Kristallien valtakunta
Kannen kuva: Richard Hescox (alun perin ilmestynyt Rosemary Kirsteinin The Steerswoman -kirjan kansikuvana). Typografia: Niko Saikkonen. Sidottu.
Fantasiamatka aikojen alussa kadonneelle Atlantikselle, missä seikkailu, ystävyys ja rakkaus odottivat häntä.
Koko uskomaton tapahtumasarja sai alkunsa sillä hetkellä, kun Sonja heräsi rantahietikolla täysin oudossa paikassa.
Siitä alkoi myös loputon kysymysten sarja: mikä oli tämä maa, keitä olivat nämä ihmiset, kuinka hän oli joutunut tänne, miksi hän oli täällä – ja ennen kaikkea, mihin aika oli kadonnut?
Suurimpaan osaan kysymyksistä Sonja löysi vastaukset täynnä odottamattomia vaaroja olevalta matkalta, joka hänen oli tehtävä uusien ystäviensä, tämän ihmeellisen maan ja osalleen määrätyn kohtalon vuoksi.
Käyttäjät lukeneet myös
Anu Holopainen
”Synnyin itähelsinkiläiseksi vuonna 1968, ja samoilla kulmilla olen asustellut koko elämäni. Tämä on ihanteellinen paikka luontorakkaalle kaupunkilaiselle – kaikki on lähellä, mukaan lukien metsät, pellot ja lehmät laitumella. Avopuolisoni kanssa harrastelemme kaikennäköistä nörtteilyä kuten scifi-leffoja (Alien-sarja ja alkuperäinen Star Wars -trilogia, jee!) sekä pelaamista pc:llä, Xboxilla ja Wiillä. Ruudun tuijottelun vastapainoksi nautiskelen liikunnasta ja ulkoilmasta metsäpoluilla reippaillen. Kesälomat suuntautuvat mieluiten kesämökille Etelä-Savoon järven rannalle.
Kirja-arvioita
Luin tämän ala-asteella ja ihastun aivan täysin! Vuosia kului ja päätin kokeilla uudestaan. Vaikken nyt ihan samaan tunnelmaan täässyt kuin pikkutyttönä, tykkäsin kuintekin edelleen! Kovastikin:) Vaikka kirja onkin nuorille kirjoitettu, niin se ei tekstistä paista läpi mitenkään häiritsevästi, jos lainkaan! Suosittelen tätä ja sarjan jatko-osia.
Sinällään ihan hyvä kirja, muttei onnistunut minussa herättämään suurempaa kiinnostusta tai jännitystä. Tämä taisi olla niitä Holopaisen varhaisia kirjoja ja tekstistä näkee sen. Tavallaan Kristallien valtakunta osoittaa hyvin ongelmat ja tyylit joita Suomen fantasiakirjallisuus lapsenkengissään käytti. Nykyään Suomen fantasiakirjallisuus on kiitos Ilkka Auerin, Ulla Viertosen ja myös Anu Holopaisen kehittynyt parempaan päin. Sanon tämän siksi että Holopainen noudattaa vielä Suomen realistisen koulukunnan aikoinaan voimaan saattamaa lakia kirjoittamisessa että mitään turhaa ei kuvata. Joten Atlantis on minusta valju ja ainoastaan hyvät henkilöhahmot pitävät tarinaa pystyssä, tosin osa heistä on varsin stereotypisiä. Kristallien valtakuntaa on hankala sijoittaa mihinkään kategoriaan, en osaa sanoa onke se scifiä vai fantasiaa. Suosittelen kotimaisesta fantasiasta kiinnostuneelle. Arvosana: 6.
Sonja-sarja on sikäli hauska fantasiatuttavuus, että sen kohderyhmä on melko selkeärajainen. Tällainen "kuka tahansa meistä suomalaisista teineistä voi eksyä vieraaseen maailmaan" -klisee puree pikkutyttöihin siitä yksinkertaisesta syystä, että Sonja on jokainen pikkutyttö ja jokainen pikkutyttö on Sonja. Lähteäkseen kliseiseltä pohjalta kirja on kuitenkin onnistunut, tasapainoinen kokonaisuus, jota hieman vanhemmankin päiväunelmoijan on mukava lukea. Henkilöhahmot nyt ovat mahdottoman epäuskottavia, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei heistä voisi pitää!
sopii mun mielestä erityisen hyvin sellaiselle joka on kiinnostunu fantasiakirjallisuudesta, muttei oo vielä paljon sitä lukenut. itse olen lukenut moneen kertaan :) Sonjan tapaaminen Zadarin kanssa on ehdottomasti lempikohtani! Jännittävä kirja joka osaa myös yllättää. Suosittelen!