Björn Kurtén (1924–1988) oli suomalainen paleontologi ja kirjailija. Kurténin erikoisala olivat nisäkäspedot, ja hän saavutti tutkimuksillaan ja tieteellisillä julkaisuillaan maailmanlaajuista arvostusta. Kurtén kirjoitti myös ihmiskunnan alkuaikoihin sijoittuvia romaaneja.
Kurtén syntyi Vaasassa suomenruotsalaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli pankinjohtaja. Kurtén harrasti kirjoittamista jo nuoresta asti. Hänen ensimmäinen kirjansa, seikkailuromaani Det nya jaktplanet ilmestyi 1941.
Kurtén kirjoitti ylioppilaaksi 1943 ja pääsi Helsingin yliopistoon, jossa hän opiskeli geologiaa ja eläintiedettä. Kurténia kiinnosti erityisesti selkärankaisten paleontologia, jota ei kuitenkaan ollut tarjolla Helsingin yliopistossa. Niinpä hän siirtyi ennen valmistumistaan Uppsalan yliopistoon, jossa Birger Bohlin opetti paleontologiaa. Kurtén väitteli tohtoriksi 1953.
Vuonna 1950 Kurtén meni naimisiin Ruth Nordmanin kanssa. Pariskunta asettui Helsinkiin, josta Björn Kurtén sai kanslistin viran Helsingin yliopiston geologian laitokselta 1953. Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin paleontologian dosentiksi. Perheeseen syntyi neljä lasta.
Dosenttina ollessaan Kurtén teki paljon tutkimuksia niin Suomessa kuin ulkomailla, muun muassaTunisiassa ja Espanjassa. Hänen tieteelliset julkaisunsa toivat hänelle maailmanlaajuista mainetta. Erityisen merkittäviä olivat Kurténin luolakarhuja, hyeenoja ja muita Euroopan pleistoseenikauden nisäkkäitä sekä evoluutiota käsittelevät teokset. Kurtén julkaisi tutkimuksiaan pääasiassa englanniksi, mutta muutamia käännettiin useille muille kielille.
Kurtén kirjoitti myös esihistoriaa käsitteleviä kansantajuisia kirjoja, kuten Jääkausi (1969) sekä esseekokoelmat Kuinka mammutti pakastetaan (1981) ja Viattomat tappajat (1987). Esseissään hän käsitteli muinaisaikojen oloja ja niiden tutkimusta ja arvosteli luomisoppia ja näennäistieteitä. Kurténin tieteellisen työn ohella harrastama tutkimuksen kansantajuistaminen tuotti hänelle valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuosina 1970 ja 1980.
Kurtén toimi vuosina 1971–1971 vierailevana professorina Harvardin
yliopistossa. 1973 hänet nimitettiin paleontologian ylimääräiseksi
professoriksi Helsingin yliopistoon. Kurtén pääsi 1976 Kreikan
antropologisen seuran ja 1983 Yhdysvaltain nisäkästieteellisen seuran
kunniajäseneksi. Ennen kuolemaansa Kurtén ehti saada vielä Unescon
Kalinga-palkinnon.
Kurtén kirjoitti myös kaksi toisiinsa kytkeytyvää esihistoriallisiin aikoihin sijoittuvaa romaania, Musta tiikeri (1978) ja Mammutin suojelija (1984), joissa keskeisessä osassa oli neandertalin ihmisten ja nykyihmisten kohtaaminen. Kurtén keksi teosten julkistamistilaisuuden haastattelussa Yhdysvalloissa niiden edustamalle tyylille nimityksen ”paleofiktio”.
Kirjallisuutta
Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Toimittaneet Vesa Sisättö ja Toni Jerrman. BTJ Kirjastopalvelu, 2006.
Linkkejä
Björn Kurtén. Wikipedia.
Lähde: Wikipedia.
