Laura Luotola: Suoja: Kaupungit ja paluu
Iris Kustannus 2016 - Risingin tietokannassa
Toisinaan sitä yllättyy saadessaan kirjan käsiinsä. En tiennyt Laura Luotolan Suojasta käytännössä mitään muuta kuin nimen, kun se kolahti postiluukusta luettavaksi, mutta takakannen ”eeppisen scififantasiasarjan avausosa” kuulosti kotimaisessa kontekstissa varsin eksoottiselta. Kohottelin varovaisesti kulmiani genremäärittelylle, mutta yritin sitten työntää turhat ennakko-odotukset syrjään.
Kirjan lukeminen osoittautui haasteelliseksi. Suoja sijoittuu aivan omaan maailmaansa, jota asuttaa kirjava joukko erilaisia kansoja – ja maailma todella vastaa sitä mielikuvaa, joka eeppisestä scififantasiasta helposti tulee! Kirjan maailmassa on aivan omat hierarkiansa, mytologiansa, historiansa ja kielensä – ja niitä opetellessa meneekin sitten kevyesti ensimmäinen puolikas kirjasta. Ja oikeastaan toinenkin. Uusia sanoja tulee vastaan niin nopeaa tahtia, että ne on käytännössä kirjattava ylös, jotta mukana on mahdollista pysyä. Henkilökaartikin on laaja ja nimet hukkuvat helposti muiden uusien sanojen sekaan. Toisaalta hahmoilla on myös omat, kiinnostavat taustansa ja vaikuttimensa, jotka paljastuvat usein vasta tarinan edetessä.
Suoja on kunnianhimoinen kirja. Se luottaa siihen, että lukija jaksaa nähdä vaivaa ja pysyä matkassa tuntemattomassa maastossa. Juoni kyllä etenee ja asioita tapahtuu, mutta jotta niitä pystyisi seuraamaan, on ensin opittava suodattamaan ja lokeroimaan kaikki muu krumeluuri syrjään. Kirjasta olisi voinut todennäköisesti karsia noin viidesosan verran kuvailua ja yksityiskohtia juonen tai tunnelman siitä pahemmin kärsimättä.
Onko Suoja sitten kaiken vaivan arvoinen? Jos nauttii kahden tytön välisestä romanssista – harvinaista herkkua kotimaisessa kirjallisuudessa vielä toistaiseksi! – scifin ja fantasian sekoituksesta ja eksotiikasta, Suojastakin saa varmasti paljon irti. Kyseessä on myös sarjan avausosa, joten on mahdollista, että seuraavissa osissa maailmaan on jo helpompi solahtaa, kun sen perusrakenteet ovat lukijalle valmiiksi tuttuja.
Suoja käyttää paljon aikaa maalailuun ja rakenteluun ja on siksi varsin raskas luettava, mutta se on silti kiinnostava ja tuore pelinavaus genressään, jota ei kovin usein Suomen spefikentillä näe. Tulevat jatko-osat määrittelevät aikanaan sen, miten hyvin Suoja kantaa oman painonsa.