Owen Shearsin esikoisromaani "Vastarinta" (Otava, 2009) on vaihtoehtohistoriallinen romaani toisesta maailmansodasta. Katastrofiin päättynyt Normandian maihinnousu on kääntänyt sotaonnen päälaelleen: saksalaiset ovat nousseet maihin Englannin etelärannikolla ja aloittavat nyt hitaan mutta varman etenemisen kohti pohjoista.
Pienen walesilaisen laakson naiset saavat eräänä aamuna huomata miehiensä kadonneen kukkuloille, jossa näiden tarkoituksena on jatkaa taistelua miehittäjää vastaan, siitäkin huolimatta että vastarintamiesten elinennusteeksi on annettu vain pari viikkoa maihinnousun alkamisesta.
Epätietoisuuden keskellä elävien naisten on yritettävä jatkaa elämäänsä syrjäisessä laaksossa, raskaita maataloustöitä tehden ja naapuria parhaansa mukaan auttaen. Talven lähestyminen mutkistaa tilannetta entisestään. Mutta kuinka käy kun laaksoon saapuu sotaan kyllästyneen kapteeni Wolframin johtama sotilasosasto? Saksalaisten ja laakson naisten välille syntyy omalaatuinen symbioosi, johon vaikuttavat niin keskenäiset epäluulot kuin ympäröivän maailmanpalon asettamat paineetkin.
Sheers kirjoittaa walesilaisesta laaksosta - omasta kotiseudustaan - ja sen asukkaista kauniisti eikä vaihtoehtohistoriallinen osuuskaan vaikuta epäuskottavalta. Sotatoimien kuvausta odottava tulee todennäköisesti pettymään, sillä kirjassa keskitytään ensisijaisesti kuvaamaan ihmisiä ja heidän tuntemuksiaan sodan, pelon, epätietoisuuden ja puutteen kurimuksessa.
Loppuratkaisu jättää kysymyksiä ilmaan, ja teos saa muutenkin lukijan pohtimaan omia valintojaan vastaavassa tilanteessa.