Kun olin vuosia nuorempi ja viisaampi, pidin tästä valtavasti. Jostain syystä Lokki Joonatan ei koskaan oikein iskenyt, mutta tässä oli lentokoneita, moottoriöljyä ja hetkiä nuotion ääressä - siis tunnelmaa. Lisäksi nimi oli (ja on minusta edelleen) hurjan tyylikäs.
Aivan kuten Lokki Joonatanissa, tässäkin kirjassa lipsahdetaan minusta hetkittäin turhan mahtipontisuuden puolelle tai haparoidaan kummallisen ylimystisyyden ja nokkelien oivallusten rajoilla. Enimmäkseen Illuusio pysyy kuitenkin Lokki Joonatania paremmin kasassa ja tarjoaa hykerryttäviä oivalluksia.
Jos saisin päättää, kumpi näistä kahdesta kirjasta on klassikko, valitsisin ehdottomasti tämän.
