Käytkö töissä?

[quote="Skie"]Hänellä on myös tapana lupailla puolestani asioita ja "heittää palloa" minulle.[/quote]   Ei muuta mun neuvoani. Nyt vain pallo "Ei onnistu"-sanomisen oppimisesta menee hänelle. Asiaa voi auttaa huomauttamalla, että kun hän opettelee sanomaan "katsotaan mahtuuko Skien työjonoon" niin sitten hänen ei tarvitse silloin tällöin opetella selittelemään miksi homma ei tullutkaan tehdyksi (tai selitellä miksi viikon varoitusajalla piti värvätä kallista vuokratyövoimaa avuksi tms.).     [quote="Skie"]lähiesimieheni joka tiesi konkreettisesti edes jotain tehtävistä töistä[/quote]   Mitä hänelle tapahtui? Voiko häntä yhä käyttää neuvonantajana?   ...   Minähän työskentelen yksityisellä puolella ja kokemukseni varsinaisista esimieshommista on hyvin vähäistä (olen tietoisesti vältellyt niitä, ne haisevat :roll: ). Ja lisäksi yksityinen vs. julkinen ovat muutenkin [url="http://www.powermag.com/25-differences-between-private-sector-and-government-managers/"]kaksi ihan eri maailmaa[/url]. Joten tähän taitaa loppua se, miten pystyn neuvomaan kokemusperäisesti.   Nyt kyselen yksityiskohtia hommistasi ihan vain uteliaisuudesta...   Pystytkö antamaan jonkun esimerkin (täysin fiktiivisen, tietenkin) tyypillisestä harmaita hiuksia aiheuttavasta kuviosta ja tehtävästä?   Onko ongelma "mutuilusta ja asioiden ilmassa pitämisestä" sitä, että kukaan ei tiedä mistään mitään? Vai sitä, että teidän pää joutuu hyväksyttämään kaiken yhdellä tai useammalla taholla, joka ei saa mitään päätettyä, tai vaihtelee päätöksiä kuin tuuliviiri? Vai onko kyse siitä, että kaikille mahdollisille päätöksille on jokin juridinen, poliittinen, toimivallallinen, tai muu este?   Kysyn lähinnä siksi, että itse olen huomannut kaikkein paskimman asetelman olevan se, että annetaan tehtävä raakileena ilman mitään ohjeistusta tai speksiä, mutta ei anneta minkäänlaista päätäntävaltaa tehtävään. Joten minun hommakseni tulee ottaa selvää yksityiskohdista (asiakastarpeesta, taustatutkimuksesta ja speksauksesta alkaen), miettiä ratkaisuvaihtoehdot, sitten selittää yksityiskohdat ja ratkaisut sidosryhmille ja esimiehelle. Sen jälkeen odotellaan kun nämä kiistelevät keskenään asiasta, josta ovat siinä vaiheessa pahemmin pihalla kuin minä. Hommasta ei tule valmista, speksit muuttuvat jokaisella iteraatiokierroksella, koska jokaisella on keskenään eri käsitys tehtävästä, ja jossain välissä norsunluutorni käy kärsimättömäksi. Luojan kiitos, tämä lysti on vähentynyt kun vanha rautatalo on alkanut viimeinkin pistää ryhtiä pikkuhiljaa paisuneeseen softaosastoon, ja alkanut omaksua moderneja lean ja agile -menetelmiä.   Muoks: Ai niin... Oliko jotain erityistä syytä, miksi meni puoli vuotta saada joku virkaan? Oltiinko kranttuja tekijän hankinnassa, ei etsitty tekijää vaan luotettiin että pärjätään omillaan, vai mistä oli kyse?

[quote] Kolme kuukautta tuli töissä täyteen ja alan olla jo nyt aivan lopussa. Koko aika on mennyt tasaisesti päivittäin itkien kotosalla, mutta koska työpaikalla olen saanut työt lähestulkoon tehdyksi, olen vain purrut hammasta ja tarponut eteenpäin. Viime viikolla tapahtui kuitenkin katkeaminen, joka sai minut itkemään töissä tunnin verran suljettujen ovien takana. Olen saanut jokusen paniikkikohtauksen kesän aikana, mitä en ole aiemmin kokenut. [/quote]   En tunne sinua enkä työtäsi, Skie, mutta yhden vinkin voisin antaa, kun kukaan muu ei sitä ole vielä sanonut: ota sairauslomaa. Se on vain lyhytaikainen helpotus eikä ratkaise ongelmiasi, mutta siitä kannattaisi aloittaa. Kuulostat siltä, että olet levon tarpeessa.   Kun on ottanut hiukan taukoa töistä ja saanut levättyä, on helpompi tehdä päätöksiä ja miettiä uudestaan tuota työtahtia. Työn takia ei kannata uuvuttaa itseään äärirajoille. Oma terveys ja jaksaminen on tärkeämpää.

[quote="Rasimus" post=54339]   Nyt kyselen yksityiskohtia hommistasi ihan vain uteliaisuudesta...   [/quote]   No lyhykäisyydessään isommat asiat pitää käyttää useamman päätäntäelimen kautta (mikä luonnollisesti hidastaa asioiden hoitoa ja saattaa olla että asia pompautetaan jälleen kesken kierroksen uudelleen valmisteltavaksi) ja esimerkiksi viime keväältä oli päätöksiä, jotka olivat jääneet odottamaan että viranhaltija tulee ja alkaa niitä itsekseen jotenkin puuhaamaan eteenpäin. Lisäksi harmaita hiuksia aiheuttavat tietyt lain takaamat palvelut, joita ei erinäisten syiden takia saada toteutettua, josta seuraa valituksia joista seuraa jälleen lisätöitä. Meillä myös työntekijöiden saatavuus on aivan konkreettinen ongelma, osa murheista lähtisikin helposti sillä jos edes epäpätevää työvoimaa olisi tarjolla.   Paljon riittää tehtävää ja opittavaa, mutta toiveissani on että tämän prässin jälkeen olisin hiukan fiksumpi ja kokeneempi, mikä toivottavasti auttaa sitten tulevaisuudessa uutta työtä etsiessä.

Meitsi on vielä sen verran junnu, että opiskelen pääsääntöisesti. Toki olen vuokratyöfirman listoilla jokapaikan höylänä, mutta heiltäkään ei hirvittävästi työvuoroja tarjota ja olen itseasiassa aikeissa irtisanoutua sieltä piakkoin. Jos haluaa kunnolla töitä, en voi suositella vuokratyöfirmaa.   Kesätöihin mikään paikka ei minua ikinä ole halunnut, sillä aiemmin olen ollut pelkkä ylioppilas ja ammattiin opiskeleva. Lisäksi jopa kesätyömaailma vaikuttaa nykyään siltä, että hakijalla pitää olla vähintään vuosi työkokemusta haettavasta alasta, (ellei sitten kyseessä ole puhelinmyyjä) mutta miten ihmeessä hakija voi saada työkokemusta, jos häntä ei oteta töihin, jos hänellä ei ole työkokemusta.   Valmistun ammattikoulusta huhtikuussa ja oman alani sentään piitäisi olla melko työllistävä, nimittäin matkailuala. Ja olen nyt yrittänyt hakea sekä alan kokoaikaisia töitä, että alan kesätöitä.

Mä en ole koskaan ollut töissä muualla kuin yliopistolla. Lukioaikana arvostin enemmän vapautta toteuttaa itseäni kuin rahaa, joten en mennyt kesätöihin. Pari ekaa vuotta opiskelijana kituutin opintotuella (opiskelin myös kesät), ja lopulta pääsin tutkimusryhmään tekemän gradua palkalla. Sit jatko-opistelijana erinäisillä palkallisilla tutkijakoulupaikoilla ja apurahoilla. Tohtoriksi valmistumisen jälkeen olin tutkijatohtorin palkalla muutaman vuoden. Sen jälkeen epäonnekseni sairastuin skitsofreniaan ja opiskelin datanomiksi (opintotuella ja vanhempien avustuksella). Sen jälkeen olenkin ollut viitisen vuotta sairaseläkkeellä.

Kymmenisen vuotta olen sairastanut skitsofreniaa (ja juuri datanomikouluakin käynyt, heh!), joista viitisen vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Kolme vuotta kerkesin olla sahalla, joka sitten pilasikin pollan täydellisesti. Ei sovi epäsäännöllinen kolmivuoro kaikille. Myönteistä siinä duunissa oli ainoastaan hyvät työkaverit ja juokseva palkka. Ei semmoinen puiden tappamiseen osallistuminen oikein sopinut omaan pirtaan, joten hyvä, etten enää raada siellä. Siinä se onkin meikäläisen työhistoria kokonaisuudessaan, ellei satunnaisia kesäduuneja lasketa.

Jäin epäonnisten käänteiden (minulle, ei konsernille) vuoksi ilman työpaikkaa, jossa minun piti aloittaa heti valmistumiseni jälkeen. työpaikkaa ei kuitenkaan kuopattu, palkkauslupa jäi vain kellumaan yritysmuutoksiin. Lopulta se kellui joulukuuhun asti, jolloin luovutin ja aloin hakemaan muita töitä.   Joulukuu oli asian suhteen synkeä. Tammikuun onnistuin täyttämään työnhaulla, mutta mitään ei oikein kuulunut - ennen viime viikon loppua. 4 eri firmaa on tavoitellut minua yllättäen töihin ja saan jopa valita. Tänään tein valintani ja aloitan mainostoimistohommissa koodauksen lähiaikoina. Pelialasta olen saanut haluamani kokemuksen, joten siitä voin siirtyä hyvillä mielin eteenpäin uusiin haasteisiin.

Muutin tammikuun alussa Irlantiin postdoc-tutkijaksi. Käytännössä työhommat jatkuvat melko samanlaisina, mitä nyt saan hiukan parempaa palkkaa (kiitos paikallisen veroprosentin pääasiassa), minulla on enemmän vastuuta omasta työstäni ja jonkinlainen jaettu ohjausvastuu ryhmän jatko-opiskelijoista. Viimeksi mainittu on toistaiseksi konkretisoitunut lähinnä labran yleisenä tilastoneuvojana.   Akateeminen työkulttuuri on melko samanlaista kaikkialla, eli hirveästi ei kukaan katso, milloin pitää kotipäivän ja milloin norkoaa labralla iltamyöhään, kunhan hommat tulevat hoidetuksi ja vastaat sähköposteihin suhteellisella nopeudella. Nykyinen labrani on hyvin kansainvälinen, enemmän löytyy meitä ulkkareita kuin natiivi-irkkuja. Paikallisen rytmin mukaan kuitenkin eletään, eli täällä mikään ei käynnisty tai avaudu ennen yhdeksää aamulla ja on täysin normaalia jatkaa töitä vähintään viiteen-kuuteen illalla. Lounasaikakin on suomalaisittan hiukan myöhään, vasta yhden kieppeillä iltapäivästä, mikä toisaalta sopii minulle, joka harvoin olen ennen puoltapäivää nälkäinen.   Parin kuukauden kokemuksen perusteella voisin sanoa viihtyneeni. Kollegat ovat mukavia ja ystävällisiä, viralliset maahanmuuttoon liittyvät asiat sujuivat odottamaani helpommin, ja työt rullaavat vähitellen eteenpäin.

Onko tuo jokin väliaikainen juttu, vai aiotko irlantilaistua pysyvästi? Jännittävän kuuloinen työkuvio ainakin, onnittelut siitä! Ja kiva, että hommat ovat lähteneet sujuvasti käyntiin.

[quote=Astorethein]Onko tuo jokin väliaikainen juttu, vai aiotko irlantilaistua pysyvästi? [/quote]   Mulla on tällä hetkellä työsoppari vuoden loppuun, mutta sen jälkeen on aika auki. Joko jatkan Irkuissa, palaan Suomeen, tai menen jonnekin muualle. Ainakin UK:ssa, Ausseissa ja Saksassa olisi ihan kivoja paikkoja, enkä mä nyt sitä USAakaan ole täysin pois sulkenut, vaikka sinne tällä hetkellä olisi helpompi työllistyä, jos hakisi ensin green cardin. Viisumin valmiiksi omaavat hakijat näyttävät kiilaavan viisumittomista ohi...

Olen ollut noin yksitoista vuotta töissä sairaanhoitajana mielenterveyspuolella, vakituisessa työsuhteessa tulisi kesällä kymmenen vuotta täyteen. Kaksi vuotta sitten valmistuin psykoterapeutiksi ja olen sen jälkeen aloitellut sivutyötä psykoterapeuttina yksityisellä puolella. Olen jo vuosia ennen psykoterapeutiksi opiskelua haaveillut siitä, että voisin jonain päivänä elättää itseni puhtaasti psykoterapeuttina, yksityisellä puolella työskentelemällä. Olen kyllä tykännyt sairaanhoitajankin työstä, mutta se on huonosti palkattua, työaika jäykkä ja joustamaton, kaikenlaiset säästötoimenpiteet näkyvät työn arjessa koko ajan enemmän ja enemmän jne.   Nyt sitten viimein tein päätöksen, ja ilmoitin pari viikkoa sitten esimiehelleni, että haluan irtisanoutua ja siirtyä kokonaan psykoterapiatyöhön yksityissektorille. Täytyy sanoa, että tulevaisuus jännittää aika lailla. Jatkossa kun toimeentulo on täysin kiinni siitä, miten potilaita riittää, ei ole enää samanlaista vakituisen työpaikan turvaa kuin tähän saakka. Koen silti, että olisin tullut tämän ratkaisun eteen jossain kohtaa joka tapauksessa, ja siksi oli tehtävä päätös ennen kuin pää hajoaa vatvomiseen. Tavallaan olen innoissani, ja tavallaan kauhuissani... Stressiä ei yhtään vähennä se, että hallitus suunnittelee jälleen Kelan kuntoutuspsykoterapian lakkauttamista sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä. Kelan kuntoutuspsykoterapiapotilaat muodostavat yksityispuolella varmaan noin 80-90 % psykoterapeuttien tulonlähteistä.   Koen kuitenkin, että tässä kohtaa on pakko uskaltaa. Olen pitkäaikaisen unelman äärellä, ja kohta nähdään miten kauas unelma kantaa. Viimeinen työpäivä julkisella puolella on 29.6.

Mulla on nyt mielenkiintoista settiä ns. työelämässä: minut on periaatteessa valittu Utsjoen kunnan (ainoaksi) kirjastovirkailijaksi (kirjastossa työskentelee myös kirjastotoimenjohtaja, joka on tammikuun lopulta hoitanut myös kirjastovirkailijan tehtävät). Valinta oli sivistyslautakunnan siunaama sivistystoimenjohtajan esityksestä.   Tänään sain tietää, että valinnasta on tehty valitus, ja se menee kolmen viikon päästä uudelleenkäsittelyyn. Todennäköisesti lautakunta valitsee minut uudestaan, ja koska työt pitäisi aloittaa 7.5. se ei periaatteessa hirveästi hidasta asioita - paitsi että muuttaminen 1230 kilometriä pohjoiseen on hivenen epämiellyttävämpää.   Mutta jos valittaja ei tyydy edes uudelleenkäsiteltyyn päätökseen, vaan valittaa hallinto-oikeuteen, on tulossa jännyyttä vielä kuukausiksi eteenpäin...

Käännyin tuossa kevään alussa pelipuolen c# ja 3D-hommista full-stackin duuneihin. On ollut hirvittävän tiukka kevät täynnä pänttäystä enemmän kuin ensimmäisenä opiskeluvuotena konsanaan.   Alussa työnantaja epäili, onko minusta tähän hommaan, mutta sanoin oppineeni uimaankin niin, että minut heitettiin laiturilta syvään ja sama kävi vähän loivemmin pelialan kanssa. Antoivat sitten mahdollisuuden.   Jos olen jostain ylpeä, niin aivojeni oppimiskyvystä ja notkeudesta uusien asioiden sisäistämisessä. Nyt kuitenkin välillä tuntui siltä, että otinko vähän liian ison haukun hypätessäni tekemään oppien asiakasprojekteja korporaatiotason asiakkaalle, jolla on tiukat dedikset. En hukkunut, mutta luojan kiitos saan täyden kesäloman, jos soppariani nyt koeajan jälkeen jatketaan. Helmikuussa en oikein osannut edes uusinta merkkauskieltä, mutta nyt saan jo tehtyä koko skaalan pienempiä softia. Joku vain tarkastaa tietoturvaratkaisuni, jotka ovat ainakin vielä menneet läpi.   Tuntuu tosin oudolta olla taas junior-tason tekijä, mutta olen ihan iloinen ratkaisustani. Olen kaivannut taloudellista tasaisuutta näin kolmikymppiseksi kääntyessäni.

13 vuoiaana menin ekan kerran kesätöihin isän kaverin pieneen rakennusliikkeeseen. Siitä alkaen kaikki kesät, poislukien abi-vuosi ja armeija, olen ollut kesätöissä rakennuksilla. Myöhemmin elementtitehtaalla elementtirakentajana kunnes aloin opiskella rakennustekniikan insinööriksi. Opinnot vähän venyi kun tuli töitä tehtyä siinä samassa, sekä laiskuudesta, mutta nyt olen koulusta valmis ja ollut nykyisellä työnantajalla yli 2 vuotta.   Rakennusalan työnjohtotehtäviä on tullut tehtyä 2014 alkaen. Välissä jouduin (pääsin) Turkuun töihin kun Porissa ei ollut omalla työnantajalla työmaita. Lomautettuna ei ole tarvinnut koskaan olla. Nykyinen projekti jatkuu 2019 vuoden loppuun. Tällä hetkellä työtilanne on hyvä jos haluaisi vaihtaa työnantajaa tai jos tulisi jotain yllätyksiä niin paikka löytyisi varmasti muualta

25 vuotta olen tehnyt töitä ja todennäköinen 15 lisää on kuin istuisi päällään.   Missä vaiheessa eläkkeestä tuli oikeus? Jotain mitä maksetaan, vaikkei mitään olisi tehty?

[quote="KiLLPaTRiCK" post=57410] Missä vaiheessa eläkkeestä tuli oikeus? Jotain mitä maksetaan, vaikkei mitään olisi tehty?[/quote] Kansaneläke on hyväksytty lakiin joskus 30-40-luvulla. Työeläkkeestä en osaa sanoa. Virkamiehet ovat saaneet jotain eläkettä jo 1800-luvulla. Koko eläkejärjestelmä on sellainen asia, mihin pitäisi perehtyä vähän enemmän. En nimittäin oikeasti tiedä, mistä kaikesta oma (teoreettinen) eläkkeeni muodostuu ja kuka sen maksaa.

Autuaasti oma maailma voikin muuttua elämänmuutosten edessä. Minusta piti tulla kirjastonhoitaja. Mä TIESIN että minusta tulee kirjastonhoitaja jo 15-vuotiaana. Hain yliopistoon tavoitteena hankkia alan paperit sivuaineena ja taustalla lukea yleissivistäviä pääaineena tueksi. Seitsemän vuoden pänttäämisen, gradun ja puhelinmyyntikesätöiden jälkeen valmistuin ja sain paikan... Helsingin kaupunginarkistosta. Että miten kävi näin omasta mielestä? xD   Jossain välissä muuttui oman elämän suunta kun huomasin että kirjaston harjoittelupaikkoihin ei ollut asiaa kuin pääainepohjalta, ja opiskeluvuosien aikana sain oppia ainakin sen kuinka paljon kirjastoala ehti kehittyä ja muuttua niistä nuoruuden hellyttävistä mielikuvista. Niinpä nappasin maisteriin arkistotoimen opintoja ja olen nyt vuoden päivät työskennellyt asianhallinnan ja arkistoinnin parissa. Ensin harjoittelijana kaupunginarkistolla, sitten arkistointiprojektissa virkalaitokselle ja nyt olen toista kuukautta ollut vakituinen toimistosihteeri herttaisen varsinaissuomalaisen kunnan hallinnossa. Sain pestin maisterin papereilla ja arkistointikokemuksella, ilmeisesti koska kunnanarkisto on järjestetty viimeksi vuonna 1990 ja elellyt siitä pitäen omaa elämäänsä. Aloitus on ollut vielä kiitettävän kevyt, sihteerintyöt ovat lisääntyneet vähitellen ja olen saanut väkertää rauhassa arkiston parissa, odotellen että kesälomien jälkeen pomot pääsevät ymmärrykseen siitä mitä muita tehtäviä minun kuuluisikaan täällä tehdä kuin vahtia vaihdetta ja sähköpostia. Vakipesti tänkin pitäisi olla kuuden kuukauden koeajalla, joten sormet ristissä että jokin vielä menee myttyyn ja palaan ennen joulua takaisin pääkaupunkiseudulle tai Tampereelle ^^'