Kallon pimeä puoli

Alkuteos ilmestynyt 1998. Suomentanut Markku Päkkilä. Sidottu.

Tuho oli kuin mielipuolen työtä. Talo oli säpäleinä, mutta mikään ei viitannut tavalliseen vandalismiin – kaikki oli liian järjestelmällistä. Joku oli nähnyt todella paljon vaivaa, mutta miksi? Oliko autiossa huvilassa harjoitettu saatananpalvontaa vai oliko kyseessä kosto?

Vivien on Kaliforniaan muutettuaan jättänyt arvokkaan Highwoodin huvilansa irtaimistoineen vartioimatta. Tuhosta kuultuaan hän pyytää sisarenpoikansa Paulin korjaamaan taloa, mutta kieltää ehdottomasti kutsumasta poliisia paikalle.

Poliisia huvila kiinnostaa toisesta syystä: lähistöllä on mystisesti kadonnut ainakin neljä teini-ikäistä.

Ellei Paul sairastaisi harvinaista Touretten oireyhtymää, hän olisi kuin kuka tahansa meistä. Koska hän ei sairautensa takia pysty hallitsemaan alitajunnastaan kumpuavia tunteita, hän joutuu syömään psyykenlääkkeitä mielensä hallitakseen.

Tätinsä yllytyksestä Paul kuitenkin päättää lopettaa lääkityksensä – ja alkaa muistaa asioita, joiden olemassaolosta ei tiennytkään. Harmittomalta vaikuttanut työkeikka muuttuu piinaavaksi arvoitukseksi, joka vie suvun salattuun, mustaan menneisyyteen.

Ongelmana vain on, ettei Paul lääkityksen lopetettuaan enää ole varma, missä kulkee järkevien ajatusten ja sairaan kuvittelun raja.