Naurujen maa
Alkuteos ilmestynyt 1980. Suomentanut Laura Lahdensuu. Taitto: Niko Aula. Kansi: Jari Paananen. Sidottu, kansipaperi.
Prix Apollo 1989.
Oletko joskus rakastanut jotain kirjaa niin suuresti, että toivoisit sen taian käyvän toteen? Tervetuloa Naurujen maahan. Se panee miettimään, mitä toivoo...
Thomas Abbey on opettaja ja filmitähden poika, joka ei tiedä mitä haluaa elämältään. Mutta sen hän tietää, ettei mikään ole koskettanut häntä niin syvästi kuin Marshall Francen lastenkirja Naurujen maa, ja että hän haluaa kirjoittaa Francen elämäkerran. Hänen matkaansa työntyy outo, saman poltteen ajama Saxony Gardner, ja yhdessä he matkaavat Amerikan keskilänteen tutkimaan 44-vuotiaana kuolleen kirjailijan elämää. Vastoin kaikkia odotuksia Galenin kaupunki sekä ennen kaikkea Francen kaunis tytär Anna ottavat heidät lämpimästi vastaan. Mutta kaikki Galenissa ei ole aivan sitä miltä näyttää. Marshall Francen tarinoiden taika ulottuu kauas kirjoitetun sanan ulkopuolelle, ja asettaa Tomin hiuksia nostattavan tehtävän eteen...
”Kadehdin jokaista, jolla on vasta edessä Jonathan Carrollin seksikkäiden, aavemaisten ja riippuvuutta aiheuttavien tarinoiden nautinto. Ne ovat lumoavia herkkupaloja – pirullisia jippoja täytteenään.” – The Washington Post
”Naurujen maa on kirja jokaiselle, joka koskaan on ajatellut että suosikkikirja voisi olla loistava paikka paeta kun elämä oikein kolhii.” – Neil Gaiman
”Loistava, innostava, kauniisti kirjoitettu kirja, ja uskomattoman jännittävä.” – Ruth Rendell
Käyttäjät lukeneet myös
Jonathan Carroll
Jonathan Carroll (s. 1949) on viime vuosikymmenien arvostetuimpia amerikkalaisia kirjailijoita. Carrollin ihailijoihin kuuluvat muiden muassa Neil Gaiman, Stephen King ja Jonathan Lethem. Hänen esikoisromaaninsa oli Naurujen maa vuonna 1980.
Carroll syntyi New Yorkissa juutalaiseen perheeseen, mutta hänet kasvatettiin kristillinen tiede -uskonnon vaikutuksessa. Hänen isänsä oli elokuvakäsikirjoittaja ja äitinsä näyttelijä ja kirjoittaja. Nuorena Carroll kapinoi kasvatustaan vastaan, mutta valmistui lopulta yliopistosta englanninopettajaksi vuonna 1971. Pian sen jälkeen hän avioitui taiteilija Beverly Schreinerin kanssa. Carroll työskenteli englannin kielen ja kirjallisuuden opettajana, kunnes muutti 1970-luvun puolivälissä haastavamman opettajantoimen perässä American International Schooliin Wienissä. Itse hän väittää päätyneensä Eurooppaan hyvän kahvin vuoksi. Sanojensa mukaan Carroll ei tunne itseään eurooppalaiseksi sen enempää kuin amerikkalaiseksikaan vaan pikemminkin sekarotuiseksi koiraksi – etenkin kun wieniläiset pitävät häntä yhä vierailijana ja kysyvät häneltä jatkuvasti syytä Eurooppaan muuttamiselle.
Kirjailijana Carroll ei ole lokeroitavissa tiettyyn kirjallisuudenlajiin, vaan tarjoaa lukijalleen sekasalaatteja: romaanikerrontaa, fantasiaa, romantiikkaa, jännitystä ja yllätyksellisyyttä. Carrollin aihepiiri käsittää koko elämän kirjon, rakkaudesta kuolemaan. Carrollia on verrattu usein maagisen realismin nimiin. Itse hän suhtautuu torjuvasti luokitteluihin. Carrollin omia suosikkikirjailijoita ovat Julio Cortázar, Robertson Davies, Haruki Murakami ja Gabriel García Márquez.
Carrollin mukaan koirat ovat pieniä hyviä olentoja ihmisen harmaassa arjessa, joten hän asettaa sellaisen jokaiseen kirjaansa. Koirat saavat hyvälle tuulelle ja hymyilemään. ”Jos edes yksi ihminen olisi yhtä hyvä ystävä kuin koira, häntä pidettäisiin varmasti maailman hienoimpana ihmisenä”, Carroll sanoo.
Muita teoksia kirjailijalta Jonathan Carroll
Kirja-arviot ja kommentit
Naurujen maa oli hyvin erikoinen kirja. Erilainen. Se oli verkkaisella tavallaan, hitaasti etenevä juoni oli vaihteeksi hyvin erilainen lukukokemus. Alku oli kerrassan ihastuttava. Keskivaihe oli tylsistyttävän samanlainen kuin alku, mutta kyllä sen jaksoi lukea. Loppua kohden olisin odottanut ehkä vähän enemmän. Ehkä kunnon loppu-actionpläjäyksen, mutta ei se kovin hyvin sitä vastannut. Yllättävä loppu kyllä, ei siinä mitään, mutta olisin ehkä toivonut vähän nopeampaa etenemistä kerronnassa ja ehkä vähän enemmän tapahtumia. 4 tähteä mahtavista henkilöistä ja erikoisesta tarinasta. Loistavaankin se olisi yltänyt ilman yllämainittuja puutteita.
Tarinan alkuasetelma oli hyvin mielenkiintoinen. Juoni eteni rauhallisesti eteenpäin ja se ei alussa haitannut, vaan mielenkiinto säilyi taianomaisen juonen ansiosta. Kirjan keskivaiheen tietämissä olisin toivonut vähän enemmän tempoa ja nopeampaa juonenkuljetusta, mutta loppupuoliskolla asia korjaantui. Pidin kirjan mystisyydestä, kylän asukkaiden salamyhkäisyydestä ja oudoista tapahtumista. Kummalliset tapahtumat saivat malttamattomasti odottamaan paljastuksia ja ratkaisuja. Lopetus ei ollut tavanomainen, josta myös pisteet.
Tämän voimakkailla mielikuvilla raksuttavan romaanin luin sankarini Neil Gaimanin suosituksesta. Tylsistymään en sen parissa joutunut, jos nyt en pahemmin kyllä innostunutkaan. Tarina biografin piinoista ja seikkailuista on kantava ja kiinnostava. Ainoa ongelma on, että lukija on lopulta kiinnostuneempi kirjassa esitellyn fiktiivisen Marshall Francen teoksista kuin ”Naurujen Maasta” itsestään. Carrollin teksti maistuu pahanakin päivänä, ja henkilöhahmot onnistuvat herättämään tunteita, eivät kovin laajaa skaalaa, mutta kuitenkin. Kirjan alkupuolisko kuluu vähän turhankin leppoisasti, myrskyä odotellessa, mutta lopusta löytyy herkullista vääntöä. Elämäkertojen kuluttajat ja sadepäivää viettävät, tutustukaa!