Sleatorin kirjojen ideat ovat yleensä mielenkiintoisia eikä Aika-avain ole poikkeus säännöstä. Se ei kuitenkaan ole yhtä näppärä kuin esimerkiksi Sokkeloportaikko tai Avaruuspeli.
Kirja kikkailee aikamatkailun mahdollisuuksilla ja myös yhteiskunnan negatiivisella kehityksellä, mikä tuntuu olevan yksi Sleatorin tavaramerkkejä. Päähenkilö on aavistuksen liian puhtoinen ollakseen kovin samaistuttava tai kiinnostava, mutta on hänelläkin hetkensä.
Paradokseja kirjassa ei juuri kaihdeta ja nuori lukija saattaakin niistä hämmentyä. Lisäksi lopun hienoinen sokerisuus ja päähenkilön muiden perheenjäsenten korostettu ilkeys pistivät lukiessa vähän silmään. Sleatorin ihmiskuvaus on usein vähän turhan tyypittelevää, mutta tässä puute korostuu.
Siitä huolimatta väittäisin, että teos on mukavaa välipalalukemista myös vanhemmille lukijoille, ja erityisesti nuorille, vasta scifiin ja aikamatkailuun tutustuville, se on varmasti nautittava lukukokemus.