Louhoksen valtiaat – Onttujen toinen kirja

Minusta tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Juoni oli parempi ja tykkäsin siintä kun päähenkilö "vaihtui" välillä. Mutta kumpaakaan kirjaa lukiessani en ole kertaakaan kyllä nauranut. Kirjassa on välillä
aika tylsiä kohtia.

"Louhoksen Valtiaat" jatkaa samaa rataa kuin edellinen osa. Hieman tässä alkaa jo miettiä, että miten onttujen mahtaa käydä, heillä kun on edessään suuri matka, eikä kahden kirjan aikana ole päästy kovinkaan pitkälle eteenpäin. Onttujen "uskonto" saa omat lahkonsa ja marttyyrinsa, ja jotkut kohtaukset (etenkin ihmisten ja onttujen kohtaamisista) tuovat elävästi mieleen yhden elokuvan, jonka nimeä en nyt saa päähäni.

Pratchett on taas vauhdissa ja irvailee nykymaailman asioilla onttujen näkökulmasta käsin.
Louhoksen valtiaat ei ole yhtä vauhdikas ja jännittävä kuin Suuri ajomatka, vaan keskittyy muuten paitsi lopussa kuvaamaan syvällisempiä ja filosofisempia asioita onttujen kautta. Esim. jumaluuden olemassa olo on yksi pohdinnon kohteista. Lopussa taas pistetään vauhdiksi ja kirjaa loppuu tavallaan kesken, jättäen Masklinin tarinan seuraavaan kirjaan. Kirja oli aivan hyvää, rauhallista ja tyyntä luettavaa, jossa ei suuria kurveja tai nousuja tapahtunut. Suosittelen kirjaa kaikille Suuren ajomatkan lukeneille, sillä siten kirja avautuu parhaiten.
Arvosana: 7-.