Käytkö töissä?

Kestoaiheita! Minkä alan ihmisiä täällä liikkuu? Oman 'alan' lisäksi monella lienee työkokemusta myös vähän sirpaleisemmista hommista.   Itse siivosin lukioaikana ja vielä fuksivuonna uimahalleja, mikä oli melko veikeää eikä edes kovin raskasta puuhaa. Myös toimistoja ja yksityiskoteja tuli putsattua. Toiseksi yliopistovuodekseni sain akt-opettajan paikan aikuiskoulutuksesta, ja sen jälkeen menin kesäharjoittelijaksi seismologian instituuttiin tekemään lähinnä tieteellisen softan tekemiseen liittyviä hommia ja 'yleiskäpistelyä'.   Opiskelen tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa, ja meillä monet maisteri- ja myös kandivaiheen opiskelijat vetävät kursseilla laskuharjoituksia eli toimivat assareina. Minäkin pääsin tällaisiin hommiin, varmaan se aikaisempi atk-opettajuus vähän auttoi. Seismon kesätyö jatkui syksyyn ja seuraava kesätyöpaikka aukesi omalta laitokselta tutkimusryhmästä, jossa olen tänäpäivänäkin ja jossa nyt kirjoitan väitöskirjaani. Kursseja en enää assaroi, paitsi muun työajan puitteissa: opettaminen kun kuuluu melko kiinteästi myös tutkimushenkilökunnalle.   Vaikka minusta ei ehkä aineenopettajaksi olisi ollutkaan, pidän yliopistolla opettamisesta paljon. Kurssien aiheista avautuu itsellekin paljon uusia teemoja, kun niitä 'kertaa' opiskelijoiden kanssa. Ja toisin kuin peruskoulussa tai edes lukiossa, opiskelijoiden voi olettaa olevan sen verran aikuisia, että pystyvät myös itse hankkimaan tietoa tarvittaessa ja tekevät tehtävänsä ajallaan (kun tämä vielä tapahtuisi...) - ainakaan mitään kurinpitoa tai 'kasvattamista' ei tarvitse sisällyttää opettamiseen.

Minun matkani työelämään ja terveydenhuollon ihmeelliseen maailmaan alkoi kesätöissä Rautjärven Terveysasemalla kesällä 2001. Olin 17 -vuotias lukiolainen, ja päätehtäväni oli pestä talon ikkunat. Neuvolan ikkunat. Hammashuollon ikkunat. Taukotilan ikkunat. Lääkärin vastaanoton ikkunat. Röntgenin ikkunat. Olin tuohon aikaan todella kiinnostunut esimerkiksi biologiasta ja anatomiasta, ja haaveilin lääkärin tai eläinlääkärin ammatista. Niinpä olin ihan fiiliksissä työympäristöstäni, vaikka oma työnkuvani vähän yksitoikkoinen olikin.   Seuraavana kesänä sama organisaatio, eri yksikkö. Nyt olin jonkinlaisena hoitoapulaisen apulaisena vanhusten palveluasunnossa. Siellä piti ihan jopa uskaltaa koskettaa hoidettavia asiakkaita ja muuta sellaista kamalaa. Vaikka työtehtäväni olivat enimmäkseen vanhusten saattelua päiväsalin ja omien huoneiden välillä, satunnaista ulkoiluttamista sekä ruokatarjottimien kasaamista enkä joutunut osallistumaan varsinaisiin hoitotoimenpiteisiin, päätin silti ekan päivän jälkeen että ei hoitoalalle, ei ikinä. Ja että toivottavasti eutanasia on laillista silloin kun olen itse vanha.   Seuraavana kesänä olin kesätöissä kotipalvelussa ja kuinka ollakaan, olin juuri itse hakenut opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opiskeluvuosien kesät kuluivat Lappeenrannassa terveyskeskuksen vuodeosastoilla lähihoitajan sijaisena, keikkailin myös Keskussairaalassa kaikilla mahdollisilla osastoilla lastentaudeilta teho-osastoon.   Inhosin ja inhoan rutiineita, joten ajattelin opintojen alussa, että voisin olla isona töissä vaikka ensiavussa tai leikkurissa - joka tapauksessa ei vuodeosastolla eikä ainakaan terveyskeskuksessa. Eikä vanhustyössä. Sitten psykiatrian teoriaopetus alkoi, ja ennakko-oletusteni vastaisesti tiesin heti, että tässä se on. Ihmisen pään sisäisestä toiminnastahan minä olen aina ollut kaikkein kiinnostunein (en vähiten siksi, etten oikein ymmärrä omankaan pääni toimintaa). Itse asiassa, harvasta asiasta olen elämässäni ollut yhtä varma.   Ensimmäiset viitisen vuotta olin töissä suljetulla osastolla, josta myös aika nopeasti sain vakipaikan. Viimeiset pari vuotta olen ollut töissä avopuolella. Käytännössä pidän vastaanottoa ja teen myös jonkin verran kotikäyntejä. Asiakkaiden ongelmat, joiden kanssa työskennellään vaihtelevat harhaluuloisuudesta masennukseen ja päihteiden väärinkäytöstä pakko-oireisiin. Työ on vaihtelevaa, mielenkiintoista, vaativaa, huonosti palkattua ja asiakkaat pääosin erittäin ihania.

Työhistoriani ei taida kovin pitkä olla, mutta vaihtelevuutta on ehtinyt tulla. Opiskeluaikoina + kesällä opiskelun päätyttyä olin kahvilassa kesätöissä. Siellä ei kuitenkaan riittänyt töitä kesän jälkeen, joten päädyin tekemään keittiö-/saliapulaisen hommia. Eli vähän niinkuin oman alani töitä ainakin jos koulutusta katsotaan. Catering-alan perustutkinto kun löytyy. En kuitenkaan todellisuudessa pidä niistä hommista.   Joten nykyisin minut löytää kaupasta niin kassan kuin palvelutiskinkin takaa, toisinaan hyllyvälistäkin, mutta kaksi ensin mainittua on paljon mieluisampia. Hyllytys on itseasiassa tylsää puuhaa. Palvelutiskillä voin sanoa ihan oikeasti viihtyväni. Ei ehkä uskoisi, että näinkin ujo ihminen pitäisi näistä hommista mutta jostain syystä pidän asiakaspalvelutyöstä tapahtuu se sitten kahvilassa tai kaupassa. (Mutta en tarjoilijana, eikä koulujen ja työpaikkojen ruokalatkaan saa riemusta hyppimään.)

Ikäkriisi. Dyn tekee väikkäriä. Apuva.   Ja topiikkiin. Mä valmistuin ammattikorkeakoulusta vuonna 2010, ja kun tajusin lähteä Oulusta Helsinkiin, niin siitä asti on tullut painettua täyspäiväisesti toimittajan töitä. Toki tuota ennenkin olen ollut joka kesä toimittajana kesätöissä sekä tehnyt freelancerhommia koulun ohella.   Amkkia ennen olin halpatavarakaupan kassantätinä ja sekin oli kivaa. Opiskeluaikoina verestin muistoja käväisemällä joka Hulluilla Päivillä myyjänä. Snif, vieläkin tulee nostalgiaolo ja pienoinen "mäkin haluuuuun"-fiilis kun nyt taas näkee keltakasseja kaupungilla.   Tänä syksynä tuli pieni breikki lehtitoimittajan arjesta kun menin hetkeksi tekeen telkkuohjelman taustoja, mutta paluu lehtiarkeen on edessä.   Media-alalle luonnollisesti tyypikkäänä työsuhteet ovat olleet varsin lyhyyttä pätkää (3 kk kesätyöt pisimpiä), viime keväänä laskin, että kahden vuoden aikana mulle oli tehty 14 työsopimusta samaan firmaan... Että lapset, älkää tulko media-alalle. Hermot siinä menee.

Joskus yläasteikäisenä olin kesätöissä työmaakoneita ym. muita työmaalla tarvittavia asioita korjaavassa paikassa. Työ ei ollut sitä kivointa mahdollista, sillä naispuolisena jouduin yleensä tyytymään joko maalaamiseen (työkoneita, metallihääkyröitä etc) tai sitten siivoamiseen, mutta sai siitä rahaa. Yliopistoaikana tein parina kesänä töitä hotellin kerrossiivoojana, joka oli omalla tavallaan ihan kivaa, mutta raskasta työtä.   Ennen graduvuotta minulla kävi tuuri, ja pääsin osittain opintojani vastaaviin kesätöihin, joka sitten poiki palkallisen gradupaikan. Siitä sitten jatkoin suoraan samassa paikassa, jossa olen edelleenkin. Ja toivottavasti olen vielä pitkään. Matematiikan (teoreettisen) pääaineopinnoista ei kyllä nykyisissä tutkijan töissäni ole mitään hyötyä, joten kohta puoliin alkaviin jatko-opintoihin vaihdan sen soveltavaan matematiikkaan. Minulla on vähän normaalista poikkeava tausta näihin nykyisiin töihini, mutta onneksi työpaikassani (ja esimiehelläni) on se mentaliteetti, että tekemällä oppii. Ja sehän onkin varmaan töideni parhain puoli, opin koko ajan uutta, ja ehkä jossain vaiheessa kehityn niin pitkälle, että voin hyödyntää matemaattista ajattelutapaani tutkimuksessani.     [quote="Rid" post=1778] Media-alalle luonnollisesti tyypikkäänä työsuhteet ovat olleet varsin lyhyyttä pätkää (3 kk kesätyöt pisimpiä), viime keväänä laskin, että kahden vuoden aikana mulle oli tehty 14 työsopimusta samaan firmaan... Että lapset, älkää tulko media-alalle. Hermot siinä menee.[/quote]   Uh huh! :shock: Meillä on työpaikalla linjaus, että väitellyt saa vakipaikan eli käytännössä kaikki jatko-opiskelijat (arviolta ehkä 50-60% ? tutkijakollegoistani) ovat määräaikaisilla sopimuksilla, mutta meillä on sentään varmaan aina vuoden mittaiset sopimukset kerrallaan. Sekään ei ole kivaa, joten voin vain kuvitella kuinka kurjaa tuollainen on.

Minä olen töissä ohjelmistosuunnittelijana ja olen päätynyt tekemään finanssialan järjestelmien ylläpitoa ja kehitystä. Tähän vaikutti varmaan se, että tietojenkäsittelyn ohella on myös tradenominen tutkinto, joten olen suht perillä raha-asioista. Asiakkaat on isoja, mutta en saa puhua niistä enkä järjestelmistä sen enempää.   IT-alan töitä olen nyt tehnyt muutaman vuoden täysipäiväisesti. Samalla tulee käytännössä myös tehtyä sivuhommina valokuvausta (onneksi työsopimus kieltää vain oman alan keikkailun). Siitä saadut tulot on vain niin epäsäännölliset että niiden varaan ei voi omaa elantoa laskea.   Aloitin oman "työurani" 14v maatilan töillä. Veljeni olivat muuttamassa pois kotoa niin kotona tarvittiin lisää työvoimaa. Tein näitä hommia ammattikorkean loppuun asti ja täydensin omaa budjettiani. Ammattikorkeassa tein muutaman pienemmän keikan mm. apuopettajana ja sivuston apulaisena. Yliopistolla parin vuoden opiskelun jälkeen siirryin tekemään ohjelmointitöitä täysipäivisesti. Opiskelin ja valokuvasin illat ja viikonloput.

[quote=Emelie] Meillä on työpaikalla linjaus, että väitellyt saa vakipaikan eli käytännössä kaikki jatko-opiskelijat (arviolta ehkä 50-60% ? tutkijakollegoistani) ovat määräaikaisilla sopimuksilla, mutta meillä on sentään varmaan aina vuoden mittaiset sopimukset kerrallaan.[/quote]   Meillä ei kyllä ole 'vakipaikkoja' kuin ihan muutamille harvoille... proffat, lehtorit, osa senioreimmista tutkijoista, jotka usein ovat ryhmiensä johtajia. Väitelleet suorastaan heitetään ulos talosta muualle maailmalle kansainvälistymään. :)   Jatko-opintoaika on ehkä turvatuinta, koska laitos sitoutuu rahoittamaan opintoja sen neljä vuotta - vaikka työsopimukset tällä ajalla ovat vähän rahoituslähteestä riippuen vuoden tai muutaman mittaisia kerrallaan, niin tietoa jatkosta on kuitenkin olemassa. Tutkimusassarinimikkeellä teetetään mitä tahansa pätkiä täysin vapaalla pituudella, mutta 'gradupaikka' on järjestään 6kk kerrallaan.

[quote="Dyn" post=1931][quote=Emelie] Meillä on työpaikalla linjaus, että väitellyt saa vakipaikan eli käytännössä kaikki jatko-opiskelijat (arviolta ehkä 50-60% ? tutkijakollegoistani) ovat määräaikaisilla sopimuksilla, mutta meillä on sentään varmaan aina vuoden mittaiset sopimukset kerrallaan.[/quote]   Meillä ei kyllä ole 'vakipaikkoja' kuin ihan muutamille harvoille... proffat, lehtorit, osa senioreimmista tutkijoista, jotka usein ovat ryhmiensä johtajia. Väitelleet suorastaan heitetään ulos talosta muualle maailmalle kansainvälistymään. :) [/quote]   Joo, täytynee kyllä sanoa, että kyllä meilläkin 'rohkaistaan' väitelleitä lähtemään ulkomaille hakemaan kokemusta aika pian valmistumisen jälkeen. Ja tietystikään se, että väittelee/valmistuu ei automaattisesti takaa vakituista työsopimusta, mutta siitä huolimatta meillä taitanee silti olla parempi tilanne kuin teillä tässä suhteessa.

[quote] Media-alalle luonnollisesti tyypikkäänä työsuhteet ovat olleet varsin lyhyyttä pätkää (3 kk kesätyöt pisimpiä), viime keväänä laskin, että kahden vuoden aikana mulle oli tehty 14 työsopimusta samaan firmaan... Että lapset, älkää tulko media-alalle. Hermot siinä menee[/quote] Media-ala on kyllä rasittavaa touhua useimmiten :P Tällä hetkellä jouduin vahingossa takaisin touhuihin ja nyt heti alkuun pääsee pämppäilemään sopimusallekirjoittelun kanssa.Onneksi minulla on myös ars ja olen laajentelemassa 3D-grafiikan puolelle. Saa sitten kirjoitella vielä enemmän sopimuksia :D   Ylipäätään olen tehnyt kaikenmoista touhua aina mäkkärin keittiöstä ja siivouskonekuskista videokuvaajaksi ja toimittajaksi. Toisaalta minä myös pidän vaihtelevaisuudesta enkä ole inhonnut yhtäkään tointani. Hauskinta on kaikenkarvaisten ihmisten kohtaaminen, paitsi puhtaassa asiakaspalvelussa asiakkaiden tapailu. Olen siinä pidemmänpäälle kamala.

Olen vähän nuorempaa kansaa, eikä työkokemusta ole kuin muutamasta työharjoittelusta päiväkodissa ja lastenvaateliikkeessä. Nyt opiskelen lukiossa ensimmäistä vuotta, eikä edes mitään suunnitelmia eteenpäin. Nuorilla on onneksi aikaa :tongue:

Katotaas... Mä olen ollut kesäduuneissa / lyhyissä väliaikaisissa duuneissa siivojana ja kiinteistöhuoltomiehenä. Viimeksi mainittu työ on jäänyt mieleen loppujen lopuksi parhaimpana hommana koko työuralta: liikuntaa, ulkoilmaa, omaa rauhaa, itsenäistä työskentelyä ilman niskaanhengittäjiä jne.   Sähköalan opiskelijana tuli oltua työharjoitteluiden merkeissä autosähköasentajana Rakennusvirastossa, sekä nykyisen työnantajani laitehuoltopuolella. Viimeksi mainitussa hommassa olin määräaikaisella sopimuksella, jonka päättyessä hakeuduin saman firman softa-R&D-puolelle.   Syynä uran vaihtoon sähköhommista ohjelmistohommiin oli se, että osasin nyt kuitenkin softapuolen harrastepohjalta paljon paremmin kuin sähköpuolen pelkältä opiskelupohjalta. Päätöstä auttoi pari-kolme mun kohdalle osunutta räjähdystä. Siis kirjaimellisesti räjähdystä, mun firma kun on tuolla vahvasähköpuolella megawattiluokkaankin kohoavalla kalustolla. Vaikka posahdukset olivatkin odotettavissa (eikä mitään henk. koht. virheistä tai huolimattomuudesta johtuvia) ja ne tapahtuivat turvallisissa olosuhteissa, panivat ne kyllä miettimään että ei taida olla ihan mun hommaa tää. (Voisin muuten kertoa erään hauskan ydinvoimalaan liittyvän tarinan, mutta luulen sen olevan aika luottamuksellinen :tongue: )   Virallisesti softapuolella on oltu kohta kymmenen vuotta normaalina ajankuluna (eli ei miestyövuosia). Nykyisellä työnantajalla kuusi vuotta, pari-kolme taas opiskeluiden ja päätyön ohella satunnaisia keikkahommia tehden eräälle pienelle startup-R&D-puljulle (vihonviimeinen homma sekaantua tällasiin. En suosittele). Sinä aikana olen oppinut kauhistelemaan miten leväperäistä ammattimainen softatyöskentely osaakaan olla, ja kuinka ei ne muutkaan osaa jos itselläkin oli uraa aloittaessa epävarma olo lähinnä harrastepohjaisesta osaamisesta :wink:

Nuorempana on tullut tehtyä kesätöinä vaneritehtaalla useampana vuonna sosiaalitila-siivousta ja sekä yhden kesän kahvila/keittiöapulaisen hommia. Sitten tein keikkahommaa myymässä eri tapahtumissa muikkuja sun muuta. valmistuttuani 2007 kokiksi väsäsin yhden puolivuotisen vaneria :D Nyt toinen työpaikka kokkina (4.vuosi menossa) ja kolmas kaupunki valmistumisen jälkeen :)

[quote="Rasimus" post=3664](Voisin muuten kertoa erään hauskan ydinvoimalaan liittyvän tarinan, mutta luulen sen olevan aika luottamuksellinen :tongue: )[/quote]   Ydinvoimala on myös softa-alalla (ja sen koulutuksessa) se varmaan yleisin esimerkkitapaus 'tilanteesta, jossa yksinkertaisesti mikään ei saisi mennä pieleen'. :wink:

2010 vuodesta olen tehnyt keikkaa eri paikoissa ammatissani ja nähnyt sitä ja tätä. Nyt viimein tänä vuonna sain parin kuukauden sijaisuuden päiväkotiin ja on hieman haastavaa pitkästä aikaa olla ns. päivätyössä, kun olen paljon tehnyt iltoja ja yövuoroja keikkalaisena.   Päiväkodista ei voi paljoa sanoa, että siellä hoidetaan lapset, sitten kun isä ja äiti tulee töistä. Toisaalta nykyvanhemmat ovat antaneet vähän liiankin ison roolin päiväkotiin, että me hoidamme kaiken. Eli me tulemme siis opettamaan lastasi syömään okein ja tekemään pissat ja kakat pottaan. [i](Vink vink, tuleville äideille ja isille. Älkää missään nimessä syyssätkö koko kasvatusta päiväkotiin, ottaen huomioon. Siellä on ne 20 muutakin lasta odottamassa huomiota.)[/i]   Nyt näin yli viikon ajan alkaa muistua mieleen koulun ajan päiväkotiharjoittelu ja varsinkin pienempien kanssa päivät pitkät on enimmäkseen vaipparallia kirjaimellisesti. Jospa se tästä lähtee.

Opiskelen pääasiallisesti, ja olen päättänyt tehdä töitä vähän myöhemmin vasta. Kuitenkin, teen epäsäännöllisesti töitä kaiken muun ohella, mitä nyt sattuu. Olen tehhnyt sitä sun tätä; lapsenvahdin duunia, eläinkaupan myyjänä olen ollut, samoin dogsitterinä, kissakodin työntekijänäkin olen toiminut... Pitkälti eläimiin suuntautuvia töitä olen siis tehnyt, ja enköhän myös suuntaa kyseiselle alalle.   Olen ollut asuntomessuilla töissä ruokaravintolassa kassana/tarjoilijana. Ihan kiva duuni, raskas tosin, mutta palkka oli ihan mieluisa. Tosin tilanne meinasi olla melkein +-0, kun työtunnit olivat aluksi pienet ja työmatka vei paljon rahaa.

Mäkin voisin ehkä päivittää, että sain yliopiston rahoittaman tutkijakoulupaikan neljäksi vuodeksi. Aika rauhassa saa siis keskittyä väitöskirjan tekemiseen. ^^ Työnimike on yhä sama kuin mikä tässä syksylläkin, eli tohtorikoulutettava, mutta käytännössä tutkijan hommia teen muun ryhmän mukana.

[quote] tutkijan hommia teen muun ryhmän mukana.[/quote] Mitä Dyn tutkii??   Nuorisokahvila vastaava kassa osaston hoitaja (kaupan) siivooja lastenhoitaja lehtimyyjä lasten taidetuntien opettaja tallinpitäjä pieniä tapetointi- ja maalaushommia pientä entisöintiä apukokki tarjoilija   "Etkö halua kouluttautua mihinkään?" Kysytään aina. "En! En jaksa olla kiinnostunut jostakin tarpeeksi kauan opiskellaakseni ammatin!" "Teet aina hanttihommia." "Niin teen ja vaihtelu virkistää. Samalla voin aina tehdä mieluusti sitä mistä aina olen unelmoinut: Tallihommia, kirjoittaa, maalata ja asua hassussa talossa." "..." "Elämä on liian lyhyt. Kokemukset rikastuttavat enemmän kuin mikään."

[quote="Sapfo" post=8117][quote] tutkijan hommia teen muun ryhmän mukana.[/quote] Mitä Dyn tutkii?? [/quote]   Hajautettua tiedonlouhintaa ja reaaliaikaista koneoppimista suurille datamäärille, jotka liittyvät mm. mobiililaitteiden energiankulutukseen. [url=https://www.cs.helsinki.fi/en/blog/carat-vitamins-mobile-devices]Tuo[/url] on viimeisin projekti, lisätietoja softasta http://carat.cs.berkeley.edu/ mutta meikäläinen puuhastelee siis pilvilaskennan ja data-analyysin puolella. Saa asentaa puhelimeensa, jos haluaa auttaa tiedettä. :wink:

Mielenkiintoista! Pistänpäs korvan taakse! :smile:

Varastohommia, varastohommia. Työ itsessään on kauheata, fyysistä ja aivotonta, mutta palkka ja nuorekas työilmapiiri kompensoi puutteita varsin hyvin. Iso plussa tulee myös siitä, että työ on sen verran itsenäistä ettei sanomista tule mikäli liskodiskoista kärsivänä ei jaksaisi yöllä tehdä paljoakaan kunhan hoitaa ennalta määrätyt hommat. Toisaalta palkkakin sen verran hyvä, että kynnys lähteä kituuttelemaan tukituloilla opiskelijaelämään on tällä hetkellä kyllin iso. Ehkä vuoden päästä...

Olen ollut kaupansetä nyt kolmisen vuotta ja ihan mukavaa hommaahan tämä on ollut. Aloitin kesätyöläisenä ja tarkoitus oli lähteä syksyllä opiskelemaan, mutta en tullut silloin valituksi hakemaani kouluun. Seuraavina vuosina en jaksanut hakea minnekään, koska huomasin, että säännölliset kuukausitulot ovat itse asiassa melko siisti juttu. Aion kyllä opiskella vielä joskus, mutta vakituisesta työpaikasta vaan ei millään viitsisi luopua kovin helpolla.   Työni ei ole sieltä arvostetuimmasta päästä, useimpien mielestä se kuuluu ilman muuta paskaduuneihin, joita tekevät vain kouluttamattomat tai vähään tyytyvät ihmiset. Vähään toki on minullakin tyytyminen, tuntipalkka kun ei ole kovin korkea eikä työtuntejakaan kerry viikkoon tähän vuodenaikaan erityisen paljon. En silti valita, sillä tienaan aivan riittävästi omiin tarpeisiini ja vähän enemmänkin. Pääsääntöisesti voin sanoa pitäväni työstäni, enkä kovin äkkiä vaihtaisi sitä muuhun hommaan.

Oma työura alkaa kesätöistä putkifirmassa, näin jälkeenpäin ajatellen ois ehkä pitäny hakeutua kyseiselle alalle. Voi tietenkin olla että aika kultaa muistot tältäkin osalta.   Seuraava homma mahtoi olla työkkärin järjestämä harjoittelu kirjastossa. Eli kirjasto tätinä sain olla puoli vuotta. Tältä ajalta otan kyllä krediitit muutaman Risinglaisen lisäyksen, kun saattoi olla että tuli sivusto laitettua "hyödyllisten" sivustojen listalle sinne koneen viereen. Tämä myös innoitti hakemaan kyseiselle alalle, mutta enhän minä sinne päässy.   Seuraava työkkärin harjoittelu oli nuokkarilla. Iltapäiväkerhon ohjaajana päivisin ja nuokkarin ohjaaja iltapäivisin. Mielenkiintoista oli kyllä sekin homma. Pidin kovasti ja olisin ehkä hakenutkin alalle, mutta kun koulu on turhan kaukana minun makuun niin jätin väliin.   Sensijaan kokkikoulu oli minun paikka. Samalla kun tähän ammattiin papereita kehittelin niin kävin grillillä vääntämässä burilaisia. En tiedä kumpi valmisti tulevaan ammattiin enemmän koulu vai se grilli.   Noh nyt olen sitten henkilöstöravintolakokkina yliopistolla. Luulempa että muutama tämänkin lukia on minun pöperöitä joutunut maistamaan. Nyt siinä hommassa 4,5 vuotta äherretty. Niin ja miettijöille, olen se vittumainen kokki :evil:

Fere, pakko kysyä, että mikä ylipisto? :D

Osa-aikaisia työpaikkoja ja kesähommia on ollut monen moisia. Olen työskennellyt mm. tallilla, painokoneapulaisena, lehdenjakajana, postinjakajana, lemmikkitarvikekaupan myyjänä...   2012 joulukuussa valmistuin taloushallinnon tradenomiksi mutta sain jo samaisen vuoden lokakuussa työpaikan viimeisestä harjoittelupaikastani, tilitoimistosta. Vuodenvaihteen jälkeen minut vakinaistesttiin. Teen siis lähinnä kirjanpitoa ja palkanlaskentaa mutta myös pienimuotoisesti sihteerin hommia ja tarvittaessa autan kehittämään yrityksen toimintaa.

[quote="Dyn" post=8326]Fere, pakko kysyä, että mikä ylipisto? :D[/quote]   Niin minä vähän pelkäsinkin että joku sen haluaa tietää :shock: Oulu on vastaus