Käytkö töissä?

[quote="Fere" post=8349][quote="Dyn" post=8326]Fere, pakko kysyä, että mikä ylipisto? :D[/quote]   Niin minä vähän pelkäsinkin että joku sen haluaa tietää :shock: Oulu on vastaus[/quote]   No et sitten mun ruokia ole laitellut, harmi. Olisin kyllä voinut nimetä HY:ltäkin muutaman vittumaisen... :wink:

[quote="Fere" post=8349][quote="Dyn" post=8326]Fere, pakko kysyä, että mikä ylipisto? :D[/quote]   Niin minä vähän pelkäsinkin että joku sen haluaa tietää :shock: Oulu on vastaus[/quote]   Pitääpä pitää silmät auki vittumaisten kokkien varalta... :smile:   En oikeastaan käy töissä, mutta siitä huolimatta mulla on aika pitkäaikainen työpaikka. Viime joulu oli kymmenes vuosi ns. joulutöissä. Ensimmäiset kuusi vuotta olin opashommissa, toisin sanoen olin siis tonttu, bussiopas tai yleisopas briteille, jotka tulevat päiväksi Lappiin katsomaan joulupukkia ja Winter Wonderlandia. Viimeiset neljä joulua taas olen ollut töissä lentokentällä sesonkityöntekijänä, periaatteessa mulla on jatkuva soppari, mutta töitä teen vain joulukuun alusta tammikuun alkuun. Aiemmin työskentelin lähtöselvitysvirkailijana, mutta tänä vuonna työnkuva laajeni ramp coordinatorin hommiin ja lisäksi päädyin tekemään satunnaisina päivinä lähtöselvitystöitä kiireapuna myös toiselle Lapin lentokentälle.   Kesäajat olen tehnyt kaikenlaisia hommia, muun muassa kaupassa, matkailuneuvonnassa ja viimeiset pari kesää nyt paikallislehdessä. Kesätoimittajan hommat ovat erinäisistä töistä olleet lähimpänä sitä "omaa alaa" ja työ on ollut kaikenkaikkiaan ihan mukavaa. Lehtijuttujen kirjoittaminen, kuvaaminen ja kaikenlaiset taittoon sun muuhun liittyvät hommat ovat olleet opettavaisia ja vaikka tiedostankin toimittajan ammatin realiteetit, niin olisihan noita hommia ihan mukava ammatikseenkin tehdä. Tällä hetkellä ripustaudun silti edelleen epätoivoisesti ikuisen opiskelijan- titteliin, teen töitä sesonkiajan talvella ja kesällä ja lopun ajan keskityn vetelehtimään yliopistolla.

Mulla on (jo toista kevättalvea putkeen) jännä fiilis, kun ei tarvitse etsiä kesätyöpaikkaa saati yrittää hakea sellaista. Ilmoituksia kesätöistä putkahtelee kyllä vastaan vanhoista väylistä ja niitä tulee vinkattua kavereille (lähinnä IT-puolen juttuja) mutta oma kesäni voisi ehkä kerrankin sisältää myös [b]lomaa[/b]. Kyllähän sitä jo viime kesänä olisi voinut lomailla vähän enemmän, mutta gradu vei tehokkaasti kaiken ajan.   Oletteko te hakemassa kesätöitä?

Kyllähän sitä jotain kesätöitä pitäis hommailla. Laittelin yliopistolle yhdelle professorille viestiä kun kuulin että töitä voisi olla tarjolla. Nyt ei oo vissiin 3 viikkoon kuulunu vastausta niin pitää varmaankin alkaa katsella muuta tarjontaa, että sais edes jotain töitä...

Taisin olla ekaa kertaa kesätöissä 14-vuotiaana. Sitten joka kesä eri paikassa. Yleensä paikan vaihdon syynä oli, että ne olivat jotain kaupungin tukemia hommia, joihin sitten ei otettu enää seuraavana kesänä samaa junnua. Eli kouluaikoina kokeilin mm. ravintolan keittiötä, jäätelönmyyntiä, taimitarhaa, mainosmyyntiä, hostellirespana olemista, kirjapainoapulaisuutta, ikkunanpuitteiden maalaamista...   Opiskeluaikojen sivuduuneissa tai kesätöissä olen ollut esim. kongressikeskuksen narikassa ja torilla mansikanmyyjänä. Puhelinhaastattelijana. "Leaderina" kielimatkalla Englannissa. Supermarketin leipomossa, leirintäalueen respassa... Oikeastaan mansikanpoiminta ja siivoaminen ovat ainoita, joita en ole tehnyt.   Myöhemmin olen ollut oman alan toimistotöissä ja sitten joskus yövalvojana hotellissa. Se oli oikeastaan aika kivaa, vaikka yövalvominen onkin elimistölle rankkaa. Nyt työnantaja on vauva (ei paljon paranna yövalvomisten osalta), mutta kun opinnot ovat loppusuoralla, niin pitäisi ihan Oikeiden Ihmisten Töitä taas löytää. Siltä omalta alalta. *huoh*

Soitin juuri viimevuotisen kesätyöpaikkani osastonjohtajalle ja ilmoitin päivän, jolloin voin aloittaa, ja hän sanoi että tervetuloa silloin sitten vaan :cheesy: Hautausmaa kutsuu taas, enkä ole ollenkaan pahoillani. Toki olisi paljon eteenpäinvievempää tehdä oman alan hommia - joista en muuten edes tiedä, mitä ne olisivat :P -, mutta kelpaa minulle tällainenkin paikka, jonne on nähtävästi varma pääsy ja jossa saa nauttia ulkoilmasta koko kesän.   Hienointahan tässä on se, että voin tehdä kaikenlaisia tulevaisuudensuunnitelmia. Kuten katsella yksiötä tämän solukämpän tilalle. <3

Nyt kun oon taas ruvennu tekemään vähän hommia opiskelujen ohessa voi postata tähänkin. Nyt lähti käyntiin kolmas vuosi feissarina, toinen vuosi samassa firmassa, tosin eri järjestölle kuin viime vuonna. Moni tuntuu meikäläisiä vihaavan, mutta oon sen verran kovanahkanen, etten ihmisten vihasta jaksa oikeen ottaa itteeni. Ja sillonkin, kun menee mieli maahan, on itteään aika helppoa lohduttaa, kun vaan kattoo tuloksia: tän kampanjan ekan parin päivän aikana meijän tiimi keräs jo jonkun kymppitonnin hyväntekeväisyyteen.   Työjaksamista tietysti auttaa myös se, että porukka on ihan mahtavaa. On myös mukava tietää olevansa hyvä jossain, jopa niin hyvä, että firmasta soitetaan, että haluaisitko tulla töihin. Loistava tuntiliksa ja joustavat työajat eivät myöskään paljoa haittaa. :D Pitää nyt kattoa miltä tuntuu tätä hommaa tehdä sitten samalla, kun hoitaa kouluhommia, vähän kuluttavaahan tää tietysti on, varsinkin tällasella säällä.

En tahdo kesätöihin!!! Raha on toki tervetullutta ja mieluummin istuisin tiskin takana kuin olisin yläkoulussa, mutta... Kesä on lomailua varten. Kesätyöhenkilöitä laukkaa jatkuvasti luokassa ja selittää seteleistä sun muista. Pääsen kuitenkin isoseksi kriparille, siinä on viikko palkallista työtä. Kaksi viikkoa kierretään sukulaisia ja jos olisin kuukauden töissä, lomaa jäisi viikko. Erakkoluonnolle ei riitä, sillä kuitenkin rakkaat ystäväni pakottavat aurinkoon rannalle pois koneen ääreltä. :roll:   Eka "kesätyö" oli kummitädillä. Asuin Tuusulassa kaksi viikkoa ja maalasin autotallin, kannoin halkoja ja vahdin ylisöpöjä kaksosia + todella suloista esimurkku isoveljeä, jotka herättivät mut kymmeneltä hakkaamalla ovea ja karjumalla Prinsessaa syömään. :heart: Sellaista duunia voisin tehdä lisää.   TETeissä olen tutustunut kirjakauppoihin, divariin ja Suomalaiseen. Mukavia ihmisiä, paljon kirjoja ja tarrakone. Oli hauskaa ja voisin elääkseni tehdä jos muuta ei olisi. :wink:

[quote="Rid" post=1778] Ja topiikkiin. Mä valmistuin ammattikorkeakoulusta vuonna 2010, ja kun tajusin lähteä Oulusta Helsinkiin, niin siitä asti on tullut painettua täyspäiväisesti toimittajan töitä. Toki tuota ennenkin olen ollut joka kesä toimittajana kesätöissä sekä tehnyt freelancerhommia koulun ohella. [/quote] Toinen toimittaja ilmoittautuu täällä. Lehtihommia miekin teen siis tällä hetkellä. Aiemmmin olen näissä hommissa viihdyttänyt itseäni juurikin kesätyöläisenä ja hieman myös freenä, nyt siis opintovapaansijaisuus.   Vähän tuo alan vaihto kyllä kummittelee mielessä, muun muassa noiden mainitsemiesi sopimuskikkailujen vuoksi ja koska Helsinki ei kiinnosta... Tarkoituksena olisikin etsiä toisen pääaineen eli it-alan harjoittelupaikka syksyksi, kunhan työsoppari päättyy, että pääsisi näkemään senkin puolen. Jos sitä taas vähän siitä viisastuisi.   Edit. Niin ja muuta työkokemusta löytyy todellakin ihan laidasta laitaan. :D Ajoneuvojen johdinsarjojen kokoonpanoa, metsänistutusta, matkaoppaana oloa, toimistohommia jne.

Itseltä löytyy tällä hetkellä kahdet paperit. Teininä tuli opiskeltua ravintolakokiksi "kun kaikki muutkin opiskeli", mutta päivääkään en ole niitä hommia tehnyt.   Sen jälkeen aloitin oppisopimusopiskelemaan hevosenhoitajaksi. Kolmesta vuodesta jäi käteen todistus ja ilmoitus, että jään työttömäksi.   Olinkin aika pitkään työtön ja mietiskelin mitä haluan kunnes lähihoitajan hommat alkoivat tosissaan kiinnostaa. Kävin hoitoalan kurssin ja harjoittelin muutaman kuukauden mielenterveys- ja päihdetyön parissa, jonka jälkeen siirryin kehitysvammaisten palvelukotiin harjoittelemaan. Annoin sitten hyvän kuvan itsestäni koska sain töitä vierihoitajana ja syksyllä luultavasti alan opiskella lähihoitajaksi oppisopimuksella. Uskomaton fiilis! :cool:

Toistaiseksi on töitä! :smile: Mutta vain seuraavan reilun viikon ajan... sen jälkeen tiedä sitten, mitä vastaan tulee. Ainakin työttömyyttä, mutta toivottavasti ei liian kauan.   Mulla on meneillään tämä pelottava tilanne, että on maisterin paperit viimein kädessä, kirjastonhoitajan pätevyys ja maailma avoinna. Yllättävän pian valmistumisen jälkeen sain tän sijaisuuden, mutta uusista pätkistä ei oo mitään kuulunu vielä. Paria virkaakin olen jo hakenut, mutta ne nyt on yleensä pedattu jollekulle toiselle jo valmiiksi... peukut ristissä ja sormet pystyssä, että jotain muutakin tulisi vielä vastaan - ja jos se musta riippuu niin varmana tulee! :tongue:   Oon ehtiny täs opiskeluvarsien varrella tehdä kaikennäköistä hommaa, kuten kotiapulaisen ja myyjän hommia, opettaa mukuloille enkkua leikkikurssi-style, pitää satutunteja ja vuoden jopa olin kirjastossakin apulaisena ennen mitään yliopistoja. Näiden kaikkien pätkähommien kanssa on käyny sinänsä hyvä tuuri, että niistä ainakin puolet ovat olleet vuoden kestäneitä pestejä ja kaikenlisäksi "ihan oikeita" töitä eli kirjakaupan ja lahjapuodin myyjää ja kahvilahommiakin.   Vaikka kirjakaupoissa ja kahviloissa työskentely onkin mukavaa, suunnitelmissa on silti ängetä itsensä töihin yleiseen kirjastoon. Tän meneillään olevan sijaisuuden aikana oon vaan entistä vakuuttuneempi siitä, että oon hyvään ammattiin itseni opiskellut: työ on mieleistä ja sen jälkeen jaksaa kirjoittaakin omia turinoita - toisin kuin esim. myymälähommien jälkeen ei jaksanu muuta kuin koomata...   Vaikka... se tarrakone on kyl ihan mahtava. :blush:

Työurani on siinä mielessä melko lyhyt, etten ole koskaan tehnyt ns. alani töitä. Oma alani on oikeastaan vielä melko mysteeri. Opiskelen yliopistossa, mutta saa nähdä, mihin hommaan tässä lopulta päädytään.   Töitä on kuitenkin tullut jonkin verran tehtyä. Niin sanotut lyhyet kesätyöpätkät teini-iässä jäivät kokematta, sillä olin aktiivinen isostoiminnassa, joten kun kävin parilla leirillä kesällä, äitini laski sen työksi eikä siis patistanut minua muihin hommiin kesällä. Olin silloin sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, että loma kiinnosti enemmän kuin työ, eikä edes palkka motivoinut minua (paikallinen seurakunta ei maksanut isosille palkkaa), koska kuukausirahani riitti minulle.   Kunnon kesätöitä sain lukiosta valmistutta. Olin elokuussa kouluavustajana ala-asteella, ja koska en päässyt opiskelemaan suoraan lukiosta, jatkoin kesätöiden jälkeen samoissa hommissa työharjoittelussa. Se oli omalla tavallaan outoa hommaa, koska minulla ei ollut selkeää työnkuvaa, joten ei koskaan tiennyt, mitä saattoi päivän aikana päätyä tekemään. Saattaa kuulostaa jännittävältä, mutta todellisuus oli sitä, että juuri sinä päivänä, kun oli vaihtelun vuoksi laittanut korkokengät töihin, pyydettiinkin liikuntatunnille avustamaan. Silloin olo oli tosi pöljä.   Kun työharjoittelu loppui, olin jonkin aikaa työtön ja ilman opiskelupaikkaa, mikä oli melkoisen mälsää. Yhdessä vaiheessa kuitenkin pääsin viikoksi Postille töihin kiireapulaiseksi. Huomasin pitäväni siitä hommasta paljon enemmän kuin kouluavustajan puuhista, koska Postilla tiesin aina, mitä minun piti tehdä.   Viikko Postilla on lopulta poikinut lisähommia. Olin taas pari vuotta työtön, mutta pääsin sentään opiskelemaan. Aloin alkuvuodesta etsiä kesätöitä, mutta jotenkin tapahtumasarja eteni puhelinsoittojen myötä siihen, että aloitin maaliskuun alussa työt opiskelun sivussa. Kaksi päivä viikossa, mikä takaa ihan kivan lisätienistin tukien lsäksi. Mukavaa, kun ei tarvitse ihan joka penniä laskea.   Olen miettinyt, kuinka paljon aiempi kokemus Postilla auttoi siihen, että jaan nykyään kirjepostia. Vain viikko kiireapulaishommia... Ehkä he silti kiinnostuivat, tai kenties kävi myös niin, että aiemman kokemuksen rohkaisemana uskalsin lähetellä hakemuksia Postille.   Tällä hetkellä siis tasapainottelen töiden ja opintojen välillä. Olen huomannut, että työpäivä imee mehut ihan eri tavalla kuin luentopäivä, joten tämä vaatii hieman totuttelua.

Varmaan on syytä päivittää omaa tilannetta :smile:   Seuraavat 2.5kk työskentelen tähtitieteen osastolla eli ns. omissa hommissa. Käytännössä työt on pelkkää koodausta, mutta kuitenkin mielekästä ja mielenkiintoista tekemistä on luvassa. Iltaisin sitten tulee ainakin kesäkuun ajan lueskeltua tentteihin/ tehtyä lopputyötä yhteen tähtitieteen kurssiin (koodausta sekin). Hommaa siis riittää, mutta toivottavasti on motivoivaa hommaa niin sitä jaksaisi sitten kanssa tehdä enemmänkin.

Kuulostaa Strato hauskalta, pidä kivaa! :smile: Mäkin tein pari kesää tutkimusavustajan hommia, ja ne oli todella hauskoja kesiä.   Olen siis itse vieläkin yliopistolla töissä, mutta nykyään (tulos)vastuu omasta duunista on jotain eksponenttiluokkaa noihin kesiin verrattuna. Teen yhä väikkäriä työskennellen tutkijana, eli käytännössä työ on "arkista" tutkimustyötä ja artikkelien kasaan rapsuttelua. Työsopimus jatkuu vuoden 2017 loppuun asti Helsingin yliopistolla, eli siihen asti täällä, sen jälkeen toivottavasti pääsisin tuoreena tohtorina vähän vaihtamaan maisemaa ulkomaiden suuntaan.

Huomenna käy minullakin suunta taas kesätöihin, toisin sanoen jo kolmatta (tai laskentatavasta riippuen kuudetta?) kesää hautausmaalle. Viritinpä siis jo kännykän herätystoiminnon niin, että se herättää jokaisena arkipäivänä kello 5:00. Yrgh. Toivon kovasti, että tänä vuonna voin ottaa tuon herätyksen pois elokuun lopussa, eikä tarvitse säästöjen kartuttamisen vuoksi jatkaa töitä lokakuun loppuun kuten viimeksi. Hallituksen opiskelijapolitiikka ei kyllä näytä sen suhteen lupaavalta...   Sinänsä on kyllä ihan kiva palata töihin, siellä on tuttuja ihmisiä. Jopa työn fyysisyydessä ja Suomen kesän perinpohjaisessa kokemisessa on etunsa, sillä ovatpahan ainakin vaihtelua sisällä istuttuun talvikauteen. Toivotaan, että tämä into kestää vielä huomisen sadepäivän yli. :P Harmi että kesäkuun alku on täynnä kaikenlaisia iltamenoja ja vielä viimeisiä opiskelujuttujakin, sillä väsynyt tulen iltaisin töiden jälkeen olemaan.

Miekin aloitin tänään kesätyöt jälleen. Sijaintina nyt Helsinki, ja oman alan (noh, ensimmäisen niistä siis) hommia. Taitaa olla seitsemäs kesä näissä hommissa, työnantaja vaan vaihtuu välillä...   Työurakka alkoi sopivasti sillä, että nukuin 2,5h koko yönä, näin painajaista siitä, että myöhästyin töistä, heräsin puoli neljältä (suunnitellusti, en unen takia :D) ja lähdin puoli viideltä ajamaan Jyväskylästä Helsinkiin, jotta olin perillä vastaanottamassa kesäkämpän avainta ennen töiden alkua.

Teininä tein jotain kesätöitä, mansikanpoimintaa, ruohonleikkausta jne. Ensimmäinen oikea työpaikka oli Puolustusvoimissa, jossa viihdyin noin 7 vuotta. Sitten hylkäsin vakituisen viran (ynnä pienen palkkapussin) ja lähdin rautiemaailmaan. Vajaan vuoden kouluttautumisen jälkeen valmistuin veturinkuljettajaksi ja niillä raiteilla on sitten menty tähän asti eli noin 8 vuotta.   Positiivisia puolia hommassa on enemmän kuin negatiivisia: suht' varma työpaikka, ihan kiva palkka, hyvät työkaverit ja junien ajaminen on oikeastaan aika mukavaa. Negatiivisina pari on ylitse muiden, eli työnantajan tehostamisvimma ja allejäännit. Monon kuvan saa ahteriin jos töissä puhaltaa alkometriin jotain muuta kuin puhtaan nollan, mikä on omasta mielestä ihan ok käytäntö.

Kesätyöt alkoivat kuun alussa, ja aika mielenkiinnolla olen tutustunut uuteen työympäristöön ja tehtäviin. Hommat ovat periaatteessa tuttuja, mutta ohjelmat on mulle uudet ja uusia on myös asioiden tekotavat. Noh, eiköhän sitä opi paikan tavoille ennen töiden loppumista. Toivotaan ainakin. :smile:   Mulla on myös siitä erikoinen tilanne, että elämässä riittää aika tarkalleen suunniteltua ohjelmaa ensi vuoden alkuun asti. Tähän ikään mennessä ei ole vielä näin pitkää työrupeamaa ollutkaan. Kesätöiden loputtua elokuun lopussa jatkan kolmen kuukauden mittaiseen harjoitteluun, jonka jälkeen joulukuu menee taas perinteisissä työhommissa lentokentällä.   Parasta on monipuoliset työtehtävät ja se, että saan jokaisesta hommasta ainakin jonkunlaista palkkaa. Toisaalta vähän lannistaa, että vapaapäiviä on kerrallaan pisimmillään kolme ja että gradu jää nyt aikamoiseen paitsioon ensi vuoteen asti. Lähtökohtaisesti voi olla kuitenkin tyytyväinen siihen, että saa tehdä itseä kiinnostavia hommia hyvinkin laajalla skaalalla, joten ei auta valittaa!

[quote="Skie" post=33614]Kesätyöt alkoivat kuun alussa, ja aika mielenkiinnolla olen tutustunut uuteen työympäristöön ja tehtäviin. Hommat ovat periaatteessa tuttuja, mutta ohjelmat on mulle uudet ja uusia on myös asioiden tekotavat. Noh, eiköhän sitä opi paikan tavoille ennen töiden loppumista. Toivotaan ainakin. :smile: [/quote]   Haha, samaistun. Olin kolme päivää ekasta viikosta käytännössä pelkästään koulutuksissa...

Tämän viikon,eli viikko valmistujaisteni jälkeen menee kesätyön parissa, ja sitten olisi tarkoitus pitää kesäloma ennen, kuin syksyllä syydän töhakemuksia matkaan kilokaupalla. :smile: Olen kyllä ihan pihalla, että mitä omalta alalta haluaisin tehdä työkseni. Mutta, eiköhän homma selvene vielä.

Ajattelin tehdä uuden keskustelun työssä jaksamisesta, mutta jatkan nyt kuitenkin tähän olemassa olevaan työkeskusteluun.   Olin valmistumisen jälkeen viitisen kuukautta työttömänä, ja kun eräs tuttuni vihjasi viransijaisuudesta, päätin lyhyen harkinnan jälkeen hakea paikkaa. Ala ei ollut sinne päinkään omaa koulutustani vastaava ja tiesin että virka oli ollut jo puolisen vuotta ilman ketään joka sitä olisi hoitanut. Toisaalta vaa’assa painoi esimieskokemuksen saaminen ja käytännön kokemus kunta-alasta, ja tiesin että töitä oli muutenkin heikosti tarjolla. Jo ensimmäisellä viikolla tajusin haukanneeni liian ison palan, mutta ajattelin että kyllä tässä nyt se yhdentoista kuukauden sijaisuus sinnitellään.   Kolme kuukautta tuli töissä täyteen ja alan olla jo nyt aivan lopussa. Koko aika on mennyt tasaisesti päivittäin itkien kotosalla, mutta koska työpaikalla olen saanut työt lähestulkoon tehdyksi, olen vain purrut hammasta ja tarponut eteenpäin. Viime viikolla tapahtui kuitenkin katkeaminen, joka sai minut itkemään töissä tunnin verran suljettujen ovien takana. Olen saanut jokusen paniikkikohtauksen kesän aikana, mitä en ole aiemmin kokenut.   Työkavereille en ole pahemmin työssä jaksamisestani puhunut koska olen töideni kanssa aika yksin, eikä kellään muulla ole oikein läheltä liippaavaa työnkuvaa. Esimiehelläni ei ole ymmärrystä siitä mitä asioita työhöni liittyy. Moni on maininnut, että kestää noin vuoden verran että töihin pääsee oikeasti kiinni ja että näkee mitkä kaikki asiat toistuvat vuoden aikana. Koska sijaisuuteni on alle vuoden, ajatus ei suoranaisesti lohduta. Lisäksi tuntuu että ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa. Koen että perustyön pystyisin jotenkin handlaamaan, vaikka siinäkin on paljon asioita muun muassa lain, työehtosopimuksen ja muiden sääntöjen kanssa joita joutuu tankkaamaan välillä pitkään. Tänä vuonna poikkeuksellisia ”ei-vuosittain-tapahtuvia” töitä vain on todella paljon, en tiedä oliko kyseessä sattuma vai olivatko hommat vain kasaantuneet, kun viransijaista ei aiemmin ollut saatu.   Päivittäin päätän kävellä esimieheni luo ja ilmoittaa että lopetan. En ole vielä kuitenkaan tehnyt sitä, koska pelkään millaiseen pulaan jätän alaiseni jos tästä vain yllättäen häivyn. Koeaikaa on jäljellä lokakuun loppuun, joten sen perusteella voisin vain purkaa virkasuhteeni päivän varoitusajalla ja pakata tavarani. Samalla kuitenkin tiedostan elämän realiteetit, uutta työtä ei ole tiedossa ja karenssi napsahtaa heti päälle kolmeksi kuukaudeksi. Taloudellisesti minulla ei olisi huolta, mutta oma epäonnistumisen tunne ja paikkakunnan pienet piirit ahdistavat.   Joten, kyselenkin siis teiltä viisaammilta vinkkejä siitä, miten jaksaisin työssäni paremmin? Tällä hetkellä tunnen olevani sellaisessa tienristeyksessä, jossa en oikein tiedä mihin suuntaan jatkaa.

Yhtään tietämättä mitään työstä, esimiehestä, alaisista tai virastosta, jossa työskentelet, niin sanoisin ihan ensimmäisenä, että vähennä välittämistä.   On tietty määrä hommia, jonka pystyt tekemään, ja sillä selvä. Sillä ei ole mitään tekemistä epäonnistumisen kanssa. Priorisoi tärkeimmät hommat, tee mitä saat tehtyä. Älä anna lupauksia mistään absoluuttisista määristä. Sano vähemmän tärkeistä hommista, joita et ehdi tehdä tärkeämpien hommien takia, että ei onnistu ilman lisäapua. Mutta älä jumalauta yritä saada koko työjonoa häviämään oman virkakautesi aikana!   Työt eivät tekemällä lopu, ja niitä tulee sitä enemmän mitä enemmän näytät niitä pystyvän ottamaan vastaan. On sinun vastuullasi hallita virtaa, sillä esim. esimiehesi ei hillitsemistarvetta luultavasti näe ennenkuin on liian myöhäistä.   Jos kyse on siitä perinteisestä suorituspaineesta ja pelosta, että oletkin muita huonompi työntekijä, niin ymmärrä että olet juuri nyt vain kokematon sijainen. Vuoden päästä voit olla työntekijä, joka pystyy hoitamaan kyseisen työmäärän, mutta et vielä, eikä kannata yrittää käyttäytyäkään niin kuin olisit jo pro - eikä kukaan sellaista edes odota.   Jos pelkäät että esimiehesi katsoo sinut laiskaksi, niin mitä hän voisi tehdä? Antaa potkut henkilölle, joka sentään yrittää, ja jättää potkujen jälkeen työjonon taas lojumaan ja kasvamaan, jotta seuraava tekijä voisi palaa loppuun? Sitä paitsi, kyseisen työjonon on annettu kasvaa jo puoli vuotta, joten ei se niin tärkeä voi olla.   Jotta ne tärkeimmät hommat eivät tuntuisi ihan puulta, niin tee about 20% ajastasi myös jotain helppoa hommaa, joka ei ole ehkä yhtä tärkeää mutta on nopeasti hoidettavissa antaen näin jonkinlaista onnistumisen tunnetta. Sellainen auttaa parantamaan mielialaa niin, että ne paskemmatkin hommat saa edistymään. Ja työjono näyttää paremmalta kun pikkusälä ei ole siellä näyttämässä pahalta.   Ja tee vain yhtä asiaa kerrallaan, sanoen suoraan että muut hommat odottavat sen valmistumista. Toiseen tehtävään kannattaa vaihtaa vain jos työn alla olevassa hommassa ei ole enää mitään mitä sille voisi vähään aikaan tehdä. Moniajo on tietokoneiden bravuuri, ei ihmisten.   Ja huomaa, että yhtenä teemana vastauksessani on kyky sanoa "Ei onnistu". Pidä huolta, että sinulla on se puoli kunnossa. Fiksu työantaja arvostaa, koska saa suoraan palautetta missä mennään, sen sijaan että joutuisi arvailemaan epärealistisen lupailun alta.     [quote="Skie"]Esimiehelläni ei ole ymmärrystä siitä mitä asioita työhöni liittyy.[/quote]   Onko ketään muuta jolla on ymmärrystä? Vai tarkoitatko, että esimies vaikuttaa välinpitämättömältä ongelmista?

Työpaineen alla eläminen on tuttua puuhaa. Jotkut ei sitä valitettavasti vain kestä ja vievät työt vapaa-ajalle mukanaan. Lopeta se ensimmäisenä. Vapaalla, varsinkin viransijaisena, voit tehdä pelisäännöt selväksi omalle esimiehellesi, jokaisella menee jossain raja. Tee nämä rajat selväksi. Se helpottaa organisointia. Jos työsi vaatii jatkuvaa läsnäoloa niin delegoi. Kukaan ei pysty olemaan käytettävissä 24/7. Ja lopuksi, kuulostaa siltä, että työssäsi ei mikään tapahdu sormia napsauttamalla. Lakkaa odottamassa sitä, tarkastele sen sijaan edistymistä pitemmällä jänteellä ja muista huomioida myös onnistumiset. Tsemppiä.

Jatkan juttua, koska tuli pari muuta sanomisen arvoista asiaa lisää mieleen, ja tämä on tärkeä aihe...   Kuten Kvothe sanoi, niin vapaa-aika kannattaa oikeasti käyttää vapaa-aikana. Ylitöitä saa tehdä, jos tuntuu että se viimeinen rutistus ja homma on valmis, tulee noin tunnin ylimääräisellä työajalla, mutta [b]älä vakituisesti lisää päiviesi pituutta yli työsopimuksen[/b]. Jätä vielä pitkään jatkuvat hommat suosiolla seuraavalle päivälle ja käytä sovitun työajan ulkopuolinen aika lepäilyyn. [b]Muuten ajat itsesi piippuun ja työpanoksesi itseasiassa laskee enemmän kuin se lisääntyy lisätuntien tekemisellä[/b].   Kymmenen minuutin aamupalaverit (stand up -palaverit, joissa nimenomaan seisotaan koska istuessa olo on liian mukava: aikaa ajatellaan riittävän, ja palaverin fokus katoaa turhaan pulinaan) tiimin kesken ovat hyvä tapa varmistaa, että jokainen ja etenkin tiiminvetäjä tietää mitä tapahtuu, ja että työt tasaantuvat tasan. Jokaiselta tiimin jäseneltä kysytään mitä on tehnyt sitten viime palaverin, mitä aikoo tehdä seuraavaksi, onko ongelmia tai esteitä, joissa muut voisivat auttaa, ja onko jollakulla aikaa auttaa (tai ottaa lisähommia). Loistava tilaisuus tilittää työtaakkaa, jakaa sitä, ja karsia sitä. Jos tällaisia palavereitä ei ole työpaikalla jo käytössä, niin on korkea aika aloittaa jokin vastaava.   Työjonoista vielä sellainen juttu, että kesätyöntekijä / harjoittelija on yleensä ns. oikeaan työntekijään nähden erilaisessa asemassa esimiehen silmissä. Harjoittelijaa ohjataan, ja tälle annetaan määrättyjä tehtäviä joka päiväksi jotka on saatava kaikki tehtyä. Sen sijaan harjoittelijalle ei näytetä koko työjonoa tai anneta valita tekemiään hommiaan, sen puolen esimies pitää omassa hallussaan. Sitten kun vastavalmistunut menee ensimmäiseen ns. oikeaan työhön (kuten tässä on nähdäkseni tapahtunut), kuvio muuttuu ja esimies tyytyy vain lätkäisemään työjonon kouraan ja luottaa uuden työntekijän osaavan itsenäisesti käsitellä sen. Vastavalmistunut työntekijä vanhasta kokemuksesta olettaa (melko väärin), että kaikki pitää tehdä ja stressin ainekset ovat valmiina... (Oma lukunsa sitten paskamaiset pomot, jotka tosiaan pitävät alaisiaan yli-ihmisinä...)   Ja sitten vielä toistona: Mene rohkeasti vain sanomaan esimiehelle, että olet tainnut ottaa vähän liian rankasti aloituksen, ja että joudut sen takia vähän karsimaan mitä lupaat pystyväsi tehdä.     [quote="Skie"]koska pelkään millaiseen pulaan jätän alaiseni jos tästä vain yllättäen häivyn[/quote]   He ovat pärjänneet ilman sinua tähänkin asti. Et ole korvaamaton. Et voi mitenkään olla korvaamaton jos olet vain muutaman kuukauden ehtinyt olemaan työssäsi.   Pikemminkin tarvitset heidän tukeaan ja työpanostaan enemmän kuin he sinun. Pyydä sitä. Ja karsi hommia rankalla kädellä hallittaviin mittoihin ja unohda karsittujen tehtävien koko olemassaolo.

Kiitos vastauksista, lohduttivat! Erityisesti tuo että pitää oppia välittämään vähemmän ja että en ole korvaamaton. Aikaisemmat työni ovat olleet hyvin erilaisilta aloilta (joissa työnkuva on ollut selvä ja tavoite tiedossa, myös esimiestehtävässä), joten tämä yleinen mutuilu ja asioiden ilmassa pitäminen on tullut yllätyksenä. Toisaalta se on tässä työssä jossain määrin olennainen osa, koska prosessit etenevät hitaasti ja ottavat jatkuvasti takapakkia.   Osatekijänä tässä on myös organisaatiomuutos, joka tuli voimaan juuri aloitettuani työt. Siinä minulta vietiin yksi esimiesporras välistä (lähiesimieheni joka tiesi konkreettisesti edes jotain tehtävistä töistä), joten nykyinen esimieheni on organisaation huipulla jolloin hänellä ei edes voi olla käsitystä kaikista niistä asioista joita hänen alaisensa puuhaavat. [size=2]Hänellä on myös tapana lupailla puolestani asioita ja "heittää palloa" minulle.[/size] Alaisten kanssa iso ongelma on, että en ole konkreettisesti heidän lähellään vaan suurin osa asioista pitää hoitaa puhelimitse tai sähköpostilla välimatkan vuoksi. He ovat myös työllään kannatelleet tilannetta silloin kun virassani ei ole ollut henkilöä, ja ovat nyt helpottuneet kun tässä on joku jolle hankalat asiat saa kaataa eteen. Alussa tietysti halusin helpottaa heidänkin tilannettaan ja otin sitten turhan paljon hoitaakseni. Pitänee siis pyrkiä kannustamaan jälleen heidän itsenäisyyttään toimia asioissa ilman minun konkreettista puuttumistani kaikkeen.   Olen nyt tässä jonkin aikaa pyöritellyt päässäni sitä, että mikä oikein mättää. Selvästikin tässä hallinto/alaiset/asiakkaat -kolmiossa on yksi osanen liikaa minulle. Tai sitten kyse on siitä että epätietoisuuden sietokykyni on paljon huonompi kun aiemmin kuvittelin. Nooh, eteenpäin kait tässä mennään vaikka välillä otettaisiinkin pari askelta taaksepäin.