarvitse tehdä koko ajan. Nykyään se logistiikkapuoli on pahin: isossa kolmiossa on "vähän" enemmän tavaraa kuin opiskeluaikojen asuntolahuoneissa... Mutta rutiinin saamisessakin on etunsa.   Edellisen muuton aikaan oli kuuma kesä ja olin tukevasti raskaana. Se oli melekoista hommaa. Seuraavassa pitää kaiken tavaran lisäksi organisoida lapsi. Toivottavasti saadaan tarpeeksi sakkia. Tai sitten voisi toivoa lottovoittoa, että saisi ihan muuttofirman tekemään.

Itse olen muuttanut, no, voisi sanoa 3 ja ½ kertaa. Kuulostaa jännältä, mutta se puolikas tulee siitä kun muutin jo puoliksi pois nuorisokodista, mutta sitten jouduinkin vielä jäämään. Muut muutot onkin sitten koko perheen yhteisiä. Tähän mennessä olen pitänyt muutoista- siinä on kiva aina selailla kaikkea tavaraa mitä vuosien varrella on kertynyt. Ja onhan se aina tilaisuus hankkia kaikkea uutta tai tehdä erilaisia muutoksia elämäänsä. Mutta ymmärrän kyllä senkin ärsyttävän puolen, ainakin jos asuu kolmannessa kerroksessa ilman hissiä.

Jep, muutot ovat ärsyttäviä varsinkin kun joutuu kuljettamaan tavaroita ilman hissiä.   Olen ollut aina vuokra-asuja, ja vuokralla asumisessa eniten pännii epävarmuus ja se ettei voi tehdä asuntoon vapaasti muutoksia. Ja miksikä niitä tekisikään kun ei tiedä kuinka kauan missäkin asuu?   Nyt minulla on kaksi loisteputkivalaisinta, joita en uskalla käyttää. Vähintään putki ja sytytin pitäisi vaihtaa, mutta mieluusti vaihtaisin koko hoidon johonkin mukavampaan ja turvallisempaan ratkaisuun. Nyt mietin pärjäänkö ilman noita valoja vai pyydänkö luvan että saisin vaihtaa lamput.

Muutin elämäni ensimmäisen kerran noin pari vuotta sitten ja silloin päätin, että pidän kynsin ja hampain kiinni nykyisestä kämpästäni, sillä haluan muuttaa niin harvoin kuin mahdollista.   Itse ajatus muuttamisesta oli sen verran vastenmielinen, että aloin pakata kamoja ihan liian myöhään. Asiaa helpotti se, ettei minun pitänyt muuttaa kaikkia tavaroitani, vaan pystyin jättämään osan vanhempieni luokse. Käytännössä kuljin ympäri huonettani ja heitin pahvilaatikoihin kaiken, mitä koin tarvitsevani myöhemmin.   Suurin ongelma oli kirjahylly, mikä on varmasti usean tämän foorumin vierailijan ongelma. En ollut koskaan ennen tajunnut, miten painavia kirjat ovat. Vaatteita ja huonekaluja nyt voisi kantaa, mutta kirjalaatikot tekivät tiukkaa.   Onneksi asun opislijakämpässä, joten jos hyvin käy, saatan joutua muuttamaan vasta sitten kun valmistun. Pidetään peukkuja sille.

Nostetaanpa ketju taas päivänvaloon. Elämäni toinen muutto realisoituu huomenna aamulla, kun muuttoauto saapuu pihaan ja kamojen kanto voi alkaa. Täytyy sanoa, että pahinta koko projektissa on ollut odottaminen, ei niinkään pakkaaminen tai muut järjestelyt. Tavaroiden asettelu laatikoihin on ollut suorastaan rentouttavaa puuhaa, kun sitä on tehnyt iltaisin pienessä pöhnässä musaa kuunnellen.   Olen muuten kovin iloinen siitä, että tajusin säilyttää uuden telkkarin, tietokoneen ja näytön pahvilaatikot styrokseineen. Riski siihen, että jotain menee päreiksi, vähenee tämän ansiosta huomattavasti. Niin ainakin toivon.   Tänään ja vähän huomennakin pitää vielä siivota vanhassa kämpässä ja pian tämä kulttuurilähiö on betoninsekainen muisto vain.

Kiitos, Astorethein, kun nostelit tätä ketjua. Ehkä voin purkaa omia muuttamisahdistuksiani tähän.   Ongelmahan ei ole se, että olisin muuttamassa, vaan se että [i]en[/i] ole muuttamassa. Olen halunnut muuttaa jo pitkän aikaa. Tälle voisi osoittaa useampiakin syitä: Ensinnäkin olen pari viimeistä kuukautta ylipäätäänkin kaivannut kauheasti jotain muutosta elämääni, kuten toisenlaisia harrastuksia ja parisuhdetta ja mitä ikinä. Syytän tästä opiskelustressiä. Toisekseen haluan isomman kämpän kuin tämän yksiön, jotta saisin tilaa muun muassa sohvalle, kirjahyllyille ja vaikkapa yövieraille. Kolmas ja akuutein syy on se, että nyt kun paras kaverini muuttaa tästä naapurista pois ja Siwatkin ovat kulmilta lopettaneet, tämä lähiö tuntuu entistä syrjäisemmältä. Bussi kulkee mutta sillä ei pääse suoraan yliopistolle eikä harrastuksiin eikä mihinkään, joten matkoihin menee aina törkeästi aikaa. Kukaan ei edes viitsi käydä kylässä täällä asti – mikä on hyvä juttu ehkä siksi, että eipä minulla olisi vieraille istuimiakaan.   Sellaisen hyvän jutun tästä ahdistuksesta keksin, että se toivottavasti kannustaa minua saamaan gradun valmiiksi ja valmistumaan nopeammin. Millä tahansa maksaa vuokran paremmin kuin opintotuella. :P Toisaalta pelottaa hivenen se, vaikuttaako tämä ahdistus vain negatiivisesti opiskeluihin, jos en osaa seuraavina vuosina miettiä muuta kuin sitä että kylläpä kirjoittaminen sujuisi vaan niin paljon mukavammin, kun olisi valoisampi kämppä (useampi kuin yksi ikkuna) ja mukava sohva, josta saisi kirjoitusasentoon edes jotain variaatiota... Olen valitettavasti jo ihan liian kauan pohtinut ideaalisimman kämpän kokoa ja muotoa ja tutkinut bussikarttaakin sillä silmällä, missä päin kannattaisi asua että busseilla pääsisi suoraan yliopistolle. Mikähän voisi olla optimaalisin ratkaisu tähän tilanteeseen?   (Toivottavasti en kuitenkaan sairasta samaa muuttamistautia kuin 1-3 vuoden välein muuttava äitini, joka aina haikailee parempaa asuinpaikkaa. Olen lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisten opiskeluvuosieni aikana ehtinyt itsekin muuttaa yhteensä noin 12 kertaa, joten olen oppinut rakastamaan sitä fiilistä, joka syntyy uuden kämpän laittamisesta ja uuden asuinpaikan tutkimisesta ja uusien reittien löytämisestä ja mistä ikinä. Elättelen kuitenkin toiveita siitä, ettei minulla(kin) ole pelkästään hillitöntä tarvetta muuttaa koko ajan, vaan että nykyisessä kämpässäni on oikeasti parantamisen varaa ja voisin olla tyytyväinen johonkin toiseen asuntoon. :P)

Voisin ottaa myös osaa keskusteluun. Minä olen muuttanut useammankin kerran, tosin suurinosa näistä kerroista oli vanhempien kanssa ja aina muutto on tapahtunut paikkakunnan sisällä, tai maksimissaan naapurikaupunkiin.   Kerran olen muuttanut itsekin, viime syksynä muutin omilleni (tosin nyt olen asunut vähän yli viikon porukoilla evakossa kun omassa kämpässä tehdään jonkin tasoista putkiremppaa).   Minusta muuttaminen on osittain ihan kivaa, toki tavaroiden pakkaaminen ja kantaminen on hivenen rankkaa, ja purkamiseen menee aina useampi kuukausi, mutta nautin siitä vallasta, jonka tuntee, kun kävelee täysin tyhjään huoneeseen/asuntoon ja kaikkien tavaroiden paikan saa päättää uudelleen.   Yksin asumisestakin olen pitänyt ja palaankin omaan kämppään heti kun mahdollista, eli heti kun vesikatkos on ohi, koska olen huomannut, että suhteeni porukoihin on parantunut, kun meidän ei tarvitse katsella toisiamme joka päivä, mutta mielummin edellä mainittu, kuin taloyhtiön suihkussa käyminen ja vessanhuuhtelu ämpärin avulla.   //Edit: Sen haluan vielä huomauttaa, että uutta muuttoa en vähään aikaan silti halua yksin suorittaa, sillä jo asuntonäytöissä käyminen oli aivan kamalaa, etenkin ns. sesongin aikana. Hain siis asuntoa koko viime syksyn, samaan aikaan kuin kaikki muutkin opiskelijat ja jokaisessa näytössä oli aina lisäkseni ainakin 15 muutakin hakijaa. Arpapelillä sain siis minäkin asuntoni.

Nyt oon asunnu 10kk kavereiden, sukulaisten ja porukoitten luona, 3 kassin ja yhden keittiötarvikelaatikon kanssa. Kuukauden päästä muutan omaan uuteen kotiin tai siis aloitan siellä rempan, tietenkin :) Mulla on jo ikävä mun kalusteita, kirjahyllyä, koruja, vaatteita ja sen oman kolon tunnetta, mikä kotona on. Uusimman asunnon remppa tulee olemaan rankin, koska 4 kerros ilman hissiä ja kaikki omaisuuteni painaa valtavasti, niin nojatuolit kuin kirjalaatikotkin.

Näillä näkymin helmikuussa on jälleen edessä se riemastuttava hetki kun pääsen taas muuttamaan uuteen asuntoon. Jossa saan asua aivan yksin, ihanaa. Muutin kaksi ja puoli vuotta sitten edellisestä yksiöstäni suurimman osan omaisuutta vanhempieni luokse, eikä minulla sen jälkeen ole ollut ns. omaa asuntoa. Välissä ehdin jakaa valmiiksi sisustetun opiskelijakämpän ystäväni kanssa, sitten muutin viiden neliön Harry Potter-komeroon asumaan kolmeksi kuukaudeksi, palasin jälleen lapsuudenhuoneeseeni, muutin kimppakämppään josta tuli häätö viikon varoitusajalla, muutin uuteen kimppakämppään ja lopulta sitten takaisin kotiseudulle vanhempieni luokse. Ennen täysi-ikäisyyttä en ollut muuttanut koskaan, nyt kymmenen vuoden aikana olen asunut noin kymmenessä eri kämpässä.   Olen nyt valtavan innoissani siitä, että pääsen muuttamaan takaisin omilleni, heh. Sain tänään vahvistuksen uudesta vuokra-asunnosta, kyseessä on yksiö jonka saan sisustaa aivan oman maun mukaan. Viimeiset vuodet olen asunut valmiiksi sisustetuissa asunnoissa, joten olen suorastaan säälittävän tohkeissani siitä, että saan hankkia uusia huonekaluja ja miettiä, millaisella roinalla teen asunnosta itseni näköisen. Jostain syystä muutot ovat rassanneet harvakseltaan, minusta on oikeastaan aika kivaa käydä tietyin väliajoin läpi omaisuus ja pakata se siirrettäväksi uuteen kohteeseen.

Muutin tammikuun alussa Irlantiin kahden matkalaukun voimin, ja seuraavat kaksi tulevat maaliskuun alussa perästä. Suomeen jää sekä Iivarin vastuulle että vanhemmilleni aika paljon tavaraa, erityisesti kirjoja, mutta suurimman osan omaisuudestani olen tässä yrittänyt karsia.   Irkkujen kämppäni vuokrasin kalustettuna ja ostin pyyhkeet, lakanat yms. painavammat käyttöesineet täältä, joten sinällään muuttokuorma on toistaiseksi koostunut lähinnä vaatteista ja henkilökohtaisesta tavarasta. En nyt kuitenkaan väittäisi, että tämä maasta toiseen muuttelu (erityisesti saarelle) on hirveän helppoa tai kivaa, jos haluaisi siirtää vaikkapa niitä kirjojaan, Tai no, rahalla saa kaikkea, mutta ei sitä rahaa nyt niin paljoa ole.

Muutan sunnuntaina toista kertaa elämässäni (jos ei lasketa niitä kertoja, kun olen muuttanut perheen kanssa). Keverit pitää hulluna, kun muutan Turusta Saloon ja Salolaiset työkaverit kauhistelee, kun muutan "huonomaineiselle alueelle". Mukavaa. Tuleva asuntoni on kuitenkin kiva ja ainut olennainen asia, joka sieltä puuttuu on pakastin, mutta sen voin ostaa käytettynä jostain. Pyykkikonetta en myöskään omista, mutta taloyhtiössä sellainen kyllä on yleiskäytössä, sekin tosin toisessa rakennuksessa, joten ehkä ostan myös käytetyn pyykkikoneen piakkoin.   Eniten minua tässä muuttamisessa stressaa se, että muutan oikeasti aika kauas äidistä (enkä voi enää käydä siellä siis pyykkäämässä). Kevyesti myös jutut siitä alueesta jännittää, mutta toisaalta, ei minua ikinä Turussakaan pelottanut liikkua yöllä vaikka melko rääpäle olenkin.   Inhoan muuttamista, mutta uskon, että tämän muuton jälkeen edessä on vielä ainakin pari muuttoa riippuen vähän tulevaisuuden työkuvioista. En haluaisi muuttaa hirveästi, mutta en myöskään halua jäädä Saloon loppuelämäkseni.

Minä toteutin tänä kesänä vuosikausien haaveen, ja ostin omakotitalon maaseudulta. Minä, pienituloinen nainen, yksin. Vei aika monta vuotta tajuta, että tämä on ihan oikeasti mahdollista. Edellisen asuntoni jouduin luovuttamaan ostajalle muutamaa viikkoa ennen kuin sain tämän uuden kodin avaimet, joten olen viettänyt osan kesää evakossa mökillä. Tänne uuteen kotiin siirtyminenkin on tapahtunut aika lailla asteittain, en voi sanoa mitään tiettyä päivää jolloin olisin varsinaisesti muuttanut tänne. Talon avainten saantia odotellessa jouduin ripottelemaan omaisuuteni vähän sinne ja tänne, ja vielä nytkin minulla on täällä talolla ehkä vasta vajaa puolet tavaroistani. Osa on yhdessä varastossa, osa mökillä ja niin edelleen.   Tämä talo on tosi vanha, osittain alkuperäiskuntoinen ja osittain 70-80-luvulla pintaremontoitu. Tänne kotiutuminen on eronnut aika radikaalisti aiemmista muutoista, sillä tämä on ensimmäinen asunto, jonka olen ostanut oikeastaan enemmän siinä näkemäni potentiaalin kuin nykytilan perusteella. Tavallaan tästä talosta täytyy tekemällä tehdä koti, sitten aikanaan remonttien myötä. En silti halua ylimodernisoida taloa, vaan säilyttää vanhan talon tunnelman ja hengen, aina retromallisia valokatkaisijoita ja vanhoja ovenkahvoja myöten. Epävarmuuden sietäminen on välillä vähän vaikeaa, sillä ainahan vanhan ja alkuperäiskuntoisen talon todellinen kunto on jossain määrin yllätys joka selviää vasta remonteissa rakenteita avaamalla, vaikka ostovaiheessa kuntotarkastukset ja muut onkin tehty. Olen silti iloinen siitä että uskalsin, kävi tässä miten vain.

Nyt kävi niin, että muutan lokakuun lopussa Ouluun. Tämä ulkomailta Suomeen muutto näyttää olevan vielä hankalampaa kuin Suomesta muualle: jostain tätä kamaa on taas kertynyt ylimääräisen matkalaukullisen verran. Koska tavaran lähettäminen erikseen on tuhottoman kallista, todennäköisesti vain ostan uuden matkalaukun, buukkaan sen ruumaan ja toivon, että saan kaiken kannettua sujuvasti. :grin: Jotain täytyy varmaan karsia ja jakaa pois Irlannissa ja ostaa uusiksi Suomessa.

Oulu kuulostaa todella paljon ankeammalta asuinpaikalta Irlantiin nähden. En voi tietenkään tietää varmaksi, koska en ole käynyt kummassakaan. Lempinimet Paska kaupunni ja Smaragdisaari kertovat kuitenkin jotain.   Saranthalle onnea omakotiasumiseen. Olet ehkä aloittanut elämän mittaisen projektin, joka varmasti vaatii, mutta myös antaa paljon.

[quote="Dyn" post=57864]Nyt kävi niin, että muutan lokakuun lopussa Ouluun. [/quote] Koetin miettiä, mikä on sanan 'aivovuoto' vastakohta. Aivoimu? Mutta hyvä Oulu, saavat hyvät aivot. :smile:

[quote="Sarantha" post=57833]Minä toteutin tänä kesänä vuosikausien haaveen, ja ostin omakotitalon maaseudulta. Minä, pienituloinen nainen, yksin. Vei aika monta vuotta tajuta, että tämä on ihan oikeasti mahdollista. [/quote]   Onnea Sarantha uuteen kotiin ja onnittelut myös rohkeudesta. Olen itse haaveillut ihan samasta ja yksin selviytyminen kaikesta - paperiasioista remontteihin - vähän huolestuttaa. Minulla ei ole edes sellaisia tuttavia/sukulaisia, joiden puoleen voisin kääntyä vaikeissa asioissa. Luulen kyllä, että pienen kypsyttelyn jälkeen saan haaveeni toteutettua.

[quote="Astorethein" post=57871]Oulu kuulostaa todella paljon ankeammalta asuinpaikalta Irlantiin nähden. En voi tietenkään tietää varmaksi, koska en ole käynyt kummassakaan. Lempinimet Paska kaupunni ja Smaragdisaari kertovat kuitenkin jotain.[/quote]   Irlanti on ihana maa, jonka luonto on mahtavaa, mutta matkailuesitteissä ei kerrota kaikkea. Kuten sitä, että asuminen on kriisissä, vuokra-asunnoista on todella kova pula, ja tonni kuussa on pikkuraha vuokraan laitettavaksi. Kodittomuutta on paljon, eikä sosiaalinen huolto toimi, joten tämä näkyy katukuvassa. Lääkehuolto, lääkkeet, sähkö, lähes kaikki muu paitsi ruoka on todella kallista. Ruoka on halpaa, koska se on vapautettu arvonlisäverosta.   Ihmiset ovat enimmäkseen todella ystävällisiä, mutta se on pintaa, jonka alla ongelmia ei tule näyttää tai niistä puhua. Todellisia ystäviä on vaikea saada, hyvänpäivän tuttuja toki. Asioista sopiminen on rentoa, mutta siinä on tuskastuttavat puolensa, jos yrittää vaikka saada putkimiehen kanssa aikatauluja yhteen, ja sitten parin viikonkin jälkeen tulee vettä katosta sisään kun äijää ei ole näkynyt. Katolisen kirkon asema on vahva, mikä näkyy toki sympaattisina kirkkoina joka kylässä, mutta myös erittäin vanhoillisina asenteina ja kirkon auktoriteettiasemaan nostamisena, mikä vaikeuttaa myös poliittista kehitystä.   Että joo. Tällä smaragdilla on vähän pölyä pinnassa.   Suurin osa mun syistä lähteä Irlannista ei tokikaan liity Irlantiin, vaan henkilökohtaisiin syihin. Sain paremman tarjouksen Oulusta, ja pääsen muuttamaan lähemmäs Iivaria.

[quote="Wind" post=57875]Onnea Sarantha uuteen kotiin ja onnittelut myös rohkeudesta. Olen itse haaveillut ihan samasta ja yksin selviytyminen kaikesta - paperiasioista remontteihin - vähän huolestuttaa. Minulla ei ole edes sellaisia tuttavia/sukulaisia, joiden puoleen voisin kääntyä vaikeissa asioissa. Luulen kyllä, että pienen kypsyttelyn jälkeen saan haaveeni toteutettua.[/quote]   Myöhäiset kiitokset onnitteluista.   Sitä kypsyttelyä se juuri vaatii. Itselleni oli myös tärkeää kuulla muiden yksin talon hankkineiden (varsinkin naisten) kokemuksia, sitä kautta alkoi jotenkin jäsentymään että ei se talon omistaminen kuitenkaan pelkästään rakennusinsinöörin paperit kädessä syntyneiden miljonäärien hommaa ole, vaan siitä voi selvitä ihan tavallinenkin ihminen - myös siinä tapauksessa että ostaisi vanhan ja remonttia vaativan talon.   Minulla on pari sukulaista joilta saan monissa käytännön asioissa apua, mutta ihan jo Facebookista löytyy ryhmiä, joissa voi ihmetellä pieniä käytännön asioita yhdessä muiden kanssa ja saada neuvoja. Ja varsinkin vanhan talon remonttiasioissa kannattaa ottaa asioista itsekin selvää ainakin siinä määrin, että tietää millaisen ihmisen päästää talonsa rakenteisiin huseeraamaan, jos (maksullista) apua tarvitsee. Itse en osaa remontoida juurikaan (vielä), mutta olen jo suurista linjoista sen verran perillä, että tiedän jo suunnilleen esim. minkä tyyppiset rakenteet haluan taloon esim. eristeiden, pintamateriaalien, maalien jne. suhteen.   Täällä pikku tilallani pellon ympäröimänä on hyvä tunnelma. Nyt alkusyksystä olen nauttinut kovasti ihan jo siitä, että täällä ei ole katuvaloja. Tähtitaivaan näkee ihan eri tavalla kuin taajamassa. Koirien kanssa lenkkeillessä ollaan nähty niin kyykäärmeitä kuin kauriitakin. Ja korppeja lentelee tuolla metsässä ympärillä joka päivä.

Olen tässä aloitellut muuttopakkaamista. Ostin valtavan matkalaukun, mutta nyt olen huolissani, tuleeko siitä hetkessä ylipainoinen. Täytyy varmaan vielä ennen lopullista muuttoa lokakuun lopussa tehdä tarkastus painon kanssa ja siirrellä tavaroita tarvittaessa laukusta toiseen. Tällä hetkellä pakkaan tavaraa kahteen erään: ne, jotka lähtevät mun maailmanvalloitusmatkalle Australiaan, ja ne, jotka jäävät kaverille Irlantiin muutamaksi viikoksi, kunnes haen kaiken täältä ja palaan Suomeen. Jännästi sitä tavaraa on taas kertynyt, täytyy sanoa.