Epätoivon kaupunki

Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Sidottu, kansipaperi. 4. painos 2000, nidottu.

Locus-palkinto 1997 (kauhu).

Tarina kaupungista jota asuttavat korppikotkat ja kojootit, käärmeet ja hämähäkit, kaupungista jonne ei kukaan tule vapaaehtoisesti – ja jos kuitenkin sinne päädyt, haluat epätoivoisesti päästä pois…

Kun Mary ja Peter Jackson lähtivät ajamaan Peterin siskon autolla Kaliforniasta kohti New Yorkia ja kotia, he arvelivat että edessä on pitkäveteinen etappi Nevadaa halkovalla valtatiellä nro 50. Tapahtuu kuitenkin pari asiaa, joiden vuoksi siitä on pitkäveteisyys kaukana.

Ensin Mary näkee liikennemerkkiin kiinnitetyn kissanraadon. Sitten heidät pysäyttää valkoisella autolla ajava iso poliisi. Ja, niin uskomatonta kuin se onkin, poliisi löytää syyn pidättää heidät.

Sillä tavoin he päätyvät Desperationin kaupunkiin. Iso poliisi kerää sinä samana päivänä sen putkaan monta muutakin pahaa-aavistamatonta matkalaista – ja vain onnekkaimmat pääsevät sinne asti.

Kun ilta koittaa, poliisi lähtee pois ja jättää heidän vartijakseen kiiluvasilmäisen kojootin. Eikä kukaan heistä epäile vähääkään sitä, että huomenna heitä odottaa jokin vielä paljon pahempi.

Vankien ainoa toivo on mies nimeltä Steve Ames, johon yksi heistä on saanut kännykällä yhteyden. Mutta kun hän saapuu iltapimeällä Desperationiin, koko kaupunki näyttää olevan autio. Vain vanhan kaivoksen huoltorakennuksesta kajastaa kelmeä valo...