Sinisilmä
Kannen kuva: Jody A. Lee (alun perin ilmestynyt Mickey Zucker Reichertin The Western Wizard -kirjan kansikuvana). Sidottu.
Pohjoistuulten jälkeläisten matkassa
Katinna on jo kauan tiennyt pystyvänsä muuttumaan sudeksi täydenkuun aikaan, mutta vasta lähdettyään pakomatkalle oikukkaan Martenin kanssa hän tajuaa, kuinka hyödyllinen tuo kyky on. Shamaanien saarella susi saa ylivallan Katinnasta, eikä tyttö voi estää jääliskoa puremasta Martenia kohtalokkain seurauksin. Epätoivoissaan Katinna on valmis lähtemään shamaanien seurassa tutkimusmatkalle Kuolleiden valtakuntaan; ihmisten maailmaan syntyy nimittäin poikkeuksellisen paljon demonien henkien valtaan joutuneita kuolleita lapsia. Salaa hän toivoo tapaavansa Kuolleiden valtakunnassa jälleen Martenin. Mutta demonit ovatkin paljon luultua vaarallisempia, ja ilman suttaan Katinnalla tuskin olisi selviytymismahdollisuuksia...
Sinisilmä jatkaa Boreaksen lasten ja Mustan liekin tarinaa. Aikaa on kuitenkin vierähtänyt, ja silloiset nuorukaiset ovat harmaapartaisia patriarkkoja. Mutta yhä on Pohjoistuulten vuori kaunis ja salaperäinen ja pahan valtakunta synkkä ja kukistamaton.
Anu Holopainen
”Synnyin itähelsinkiläiseksi vuonna 1968, ja samoilla kulmilla olen asustellut koko elämäni. Tämä on ihanteellinen paikka luontorakkaalle kaupunkilaiselle – kaikki on lähellä, mukaan lukien metsät, pellot ja lehmät laitumella. Avopuolisoni kanssa harrastelemme kaikennäköistä nörtteilyä kuten scifi-leffoja (Alien-sarja ja alkuperäinen Star Wars -trilogia, jee!) sekä pelaamista pc:llä, Xboxilla ja Wiillä. Ruudun tuijottelun vastapainoksi nautiskelen liikunnasta ja ulkoilmasta metsäpoluilla reippaillen. Kesälomat suuntautuvat mieluiten kesämökille Etelä-Savoon järven rannalle.
Pohjoistuulen jälkeläiset
Tunnetaan myös Boreaksen lapset -sarjana tai Pohjoistuuli-sarjana.
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Kirja-arvioita
Sinisilmä oli minulle se ensimmäinen lempikirja, muistan edelleen, kuinka palmikkopäisenä kakkosluokkalaisena toin sen kirjastoautosta kotiin kerta toisensa jälkeen. Nyt, kun uppouduin siihen uudestaan, koin jälleen saman upean tunteen kuin pienenä. Holopaisen rakentama maailma on hyvin realistinen huolimatta kaikkea verhoavasta, mutta huomaamattomasta taikuudesta. Metsänhenget pysyttelevät taka-alalla, ja tavallisilla ihmisillä on tavalliset ongelmansa. Kuitenkin portti puolimaailmaan ja jopa kuolleiden luokse on auki niille, jotka sitä tarpeeksi haluavat. Minulle on jäänyt kirjasta hyvin voimakas mielikuva ja lukuisia muistoja takkatulen ääressä lukemisesta, ja kenties aika kultaa muistot. Uusimmalla lukukerralla ennen niin hienolta tuntunut loppuratkaisu osoittautuikin hieman liian helpoksi, mutta Sinisilmä säväyttää edelleen.