Jonathan Carroll

Jonathan Carroll (s. 1949) on viime vuosikymmenien arvostetuimpia amerikkalaisia kirjailijoita. Carrollin ihailijoihin kuuluvat muiden muassa Neil Gaiman, Stephen King ja Jonathan Lethem. Hänen esikoisromaaninsa oli Naurujen maa vuonna 1980. 

Carroll syntyi New Yorkissa juutalaiseen perheeseen, mutta hänet kasvatettiin kristillinen tiede -uskonnon vaikutuksessa. Hänen isänsä oli elokuvakäsikirjoittaja ja äitinsä näyttelijä ja kirjoittaja. Nuorena Carroll kapinoi kasvatustaan vastaan, mutta valmistui lopulta yliopistosta englanninopettajaksi vuonna 1971. Pian sen jälkeen hän avioitui taiteilija Beverly Schreinerin kanssa. Carroll työskenteli englannin kielen ja kirjallisuuden opettajana, kunnes muutti 1970-luvun puolivälissä haastavamman opettajantoimen perässä American International Schooliin Wienissä. Itse hän väittää päätyneensä Eurooppaan hyvän kahvin vuoksi. Sanojensa mukaan Carroll ei tunne itseään eurooppalaiseksi sen enempää kuin amerikkalaiseksikaan vaan pikemminkin sekarotuiseksi koiraksi – etenkin kun wieniläiset pitävät häntä yhä vierailijana ja kysyvät häneltä jatkuvasti syytä Eurooppaan muuttamiselle.

Kirjailijana Carroll ei ole lokeroitavissa tiettyyn kirjallisuudenlajiin, vaan tarjoaa lukijalleen sekasalaatteja: romaanikerrontaa, fantasiaa, romantiikkaa, jännitystä ja yllätyksellisyyttä. Carrollin aihepiiri käsittää koko elämän kirjon, rakkaudesta kuolemaan. Carrollia on verrattu usein maagisen realismin nimiin. Itse hän suhtautuu torjuvasti luokitteluihin. Carrollin omia suosikkikirjailijoita ovat Julio Cortázar, Robertson Davies, Haruki Murakami ja Gabriel García Márquez.

Carrollin mukaan koirat ovat pieniä hyviä olentoja ihmisen harmaassa arjessa, joten hän asettaa sellaisen jokaiseen kirjaansa. Koirat saavat hyvälle tuulelle ja hymyilemään. ”Jos edes yksi ihminen olisi yhtä hyvä ystävä kuin koira, häntä pidettäisiin varmasti maailman hienoimpana ihmisenä”, Carroll sanoo.