Arvostelu: Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki 1#)

Julkaissut / Kirja-arvostelut


Muistojenlukija aloittaa Susiraja -sarjan kirjoittajana tunnetun Elina Rouhiaisen uuden Väki -trilogian. Syksyllä lukion aloittava Kiuru on aina pystynyt näkemään toisten ihmisten muistot lintuina. Hän voi ottaa muiston kiinni, upota siihen tai vapauttaa sen, jolloin ihminen unohtaa kyseisen muiston. Kun hän nappaa ajattelemattomasti erään pojan muiston, hän joutuu kohtaamaan paljon isompia seurauksia kuin oli teollaan kuvitellut olevan.

Kiurun maailma on aina tapahtunut kirjojen sivujen välissä, kunnes hän tapaa kesäloman aikana Shangri-Laksi nimetyllä Vuosaaren syrjäisellä alueella asuvat romanialaiset veljekset Dain ja Nelun sekä aromanttisen, muunsukupuolisen Bollywoodin. Hän saa viimein vastauksia oudolle kyvylleen ja viettää aikaa kerrankin todellisessa maailmassa tehden niitä asioita joista on aiemmin vain lukenut, jopa lain harmaalle alueelle astuen.

Lapsuudesta asti ystävänä olleella Samuelilla on myös voimia, mutta toisin kuin Kiuru, hän pystyy lukemaan ajatuksia. Suomen lyhyen kesän aikana viisikko tutustuu toisiinsa ja erilaisiin kykyihinsä. Nuoret ihastuvat, rakastuvat ja rikkovat sydämiä. Kesän loppuminen ja tulevat muutokset pelottavat Kiurua, kunnes yllättävän petoksen vuoksi hänenkin täytyy paeta ulkomaille. Salaperäinen Väki-niminen ryhmä nimittäin etsii kykyjä omaavia ihmisiä omia tarkoitusperiään varten.

Muistojenlukija on hillitysti rakennettu, nuorille suunnattu urbaanin fantasian teos, joka ammentaa inspiraatiota suomalaisesta kansanperinteestä. Esimerkiksi päähenkilön nimi, Kiuru, löytyy suomalaisesta mytologiasta sielulintuna. Helsinki on kuvattu aidosti ja elävästi, eivätkä hahmojen voimat nouse liian korostettuina esille. Voimista kerrotaan lopulta hyvin vähän ja niihin varmasti palataan syvemmin sarjan myöhemmissä osissa.

Harmillisesti kerronta ei aina ole teknisesti loppuun asti hiottua. Etenkin toistuvat kuvailut, kuten “Kiuru kuuli itsensä sanovan”, ja tapahtumien etukäteen kertominen lausahduksella “Kiuru ei vielä tiennyt että...” tarttuvat helposti tarkemmin lukijan seulaan. Vaikka hahmojen sanotaankin puhuvan enimmäkseen englantia, on kirjailija valinnut kirjoituskieleksi suomen, muutamien englanninkielisten fraasien lisäksi. Välillä voikin olla vaikeaa muistaa, millä kielellä kukin hahmo eri tilanteissa puhuu.

Rouhiainen on esitellyt kiitettävän erilaisia hahmoja. Monenlaiset varallisuuden tasot, kansalaisuudet, kulttuurit ja romanttisuuden muodot pääsevät esille luontevasti. Kiurun äiti on sukunsa hylännyt romani ja isä pätkätyötä tekevä lintututkija. Samuelin vanhemmat ovat puolestaan skaalan toisesta päästä hienoine taloineen ja veneineen. Lisäksi itähelsinkiläisen talon vallannut kirjava joukko on suurelta osin yhteiskunnan reunoilla asuvia tai paperittomia vaeltajia.

Nähtäväksi jää, kuinka tarina tulee jatkumaan. Vastaamattomia kysymyksiä jäi vielä useita, kuten mikä on Väki ja kuinka osa ihmisistä saa erikoisia kykyjä. Olisi kiinnostavaa, jos jatko-osissa pääsisi lukemaan esimerkiksi Dain näkökulmasta. Takakansi ainakin lupaa, että sarjassa tullaan liikkumaan ympäri Eurooppaa.

- Niina Tolonen (Nafisan)

Tammi 2017 - Risingin tietokannassa


Aiheeseen liittyviä keskusteluja
Aloita uusi keskustelu (Ei rekisteröitymistä - Vieraat tervetulleita)
Takaisin ylös