Hietaneilikka

Hietaneilikka: Ympäristöetsivät ja koiransa Assi ensimmäisessä seikkailussaan huomispäivän Forssassa. Kansikuva: Raimo Huittinen. Sidottu.

Pelottaako tulevaisuus? Ei ainakaan Pirkko Arhippaa, joka kirpeästi hymyillen vie lukijansa suoraan huomiseen. Ympäristöetsivien vauhdikkaassa seurassa kaivellaan juuria myöten kaikenlaisia suojelukohteita – kuten rauhoitettuja puita ja haudattuja salaisuuksia. Ovatko hietaneilikat hautakukkia, ja miksi robotitkin pillastuvat ennen tarinan päätöstä?

Pirkko Arhippa on tehnyt Hietaneilikalla uuden aluevaltauksen, kirjoittanut kirjan, joka ei sellaisenaan sopeudu vanhoihin kaavoihin ja luokitteluihin. Hietaneilikka ei ole puhdasoppinen jännäri, vaikka pitääkin lukijan imussa alusta loppuun. Kirjassa liikutaan huomispäivän Suomessa, mutta tieteiskirjan määritelmäänkään teos ei mahdu.

Hietaneilikkaa ei voi yksinkertaistaa ajankohtaiseksi yhteiskuntakritiikiksi, vaikka Arhippa ampuukin kovilla ja osuu maaliin. Ja vaikka Arhipan ilkikuriset ja nasevat oivallukset vetävät suupielet väkisinkin hymyyn, ei kyseessä ole pelkkä huumorikirja.

Millainen teos Hietaneilikka sitten on? Se pitää lukijan itse määritellä.