Molemmin jaloin

Kannen perusteella en odottanut tältä kirjalta paljoa, mutta tämähän oli aika hyvä! Kertomuksen idea todella tarkasti säädellystä maailmasta ja melko radikaaleista lastenhankintatoimista kiehtoo minua. Kirjan tarina eteni viime hetkiin saakka sopusuhtaisesti eteenpäin, kunnes se vain yhtäkkiä loppui. Mitä ihmettä?! Nyt jäi paljon kysymyksiä ilmaan, kuten esim. saatiinko yhtä henkilöistä koskaan pelastettua sieppaajiltaan. 

Todella mielenkiintoinen idea ja maailma, jonka Holopainen on luonut. Mutta toteutus oli hieman pettymys. Tästä aiheesta olisi saanut niin paljon enemmänkin irti. Kuten aiemmatkin kommentoijat ovat maininneet niin minullakin tuli lukiessa mieleen, että tämä kirja olisi pitänyt kirjoittaa aikuisille, jotta aihetta olisi voitu käsitellä paljon tarkemmin. Toinen asia mistä en pitänyt oli se, että tarina tuntui loppuvan kesken. Livian päiväkirja merkintöjä olisi saanut olla myös paljon enemmän. Plussaa annan kuitenkin siitä, että tähän kirjaan ei ollut tungettu mitään turhanpäiväisiä romansseja.

Lähtökohta on äärimmäisen mielenkiintoinen. Todella hyvä idea, josta luulisi saavan vaikka minkälaista pohdinnanaihetta irti, naisena olemisesta ja seksuaalisuudesta aina ihmisen ja luonnon suhteeseen. Mutta ei. Holopainen aiheuttaa pettymyksiä jälleen kerran. Melkein puoleenväliin asti kirja onkin ihan hauskaa luettavaa, mutta sen jälkeen aletaan junnata paikallaan. Lukijaa turhautetaan viimeisille sivuille asti, kun vasta silloin jännittävimmät tapahtumat vyörytetään päin tajuntaa. Odotin ja toivoin Holopaisen esittävän jossakin vaiheessa edes jonkin pienen arvoituksen, joka olisi tuonut lukijalle haastetta ja mielenkiintoa jatkaa eteenpäin. Loppu oli kummallinen, kaikki jäi täydellisesti auki. Mahtaakohan tämä tarina jatkua, sitä ei ole Holopainen tietääkseni paljastanut missään. Vahvasti siihen suuntaan tuo lopetus kuitenkin viittaa. Kieli ei myöskään tee oikeutta kirjan paikoitellen jopa synkille tapahtumille. Kuten Holopaisen fantasiassa, kerronta on lapsenomaisen yksinkertaista, vaikka kirjan sisältö antaa ymmärtää sen olevan suunnattu hieman aikuisemmille lukijoille. Ei, tämä aihe ei nyt saanut arvoistaan käsittelyä, ei ollenkaan.

Opettajani suosittelemana kipaisin kirjastoon ja noudin hyllystä tämän kirjan. Valitettavasti se oli aika suuri pettymys. Odotin mielenkiintoiselta ja erilaiselta aiheelta paljon enemmän. Kirjan kieli oli sujuvaa, mutta juoni oli liian kiirehtivä eikä tuntunut oikein pysyvän kasassa. Henkilöt olivat keskinkertaisia. Mitään syvää kiintymystä en kuitenkaan tuntenut päähenkilöä enkä muitakaan henkilöitä kohtaan. Traagisesti kirja vieri kohti loppua eikä tässä edes onnistuttu kovin hyvin. Toisaalta se, etten kirjan keveyden takia ehtinyt edes siihen kovin suuresti kiintyä, oli hyvä asia. Nimittäin kirja loppui kuin veitsellä leikaten. Minä kyllä vain kohautin olkapäitäni ja hymyilin. Ei hermoja raastavaa jatko-osan odotusta, koska en edes välitä tuleeko sitä. Anu Holopaisen puollustukseksi on sanottava kuitenkin, että kirjan luki nopeasti, ja siitä olisi varmasti jäänyt aika neutraali olo, ellen olisi odottanut vähän liikoja. Suosittelen kirjaa kevyestä ajankulusta pitäville hieman nuoremmille lukijoille. Pitäkää odotukset alhaisina niin voitte vaikka yllättyäkin.

Aihe Todellakin on herkullinen ja niin kuin Camaro sanoi että tästä aiheesta saisi enemmänkin irti. Tykkään hyvin paljon Holopaisen kirjoista, näin yli-ikäisenäkin. Monen kirjan kohdalla on ollut sellainen olo, että kuinka paljon paremman tästä olisikaan saanut jos tämä olisi kirjoitettu aikuisille, ilman tällaisia "rajoja" joita saattaa lasten ja nuorten kirjallisuudessa olla:) Tämän kirjan kohdalla oli erityisesti tällainen olo. Jotenkin menee ihan haaskuun hyvä aihe ja kirja kun tällalailla "vajaasti" kirjoitetaan!

Holopainen kehittyy koko ajan entistä paremmaksi fantasiakirjailijaksi. Varsinkin maisemankuvaamisessa ja syvyyden luomisessa ero on suuri verrattuna Boreaksen lapsiin ja Sonja-trilogiaan. Aihe valinta oli herkullinen, androgynit ihmiset joille sitten kaadetaan niskaan koko teini-iän hormonipurkaus ja sukupuolinen kehitys. Androgyynit tuntuivat sekoavan normaaleita ihmisiä enemmän kehityksensä aikana. Tapahtuma paikkakin oli mielenkiintoinen, Kainuu Kajaanin tienoilla (tarkistin koordinaatit kartastosta). Livian kehitys naiseksi ja feministinen aines Holopaisella tuntuu olevan vakituisia aiheita. Kirja jäi harmittavalla tavalla kesken jättäen Livian kohtalon auki. Ja Äitikeskuksen johtajaportaassa ja henkilöstössä, saati asukkaissa esiintynyt leväperäisyys ja sääntöjen heittäminen laidan yli kuullosti tutulta ja järkevältä. Että tavallaan androgyynit yrittävät olla hienompia ja ylevämpiä kuin nomadit tai me. Mutta silti he paljastuvatkin pinnan alta aivan yhtä itsekkäiksi ja eläimellisiksi. Arvosana:8.

Tämä loppui kesken! Aihevalinta oli niin mielenkiintoinen, että siitä olisi lukenut paljon pidemmälle. Toivoisin, että Holopainen myös olisi mennyt tarinassaan pidemmälle. Maailma, jossa sukupuoliroolit on häivytetty lähes tyystin ja sitten päähenkilölle palautetaan ns. naiseus. Herkullinen aihe, josta takuulla olisi saanut vielä enemmän irti. Toisaalta kirja oli osoitettu nuorille, joten liian yksityiskohtaista tekstiä ei voikaan kirjoittaa. Lukijan mielikuvitus pitää huolen lopusta. Sujuva teksti, hyvä huumori ja osuvia oivalluksia. Täysiä pisteitä en voi antaa, koska jäi ikävä pintaraapaisu-tunnelma.