Terry Pratchett: Täyttä höyryä
Karisto 2017 - Risingin tietokannassa
Ilmassa on haikeuden tuntua. Täyttä höyryä on massiivisen Kiekkomaailma-sarjan päätösosa. Kolmekymmentäviisi pääsarjan kirjaa ja nuortenkirjat päälle on toki sankarillinen saavutus itsessään. Terry Pratchettin esikuva P. G. Wodehouse jäi viisitoistaosaisella Jeeves-sarjallaan alle puoleen Kiekkomaailman mitasta, mutta joidenkin asioiden ei vain soisi loppuvan. Kiekkomaailma-novellit ja viimeinen Tiffany Särkynen -kirja ovat toki vielä kääntämättä, mutta kirjaston fantasiaosastoja 1990-luvulta asti dominoinut varsinaisten Kiekkomaailma-teosten värikäs rivi päättyy tähän.
Olemme Suomessakin tosiaan saaneet nauttia Kiekkomaailma-kirjoista jo 1990-luvulta asti! Karisto on tehnyt ihailtavan pitkäjänteistä työtä Pratchettin saattamisessa suomenkielisille markkinoille. Varmasti tuotteliastakin sellaista. Satoja vitsejä on toki kadonnut käännöksessä, mistä on riittänyt napinaa englannintaitoisten fanien keskuudessa, mutta se johtuu enemmän Pratchettin taituruudesta ja poikkeuksellisen tiheästä sanaleikittelystä kuin esimerkiksi suomentajien taidottomuudesta. Viime vuosina varsinaiseksi Pratchett-hovikääntäjäksi on kohonnut Mika Kivimäki, joka on oikeutetusti saanut tämänkin teoksen kääntääkseen ja tehnyt jälleen tasaisen laadukasta työtä.
Kiekkomaailma-teossarjan ehdottomia vahvuuksia on se, että siihen tutustumisen voi aloittaa melkeinpä kirjasta kuin kirjasta omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Sarja jakautuu erilaisiin alasarjoihin, joissa seurataan esimerkiksi epäonnisen velho Rincewindin toilailuja, Kuoleman toimia, Kiekkomaailman pääkaupunki Ankh-Morporkin vartiostoa tai noitia. Täyttä höyryä kuuluu viimeisimpään alasarjaan, jossa tutustutaan tarkemmin Kiekkomaailman liikemaailmaan. Päähenkilönä häärää Tahmee von Lipwig, joka tällä kertaa valvoo höyryjunien tuloa Kiekkomaailmaan. Aiemmat Lipwig-kirjat Posti kulkee ja Lyödään rahoiksi ovat olleet jonkin verran hailakampia huumoriltaan eikä Täyttä höyryä tee tähän poikkeusta. Kiekkomaailma-tulokkaille suosittelen siis kuitenkin jotain aiemmin alkanutta alasarjaa.
Kuten monet pitkät sarjat, myös Pratchettin Kiekkomaailma-sarja on edetessään muuttunut jonkin verran toisteiseksi. Täyttä höyryä ei todellakaan puksuta samanlaisella höyryllä kuin monet sarjan aiemmat osat. Teos pikemminkin yskähtelee ja töksähtelee rytmitykseltään. Mieleenpainuvimmat hahmotkin ovat tehneet ensiesityksensä ja suurimmat vaikutuksensa jo useita vuosia ja kirjoja takaperin. Tahmee von Lipwig on toki hahmokaartista sopivin tähän kirjaan, eivätkä nämä enemmän keksintöihin ja maailmanmenoon pohjaavat Kiekkomaailma-kirjat niin hahmoille rakennukaan.
Keskinkertainenkin Pratchett-uutuus on lahja, joiden arvon alkaa tajuta vasta kun lisää ei enää tule. Eipä huumorifantasian saralla järin kovaa kilpailua käydä. Jasper Ffordella alkaa olla mittava katalogi, mutta suomeksi niistä ei ole saatu yhtäkään. Kiekkomaailma on ikoninen sarja, joka on jo vuosikymmenten ajan toiminut hyvin erilaisten fantasiaystävien yhdistävänä liimana ja on suuri suru nähdä sen loppuvan näin yllättäen, mutta näin sen kai oli mentävä. Suuri kilpikonna jatkaa lentoaan.