Demoninoita

Tämäkin kirja oli jännittävää luettavaa ja koukutti kyllä lukemaan pian alusta loppuun. Harmittaa että ilmeisestikään kirjasarjan seuraavia osia ei tulla suomentamaan ollenkaan... Kävin kyllä lisäämässä nimeni adressiin joka netissä on, josko vaikka joskus siinä olisi niin paljon nimiä että kiinnostuisivat suomentamaan lisää...

No, henkilökohtaisesti pidän paljon tästä sarjasta. Liekö se sitten poikkeuksellisen kiinnostavan taustan ansiota (ja tässä tarkoitan erityisesti Korppikartanoa paikkana, mutta vielä sitäkin enemmän Yönsiipien historiaa ja sensellaista). Henkilöhahmona Devon March ei nyt ole mikään poikkeuksellinen, nuoria poikia, joilla on taikavoimia tupsahtelee esiin vähän sieltä ja täältä. Devon onnistuu kuitenkin poikkeamaan massasta, ei paljoa, mutta omalla tavallaan hiukan. (Lieneekö taas sen taustatarinan ansiota, jota taidan päätyä ihastelemaan vähän liiaksikin... ^^ ) Toisetkin henkilöhahmot ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Isabel pahiksena on aika tutunomainen, mutta sitten kun pääsemme merkittäviin sivuhenkilöihin, homma alkaa kiinnostaa. Rolfe Montaigne ei saavuta samaa karmivaa asennetta, kuin ensimmäisessä kirjassa, mutta samalla hänestä paljastuu erilainen puoli, joka alkaa harmistua omaan pätemättömyyteensä tehtävässä, jonka on itselleen ottanut. Rouva Crandall on yhtä jykevä ja ankara kuin aina, tosin hänenkin pehmeämpi puolensa alkaa päästä esiin. Mutta vain hetkiksi, ja varsinkin yllättävän surullisen lopun luulisi joko kovettavan häntä entisestään, tai sitten avaavan kaikki (tai lähes kaikki) sulut. Cecily jää harmittavan sivulliseksi koko kirjan mittakaavalla. Tosin se veli ja sisko-kysymys jää yhä taustalle heilumaan. Uusi taloudenhoitaja on myös yllättävä persoona. Värikäs henkilö, joka keittelee salaperäisiä keitoksia keskiyöllä. Upeaa. Ja Marcus alkaa kiinnostaa aina vain enemmän. Ja se pentagrammi... :) Mukava kirja, todella. Taso laskee ensimmäiseen kirjaan verrattuna, mutta ei se minusta haittaa. Ei tämä ole huono, ei suinkaan. !SPOILEREITA! Kysymyksiä ja uusia juonenkäänteitä on aivan liikaa, jotta tämän saisi jättää sikseen. Kolmas osa on kuulemma ollut tulossa ja melkein neljä vuotta (siis englanniksi), muttei ole vieläkäänilmestynyt. Odotus voi siis venyä. Mutta kolmannen kirjan, engl. Bloodmoon, prologi on ollut luettavissa internetistä, mistä minäkin sen joskus luin. Kiinnostavaa tekstiä, sen perusteella luulisi tason palaavan ensimmäisen kirjan tasolle. Kolmannessa kirjassa palataan tarkemmin Jackson Muiriin, hänen vaimoonsa Emilyyn ja tämän itsemurhaan Pirunkalliolta halloweeninä. JA tietenkin joukkoon sekoitetaan yllätys: Rolfen rakas isäpappa. Mutta, tämä kannattaa lukea. Kyllä vain...

Minä pidin tästä kirjasta varsinki kun sen luki keskellä yötä..... Eka tosiaan oli parempi mut odotan jo seuraavaa. :) No juu tosiaan sen Isobelin arvaa jo suurin piirtein keskivaiheilla mut mitä siitä. Se Devonin menneisyys kyllä jäi vaivaamaan mut kyl se seuraavassa ratkeaa.

Minulle tuli kirjasta mieleen Harry Potter -sarja. Nuori poika kukistamassa kokenutta noitaa. Juoni oli kyllä hyvä ja mielenkiintoinen, sitä ei voi kiistää. Tosin se oli hieman ennalta-arvattavampi kuin sarjan edellinen kirja. Olisin myös kaivannut kirjaan enemmän ensimmäisen osan kauhua. Lisäksi jäi ärsyttämään lopun liiallinen avoimuus, varsinkin kun jatko-osaa ei vielä pysty lukemaan.

Tämä kirja nousi heti suosikkien joukkoon, vaikka ei ole niin hyvä kuin ensimmäinen osa: Yönsiiven velhot. Kirjan juoni eteni tasaisesti ja salaperäisesti, miinusta oli se että arvasi jo melkein alussa että kuka on Isobel. Loppu jäi auki, joten seuraava kirja on taatusti tulossa.

Demoninoita oli minusta aika surkea plösäys Yönsiiven velhojen jälkeen. Juoni muistutti minusta kamalasti jotakin amerikkalaista nuortensarjaa, vaikka Isobel olikin hieman monimutkaisempi kuin pahikset yleensä. Devonin menneisyyden paljastukset pelastivat kirjan, sen sanon. Suosittelen Demoninoitaa vain jos on lukenut sitä ennen Yönsiiven velhot, muuten ei välttämättä tajua kaikkea. Arvosana: 5.

Lopetin eilen kirjan ja oli ihan hyvä, vaikka kuullut että kirjan taso laskee tällä toisella kirjalla jo näkyvästi. Olihan siellä seassa sellaisia kirjoitettuja osioita, jotka ovat vähän enemmän nuorempien tasoa, mutta tykkään kuitenkin tämänlaisista kirjoista, joissa on aikamatkustelua, taikaa ja kuitenkin samoja ongelmia, kuin normi-ihmisillä. Hyvin pidettiin tilanteet salassa, ja kertomus eteni salaperäsesti eteenpäin :) tai jotain sinnepäin. Ärsytti kuitenkin se, että puolivälissä tiesin jo ongelman ytimen ja kuka on tämä isobel. Mutta loppui jäi mielenkiintoiseksi, joten kun kolmas osa ilmestyy englanniksi, niin luen sen sitten heti!