Tämäkin kirja oli jännittävää luettavaa ja koukutti kyllä lukemaan pian alusta loppuun. Harmittaa että ilmeisestikään kirjasarjan seuraavia osia ei tulla suomentamaan ollenkaan... Kävin kyllä lisäämässä nimeni adressiin joka netissä on, josko vaikka joskus siinä olisi niin paljon nimiä että kiinnostuisivat suomentamaan lisää...
Demoninoita
- Julkaistu
- lokakuu 2004 (WSOY)
- Englanniksi
- Demon Witch (2003) →
Risingshadow communityLukijoiden ääni
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
127arvosanaa
8kirja-arviota
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
8 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Minä pidin tästä kirjasta varsinki kun sen luki keskellä yötä..... Eka tosiaan oli parempi mut odotan jo seuraavaa. :) No juu tosiaan sen Isobelin arvaa jo suurin piirtein keskivaiheilla mut mitä siitä. Se Devonin menneisyys kyllä jäi vaivaamaan mut kyl se seuraavassa ratkeaa.
Minulle tuli kirjasta mieleen Harry Potter -sarja. Nuori poika kukistamassa kokenutta noitaa. Juoni oli kyllä hyvä ja mielenkiintoinen, sitä ei voi kiistää. Tosin se oli hieman ennalta-arvattavampi kuin sarjan edellinen kirja. Olisin myös kaivannut kirjaan enemmän ensimmäisen osan kauhua. Lisäksi jäi ärsyttämään lopun liiallinen avoimuus, varsinkin kun jatko-osaa ei vielä pysty lukemaan.
Tämä kirja nousi heti suosikkien joukkoon, vaikka ei ole niin hyvä kuin ensimmäinen osa: Yönsiiven velhot. Kirjan juoni eteni tasaisesti ja salaperäisesti, miinusta oli se että arvasi jo melkein alussa että kuka on Isobel.
Loppu jäi auki, joten seuraava kirja on taatusti tulossa.
Demoninoita oli minusta aika surkea plösäys Yönsiiven velhojen jälkeen. Juoni muistutti minusta kamalasti jotakin amerikkalaista nuortensarjaa, vaikka Isobel olikin hieman monimutkaisempi kuin pahikset yleensä. Devonin menneisyyden paljastukset pelastivat kirjan, sen sanon. Suosittelen Demoninoitaa vain jos on lukenut sitä ennen Yönsiiven velhot, muuten ei välttämättä tajua kaikkea.
Arvosana: 5.
Lopetin eilen kirjan ja oli ihan hyvä, vaikka kuullut että kirjan taso laskee tällä toisella kirjalla jo näkyvästi. Olihan siellä seassa sellaisia kirjoitettuja osioita, jotka ovat vähän enemmän nuorempien tasoa, mutta tykkään kuitenkin tämänlaisista kirjoista, joissa on aikamatkustelua, taikaa ja kuitenkin samoja ongelmia, kuin normi-ihmisillä.
Hyvin pidettiin tilanteet salassa, ja kertomus eteni salaperäsesti eteenpäin :) tai jotain sinnepäin.
Ärsytti kuitenkin se, että puolivälissä tiesin jo ongelman ytimen ja kuka on tämä isobel. Mutta loppui jäi mielenkiintoiseksi, joten kun kolmas osa ilmestyy englanniksi, niin luen sen sitten heti!
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
Oli tämä ihan hyvä, vaikka huomattavsti parempi oli kirjan edeltäjä, Yönsiiven velhot.
Saman tien, kun Edward Muir astui kuvaan uuden morsiamensa kanssa, tiesin kuka Demoninoita oikein oli. Vaikeammin se olisi ollut arvattavissa, jollei prologi olisi kuvaillut satumaisen kauniin Isobel Luopion polttoa roviolla. Sillä Morganan ilmestyessä, tämänkin kauneutta korostettin reippaasti.
Toisaalta kun ajattelen, oli parempi aloittaa kirja noin murskaavalla jutulla, kuin jollain Devonin lumessatarpomisella (1.luku), sillä mielenkiintoinen alku on kuitenkin tärkeä osa kirjaa.
Jos alku on tylsä, ei lukija välttämättä jaksa edetä pidemmälle.
Lukiessa ei haitannut, vaikka koko ajan tiesikin pääpaholaisen, sillä juoni eteni. Ajan Portaat ja niihin liittyvät jutut olivat kiinnostava lisä. Demoninoidan miehiin liittyvät voimat, Roxanne ja Cecilyn mummi olivat ihania! Lisäksi hauskaa oli, että Devon tapasi aivan oman aikansa itselleen läheisten ihmisten kaksoisolennot menneisyydessä.
Suosittelen!