Artemis Fowl: Aikaparadoksi

Tämäkin on yksi parhaimmista kirjoista joita olen lukenut.

Todella nerokas idea panna Artemis nuorempaa itseään vastaan.
Tätä kirjasarjaa lukiessani olen huomannut miten Artemis on kasvanut ja muuttunut paremmaksi ihmiseksi, sekä sosiaalisemmaksi kuin ensimmäisessä osassa. Mutta Artemikselle tulee kova haaste kun hän joutuu kohtamaan entisen itsekkään minänsä. Ja Hollykin on oppinut olemaan suvaitsevaisempi Artemista kohtaan. Tästä kirjasta ei varmaankaan kertakaikkiaan voi saada parempaa! Ja tästäkään ei ole unohdettu Foalyn ja Mulchin välisiä hulvattomia suun heittoja, sekä pahamaineista Opal Koboita, joka tulee sotkemaan ystävysten suunnitelmia. Eikö Koboin pitänyt olla telkien takana? Sen saat selville seuraavassa osassa.

Kirjan juoni oli hyvin tyypillinen Artemis Fowl, mutta idea sillä oli hyvä. Mielestäni kirja ei ollut liian ennalta-arvattava. Itseäni ärsytti kirjan viittaukset sarjan aiempiin kirjoihin, sillä siitä on kauan aikaa kun luin edelliset osat. Kirjassa on hyvää colfermainen huumori, jota tosin olisi voinut olla enemmän.

Tässä kirjassa oli mielenkiintoiset henkilöt. Kirjasta huomasi hyvin, miten Artemis on kasvanut sarjan kuluessa. Alussa hän oli raivostuttava pikkupenikka, mutta nyt on kasvanut jo melkein järkeväksi aikuiseksi. Odotan innolla, millaisiksi hänen ja Hollyn välit muuttuvat. Olisin toivonut Mulchia ja Foalya enemmän mukaan kirjaan.

Loppu oli mielestäni hyvä. Ajatus kahdesta Artemiksesta huijaamassa vaarallista pahista on kutkuttava. Muutenkin lopetus oli täydellinen tälle kirjalle, lopussa sai hyvin vastaukset kaikkiin avoimiin kysymyksiin. Kirja on erittäin suositeltava, jos on lukenut aiemmat kirjat ja pitää Colferin kirjoitustyylistä.

Kirjassa tiivistyivät kaikkien aikaisempien Artemis Fowlien huonot puolet. Colferin sarjaa niin hyvin leimaava huumori on tehnyt hurjan laskun ja keskittyi hieman liikaa ala-asteaikaisiin alapääkaskuihin. Tarina myös alkoi täysin samalla tavalla kuin aikaisemmat, jatkui samaa rataa ja peräti loppuikin niin. Kirja heitti hukkaan suurimman osan henkilökaartistaan keskittyen Artemikseen ja Hollyyn sekä siihen pieneen siniseen kipinään heidän välillään. Lasken tämänkin huonoksi puoleksi, sillä se jätti tympääntyneen ruoan maun suuhun. Puolet mausteista oli poissa.

Juonikaavio ehkä toistui, mutta tarina ei. Siinä oli uusia juttuja ja hienoja yllätyksiä yhdessä jos toisessakin välissä. Tarinankerronta on vain kehittynyt sitten Colferin ensimmäisten kirjojen ja sitä olikin miellyttävä lukea.
Toivottavasti seuraava on parempi. Sellainenkin luultavasti tulee, ainakaan tällä Artemiksella oli (taas kerran) jatko-osaa lupaava loppu.
Tulee rahastamisen maku suuhun, mutta ei voi kuin jännittää seuraavan kirjan ilmestymistä.