Molemmin jaloin

Lähtökohta on äärimmäisen mielenkiintoinen. Todella hyvä idea, josta luulisi saavan vaikka minkälaista pohdinnanaihetta irti, naisena olemisesta ja seksuaalisuudesta aina ihmisen ja luonnon suhteeseen. Mutta ei. Holopainen aiheuttaa pettymyksiä jälleen kerran. Melkein puoleenväliin asti kirja onkin ihan hauskaa luettavaa, mutta sen jälkeen aletaan junnata paikallaan. Lukijaa turhautetaan viimeisille sivuille asti, kun vasta silloin jännittävimmät tapahtumat vyörytetään päin tajuntaa. Odotin ja toivoin Holopaisen esittävän jossakin vaiheessa edes jonkin pienen arvoituksen, joka olisi tuonut lukijalle haastetta ja mielenkiintoa jatkaa eteenpäin. Loppu oli kummallinen, kaikki jäi täydellisesti auki. Mahtaakohan tämä tarina jatkua, sitä ei ole Holopainen tietääkseni paljastanut missään. Vahvasti siihen suuntaan tuo lopetus kuitenkin viittaa.

Kieli ei myöskään tee oikeutta kirjan paikoitellen jopa synkille tapahtumille. Kuten Holopaisen fantasiassa, kerronta on lapsenomaisen yksinkertaista, vaikka kirjan sisältö antaa ymmärtää sen olevan suunnattu hieman aikuisemmille lukijoille. Ei, tämä aihe ei nyt saanut arvoistaan käsittelyä, ei ollenkaan.

Opettajani suosittelemana kipaisin kirjastoon ja noudin hyllystä tämän kirjan. Valitettavasti se oli aika suuri pettymys. Odotin mielenkiintoiselta ja erilaiselta aiheelta paljon enemmän. Kirjan kieli oli sujuvaa, mutta juoni oli liian kiirehtivä eikä tuntunut oikein pysyvän kasassa.

Henkilöt olivat keskinkertaisia. Mitään syvää kiintymystä en kuitenkaan tuntenut päähenkilöä enkä muitakaan henkilöitä kohtaan. Traagisesti kirja vieri kohti loppua eikä tässä edes onnistuttu kovin hyvin. Toisaalta se, etten kirjan keveyden takia ehtinyt edes siihen kovin suuresti kiintyä, oli hyvä asia. Nimittäin kirja loppui kuin veitsellä leikaten. Minä kyllä vain kohautin olkapäitäni ja hymyilin. Ei hermoja raastavaa jatko-osan odotusta, koska en edes välitä tuleeko sitä.

Anu Holopaisen puollustukseksi on sanottava kuitenkin, että kirjan luki nopeasti, ja siitä olisi varmasti jäänyt aika neutraali olo, ellen olisi odottanut vähän liikoja. Suosittelen kirjaa kevyestä ajankulusta pitäville hieman nuoremmille lukijoille. Pitäkää odotukset alhaisina niin voitte vaikka yllättyäkin.

Holopainen kehittyy koko ajan entistä paremmaksi fantasiakirjailijaksi. Varsinkin maisemankuvaamisessa ja syvyyden luomisessa ero on suuri verrattuna Boreaksen lapsiin ja Sonja-trilogiaan. Aihe valinta oli herkullinen, androgynit ihmiset joille sitten kaadetaan niskaan koko teini-iän hormonipurkaus ja sukupuolinen kehitys. Androgyynit tuntuivat sekoavan normaaleita ihmisiä enemmän kehityksensä aikana. Tapahtuma paikkakin oli mielenkiintoinen, Kainuu Kajaanin tienoilla (tarkistin koordinaatit kartastosta). Livian kehitys naiseksi ja feministinen aines Holopaisella tuntuu olevan vakituisia aiheita. Kirja jäi harmittavalla tavalla kesken jättäen Livian kohtalon auki. Ja Äitikeskuksen johtajaportaassa ja henkilöstössä, saati asukkaissa esiintynyt leväperäisyys ja sääntöjen heittäminen laidan yli kuullosti tutulta ja järkevältä. Että tavallaan androgyynit yrittävät olla hienompia ja ylevämpiä kuin nomadit tai me. Mutta silti he paljastuvatkin pinnan alta aivan yhtä itsekkäiksi ja eläimellisiksi. Arvosana:8.