Taustatarina sisältää paljon ihmissuhde soppaa kuten parisuhde pettämistä ja vastapettämistä – ei erityisen kiinnostavaa minulle. Ehkä olisi pärjätty vähemmällä silti säilyttäen taustatarinan merkitys kokonaisuuteen.
Kirjassa viitataan Charlotte Perkins Gilmanin teokseen Keltainen seinäpaperi ja tarinassa käsitellään samansorttista mielenhajoamista. Loppupuoli oli onnistunut sekä lopetus – nimenomaan se osuus mitä kehotetaan olla lukematta.