Mia Vänskä: Valkoinen aura
Atena 2014 - Risingin tietokannassa
Suomalaista kauhua ei ole ollut paljon esillä ja suomalaisia naiskauhukirjailijoita vielä vähemmän. Jokainen lisä onkin tervetullut uutuus. Mia Vänskän kolmas kirja, Valkoinen aura, pyrkii vielä tuomaan kauhun kotimaiseen ympäristöön.
Iinan elämä on täynnä muutoksia: hän on juuri siirtymässä sairaanhoitajakouluun, minkä myötä koittaa muutto omilleen. Poikaystävä jää kotiin ja epävarmuus koettelee. Talossa, johon Iina on muuttamassa, on lisäksi jotain erikoista. Talon seitsemäs kerros vetää häntä tahtomattaan puoleensa ja saa Iinan kokemaan tunteita, joita hän ei osaa itsekään kuvailla. Selvää on, että jotain synkkää odottaa talossa.
Kyse on selvästi nuortenkirjasta, vaikka kirjaa ei mainostetakaan sillä nimikkeellä. Kaikki oleelliset hahmot ovat hieman yli kahdeksantoistavuotiaita: on itsenäistymistä, huolta koulusta, orastavia romansseja ja muita nuorten ongelmia. Tämän kaiken vierellä kulkee toisenlainen juoni, joka pyörii Iinan yliluonnollisten tuntemusten ympärillä.
Kirjan kauhu syntyy paljolti tuntemattomasta, jostain joka vetää puoleensa mutta joka ei konkretisoidu. Kauhu on yleistä tunnelmointia eikä lukija tiedä, mistä ottaa kiinni. Kirjan viimeisellä puoliskolla tarina kääntyy täysin uusille urille, nuortenkirjamaisuus unohtuu ja tarina ajetaan suoraa vauhtia kohti tuhoa. Alku ei viittaa ollenkaan siihen, miten armoton ja verinen kirja lopulta on. Tämä äkkinen muutos on samaan aikaan hyvä ja epäselvä, sillä kaikki tuntuu tapahtuvan liian nopeasti.
Iina on hahmona toimiva, vaikka hän kieltäytyykin uskomasta yliluonnollisiin tapahtumiin. Lukija aavistaa jo kauan etukäteen sen, mitä hahmo ei ota uskoakseen. Toisaalta tarina loppuu nopeasti kaiken kauhun ja myllerryksen keskellä niin, ettei lukija ehdi reagoida tapahtumiin. Tällä kertaa hitaampi vauhti ei olisi ollut yhtään pahitteeksi.
Valitettavasti Valkoisessa aurassa on muitakin kömmähdyksiä. Teksti on ajoittain liiankin yksinkertaista, mutta suuremmaksi ongelmaksi muodostuu se, että teksti on hyvin katkeilevaa. Vänskä seuraa kirjaimellisesti ohjetta "aloita myöhässä, lopeta ajoissa" - niin, että teksti katkeaa jatkuvasti silloin kun kohtaus alkaa. Kerronta siirtyy paikasta toiseen, eikä tapahtumista saa selvää kuvaa. Lopun vauhdissa myös unohdetaan monet aiemmat juonenpätkät ja keskitytään vain käsilläolevaan ongelmaan.
Valkoinen aura on keskinkertainen kauhuromaani, jolla on selvät omat ongelmansa. Silti se on viihdyttävä tarina, jonka lukee muutamassa illassa läpi. Kirjaa voisikin suositella nuortenkauhusta kiinnostuneille. Heille Valkoinen aura saattaa tarjota jotain uutta kauhugenrestä, kirja kun ei sisällä paranormaalia romantiikka ja sijoittuu raikkaasti kotoisaan Suomeen.