Pimeän piirittämät

Alkuteos ilmestynyt 1994. Suomentanut Johanna Vainikainen. Kannen kuva: Fred Fields. 2. painos 1999. Nidottu.

”Tulkoot hiiskatin haltiat!”

Ympärilläni kaikki olivat kiihdyksissä, niin kääpiöt, Catti-Brie kuin Regiskin, puolituinen, joka tavallisesti mieluummin suunnitteli päivällistä tai nokosten ottoa kuin valmistautui sotaan. Minäkin tunsin sen. Tuo kihelmöivä odotuksen tunne, tuo toveruus, joka sai meidät kilvan taputtelemaan toisiamme selkään, ylistämään jokaista, pienintäkin parannusta yhteiseen puollustukseemme ja riemuitsemaan ääneen aina kun hyviä uutisia saapui.

Mistä se tuli? Se oli enemmän kuin jaettua pelkoa, enemmän kuin iloitsemistä siitä, mitä meillä oli ja minkä tiesimme saattavamme pian menettää. En ymmärtänyt sitä silloin, kuumeisten valmistelujen keskellä. Nyt katsoessani taaksepäin, tuo tunne on helppo tunnistaa. Se oli toivoa.