Pimeyden kutsu
Alkuteos ilmestynyt 1989. Suomentanut Osmo Ryytty. Kuvittanut Robin Jarvis. Kannen kuva: Marjaliisa Pitkäranta. Sidottu.
Kotimaassaan ja muualla maailmassa kaikenikäiset lukijat ja kriitikot hurmannut koskettava ja jännitystä tihkuva satuseikkailu!
Deptfordin kaupungin laitamilla, hieman rapistuneessa vanhassa talossa asuu hiiriyhteisö, jonka rauhallista elämää varjostaa synkkä uhka: kaupungin maanalaisissa viemäreissä väijyy pimeyden voima, joka täyttää koko lähitienoon pelolla. Rotat palvovat tuota pimeyttä ja kutsuvat sitä Jupiteriksi, Kaikkeuden Herraksi.
Tuohon hämärän valtakuntaan uskaltautuu pieni ja pelokas hiiri, jonka kohtalona on kuolla kaukana perheestään ja ystävistään. Tuo kauhistuttava kuolema sysää kuitenkin liikkeelle tapahtumaketjun, joka saa koko hiiriyhteisön pelon ja taikauskon valtaan. Vain peräänantamaton rohkeus ja keskinäinen rakkaus antavat hiirille voimaa taistella pimeyden valtiasta vastaan.
Robin Jarvis
Robin Jarvis on syntynyt Liverpoolissa Englannissa 1963. Hän on opiskellut graafista suunnittelua Newcastlessa. Aikaisemmin Jarvis on suunnnitellut ja valmistanut lavasteita ja nukkeja tv-mainoksiin ja sarjoihin.
Lasten ja nuorten fantasiakirjailijana Jarvis luo oman fantasiamaailmansa maantieteineen, jota kansoittavat erilaiset hirviöt, eläimet ja satuolennot ja jossa valkea ja musta taikuus taistelevat vallasta. Jarvis myös kuvittaa itse teoksensa.
Linkkejä
Deptfordin hiirten seikkailuja
Robin Jarvisin nuorille suunnattu fantasiasarja.
Deptfordin hiirten seikkailuja sisältää 3 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Kirja-arviot ja kommentit
Tarinan maailma oli hyvin rakennettu ja kirja alkoi hienosti. Keskivaiheilla juoni menetti hieman vauhtiaan, kun hiiret hajaantuvat pitkin viemäriverkostoa... Kaikkein tylsimmät hetket sijoittuivatkin juuri rottien valtakunnan ulkopuolelle ja näitä kohtia olisi voinut hitusen tiivistää, niin jännittäviä kuin lepakot ja Cutty Sark olivatkin. Loppua kohden juoni sai taas lisää kiinteyttä ja tempoa. Tosiaan olin aika yllättynyt, että kirja oli näinkin raadollinen, vaikka se ihan lastenosastolta löytyi kirjastosta. Kirjan kuvitus oli myös jokseenkin karkeaa. Ilmankin olisi pärjännyt. Tarinan hahmojen jyrkkä jako hyviin hiiriin ja pahoihin rottiin sopi tavallaan tekstiin ja sitä ei edes ajatellut sen tarkemmin. Vain muutamissa kohdissa sitä olisi kaivannut hitusen myös niitä harmaan sävyjä tuomaan hieman lisää pohdintaan tekstiin. Kaiken kaikkiaan ihan mukiinmenevä tarina, jonka parhaat kohdat löytyvät kirjan alkumetreiltä. Kolmen tähtensä ansainnut.
Satuin ohimennen näkemään trilogian toisen osan ja koska kannet oli sen verran hienon näköiset päädyin lainaamaan koko sarjan. Paikoitellen juonenkäänteet oli kyllä ennalta arvattavia, mutta ihan hyvää ajanvietettä tämä kuitenkin oli. Vaikka pääosassa onkin juuri hiirihahmot, ihan perheen pienimmille en tätä suosittelisi, sillä muutamia henkilöitä kuolee aika raa'astikin. Itseeni hahmojen kuolemat ei tehnyt järin suurta vaikutusta, mutta kaikki ei välttämättä tykkää. Ei loppujen lopuksi mikään kummoinen tarina, mutta kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että on pakko lukea sarja loppuun. Käy ihan hyvästä ajanvietteestä.