Jama ja vuodenkierto
Nidottu.
”Mitä tarinaa ihmiset elivät ennen jatkuvaa kasvua, ja voimmeko me vielä löytää sen?”
Jotkut romahdukset ovat alkuja.
Tuomas on palanut loppuun. Maailma vaatii häneltä kahta mahdottomuutta yhtä aikaa: loputonta kasvua ja sen aiheuttaman tuhon pysäyttämistä. Kaiken romahdettua, hän löytää itsensä Kallion puistoista tyhjänä ja kadotettuna.
Mutta pimeyden pohjalta kuuluu kutsu. Öinen neito tahtoo hänet mukaansa Pohjan perälle, jättämään kaiken tutun taakseen ja sukeltamaan kansanuskon unohdetuille poluille, vuodenkierron myytteihin ja alkemian maailmaan.
Ennen jatkuvaa kasvua suomalaiset elivät toisenlaisessa ajassa, jotain muuta varten. Mitä he tiesivät, mitä me olemme unohtaneet? Jama ja vuodenkierto ei tarjoa helppoja vastauksia, mutta se esittää hätkähdyttävän kysymyksen: entä jos ongelmana ei ole vain jatkuva kasvu vaan tarina, jota elämme?
Sampsa Kiianmaan Jama ja vuodenkierto vie lukijan shamaanien ja alkemistien suureen työhön, vaellukselle Tämänilman tuolle puolen, loven takaiseen Tuoneloon ja myyttiseen karhunkaatoon. Eikä takaisin palatessa mikään ole enää entisellään.
Vanha tieto odottaa hiljaa palaamistaan.