Arvostelu: Lohikäärme - hoito ja kasvatus

Julkaissut Sarantha / Kirja-arvostelut (17. joulukuuta 2008)

Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2008 – Lohikäärme – hoito ja kasvatus - John Topsell & Joseph Nigg

Tiesitkö, että lohikäärmeiden kyky sylkeä tulenlieskoja perustuu niiden alaleuassa sijaitseviin plasmarauhasiin? Tai että aasialaisen taivaslohikäärmeen mieliruokaa ovat paistetut pääskyset? Lohikäärme – hoito ja kasvatus tuo riemastuttavan opaskirjamaisiin kehyksiin monille tutun unelman omasta lemmikkilohikäärmeestä: se esittelee tämän maailman lohikäärmelajit ja opastaa käytännönläheisesti, kuinka kyseisiä petoja voi hellimmin hoitaa ja hyödyntää. Tietoa löytyy niin lohikäärmeiden ruokinnasta ja tottelevaisuuskoulutuksesta kuin kansainvälisiin lohikäärmenäyttelyihin osallistumisestakin. Jokainen luku on lisäksi piristetty runsain piirroskuvin.

Lohikäärme – hoito ja kasvatus on luonteva jatke siihen fiktiivisten tietokirjojen pitkään paraatiin, joka on seurannut J. K. Rowlingin julkaisemia Harry Potter-oheiskirjoja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat sekä Huispaus kautta aikojen. Erilaiset lapsille ja nuorille suunnatut lohikäärme-, demoni- ja noituusoppaat ovat hiljalleen täyttäneet hyllyjä kaupoissa ja kirjastoissa jo muutaman vuoden, eikä ihme, sillä ne ratsastavat tukevasti kahden fantasiakirjallisuutta ravistelevan trendiaallon harjalla. Ensinnäkin ne haalistavat faktan ja fiktion rajaa, mikä näinä uuskumman ja reaalifantasian syntyaikoina kiehtoo genrefiktion lukijoita kaukaista Keskimaata enemmän. Toiseksi, ne mukailevat sitä mytologisten olentojen laimenemista, jonka myötä raakaan aikuisten kirjallisuuteen perinteisesti kuuluneet satuhahmot, kuten vampyyrit ja ihmissudet, ovat tulleet osaksi nuorisokirjallisuuden peruskuvastoa. Kansantarujen möröille kehitellään nyt niin moderneja esiintymismuotoja, että niistä karisee alkuperäinen kauhu ja mystisyys. Jäljelle jää vain jotain jännittävää ja erikoista: Helvetin petona pidetty lohikäärme mielletään jo hyväksi lemmikiksi. Etenkin nuorten keskuudessa kiinnostus taruolentoihin ja muuhun fantasiatietoon näyttää siis olevan ajankohtainen ilmiö.

Myös Lohikäärme – hoito ja kasvatus on suunnattu ensisijaisesti ala-asteikäisille tai hieman vanhemmille. Vaikka sen kirjoittamisessa on selvästi otettu mallia tavallisen kuivista koira- ja hevosoppaista, sen tyyli on mutkaton, innostava ja tuttavallinen. Fiktiivinen kirjoittaja kertoilee esimerkiksi mielellään omista sattumuksistaan lohikäärmeiden parissa. Lisäksi teksti on jaoteltu lyhyisiin, helposti luettaviin kokonaisuuksiin, kuvateksteiksi, tietolaatikoiksi, lomakkeiksi ja listoiksi. Seassa pilkehtii myös piristävää, kaiken ikäisiin purevaa huumoria: kirjaan on liitetty muun muassa "yleisönosastokirjoitus" nimimerkiltä "Käärmeenkakkaan kyllästynyt", ja lemmikin nimeämistä käsittelevässä osiossa muistutellaan, ettei ole sopivaa kastaa lohikäärmettään Yrjänäksi tai Beowulfiksi.

Kirjan kolmentoista erilaisen lohikäärmelajin kuvaukset on muutenkin yritetty pohjata erilaisiin eksoottisiin mytologioihin. Siitä olisi siis mahdollista oppia paitsi kirjailijan luomia, myös yleisemmin tunnettuja myyttejä, mutta kaikki potentiaali on harmillisesti tuhlattu liikaan toistoon ja tiivistämiseen sekä niiden aiheuttamaan sekavuuteen. Mukaan on livahtanut myös muutama suoranainen asiavirhe, joiden johdosta kreikkalaisten tarusankareiden sukulaisuussuhteet menevät sekaisin. Huomattavasti arvokkaampia opetuksia tarjoaakin kirjan lemmikkiopasmainen ote, joka painottaa omistajan kaiken kattavaa vastuuta lemmikistään, tämän elinoloista, salonkikelpoisuudesta ja onnellisuudesta. Vaikka nuori lukija joutuisikin tosielämässä tyytymään marsuun tai terrieriin täysikokoisen lohikäärmeen sijasta, Lohikäärme – kasvatus ja hoito tarjoaa erinomaista asennekasvatusta ja terveitä arvoja tulevalle lemmikin omistajalle.

Eniten huomiota ja ihailua lukijassa kuin lukijassa herättänee kuitenkin teoksen kuvitus. Piirrokset erirotuisista lohikäärmeistä ja niiden käsittelemisestä ovat suorastaan huvittavan havainnollisia, erinomaisen kauniita, ja niitä on koko kirja puolillaan. Väritys on herkän maanläheinen, ja sivuihin on luotu tarunhohtoista patinaa leikkaamalla niiden laidat epätasaisiksi. Kanteen painetun lohikäärmeen silmänä kiiltää pikkuruinen muovijalokivi.

Visuaalisuutensa ja esinemäisyytensä johdosta Lohikäärme – kasvatus ja hoito sopii mainiosti varsin nuorillekin lukijoille, vaikka leikeissä käytettäväksi. Sitä voi käsitellä yhtä hyvin sievänä kuvakirjana kuin kirjallisena lelulaatikkona, joka tarjoaa valmista, mutta kirjasarjojen hahmoihin ja maailmoihin sitoutumatonta materiaalia lukijan omiin mielikuvitusleikkeihin. Se hieman erilainen lemmikkiopas ja varmasti mieluisa lahja vaikka saduista tai eläimistä innostuneelle kummilapselle, sukupuoleen katsomatta.

- Varjolehti