Luona luiden ja risukoiden
Alkuteos ilmestynyt 2017. Suomentanut Kaisa Ranta. Sidottu.
Hugo-palkintoehdokas 2018 (pienoisromaanit), kolmas sija Locus-palkintoäänestyksessä 2019 (pienoisromaanit). Harhateiden lapset voitti vuonna 2022 parhaan kirjasarjan Hugo-palkinnon.
Kaksoset Jack ja Jill olivat seitsemäntoista, kun heidät heitettiin ulos Nummilta ja passitettiin Eleanor Westin koulukotiin harhateiden lapsille. Tämä tarina kertoo, mitä sitä ennen tapahtui...
Jacqueline oli äidin täydellinen pikkutyttö – kohtelias ja hiljainen, pukeutunut aina kauniisti kuin prinsessa. Jos äiti olikin hieman ankara, se oli vain Jacquelinen omaksi parhaaksi.
Jillian oli isän täydellinen pikkutyttö – rohkea ja reipas rämäpää, melkein poikatyttö. Isä olisi mieluummin halunnut oikean pojan, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Kun siskokset olivat viisivuotiaita, he oppivat, ettei aikuisiin voi luottaa. Kun he olivat kaksitoista, he löysivät matka-arkusta mahdottoman portaikon ja sen päästä mahdottoman maailman, jossa he viimein pääsivät kukoistamaan omina itsenään. Maailman, jossa kukoisti myös kauhu.
Amerikkalaisen Seanan McGuiren Harhateiden lapset -portaalifantasiasarja voitti arvostetun Hugo-palkinnon 2022 parhaasta sarjasta. Luona luiden ja risukoiden on sarjan toinen osa.
Käyttäjät lukeneet myös
Seanan McGuire
Seanan McGuire (s. 1978) on tuottelias yhdysvaltalainen kirjailija, jonka teokset ovat päässeet New York Timesin bestseller-listalle. Hän on tehnyt historiaa olemalla saman vuoden Hugo-kilpailussa ehdolla viidellä teoksella.
Lähteitä
Harhateiden lapset
Portaalifantasiasarja.
Harhateiden lapset voitti vuonna 2022 parhaan kirjasarjan Hugo-palkinnon.
Harhateiden lapset sisältää tällä hetkellä 2 kirjaa ja sarja laajenee lisää 1 uuden kirjan julkaisemisen myötä.
Kirja-arviot ja kommentit
Harhateiden lapset -sarjan kakkososa, Luona luiden ja risukoiden, kertoo ykkösessä esiintyneiden kaksosten, Jackin ja Jillin, taustatarinan. Alku oli kuin Grimmin saduissa ja loppu klassisista kauhukirjoista. Sarjan nimi on hyvin osuva kuvaamaan kaksosia ja sai ymmärtämään mitä ja miksi ensimmäisessä osassa tapahtui. Siinä mielessä hyvin onnistunut jatko-osa. Minua hieman häiritsi, että kirjailija kuitenkin tarjoili loppupuolella vahvoja tunteita, joita ei pohjustettu tarpeeksi uskottavasti. Tähän on ehkä syynä, että kirja on niin lyhyt. Ihan ensimmäisen osan tasolle tarina ei noussut, mutta herätti kiinnostuksen mitä muiden hahmojen taustalla on. Meinaan lukea kolmannen osankin.
En useinkaan jaksa lukea nuortenkirjasarjojen toisia osia, mutta Seanan McGuiren Harhateiden lapset osoittautui sen verran kiehtovaksi tapaukseksi, että heti Ovi joka sydämessä -romaanin lukemisen päätin tehdä varauksen myös kakkososaan. Ja kyllä kannatti!
"Luona luiden ja risukoiden" (Hertta, 2026) kertoo jo sarjan ensimmäisestä osasta tuttujen Jacquelinen ja Jillianin - Jackin ja Jillin - tarinan. Lasten narsistiset vanhemmat eivät ole oikein osanneet hoitaa kasvatustyötään, vaan yrittävät väkipakolla sovittaa tytöt haluamaansa muottiin. Jackista tehdään pikku prinsessa, kun taas Jill on railakas poikatyttö.