Pingviinien saari

Alkuteos ilmestynyt 1908.

1. laitos: Pingviinien historia. Raivaajan kirjapaino, 1911. Suomentanut Väinö Hupli.
2. laitos: Pingviinien saari. Kansanvalta, 1924. Suomentanut Joel Lehtonen. 2p. Tammi, 1976. Nobel-sarja. Sidottu. Kuvitettu.
3. laitos: Pingviinien saari. Valtion kustannusliike Kirja, 1935. Esipuhe: A. Lunatsharski.

Taivaassa ei suinkaan iloittu, kun kuultiin että Pyhä Mael oli puolisokeuttaan kastanut kristilliseen uskoon saarellisen pingviinejä. Syntyi melkomoinen hämminki. Itse Herrakin oli hyvin neuvoton, kutsui oppineet ja tohtorit kokoon ja kysyi heiltä, oliko tällainen kaste pätevä. Asiasta kiisteltiin ja tuloksena oli, että pingviinit oli muutettava ihmisiksi, ja otettava Adamin lasten joukkoon. Näin tehtiin ja pingviinien saari hilattiin Bretagnen rannikon edustalle.

Tämä on 1921 Nobelin palkinnon saaneen Anatole Francen riemukkaan, riehakkaan, rienaavankin satiirin lähtökohta. Pingviinit oli opetettava ihmisten tavoille, ja oppivathan ne, toistivat kaikki ihmisten tyhmyydet, virheet, epäoikeudenmukaisuudet, kohtuuttomuudet. Francen kirja on hilpeänsynkkää luettavaa: nauru tuntuu sattuvan omaan nilkkaan.