[article]395[/article]
Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Tapani Kärkkäinen. Sidottu, kansipaperi.
1. laitos 2014. Päällyksen kuva: CD Projekt RED. Päällys: Kai Toivonen. Sidottu, kansipaperi.
2. laitos 2021. Päällyksen kuvitus: Alejandro Colucci. Nidottu.
Kulttimaineeseen noussut saaga jatkuu
Mellakkaan päättyneessä Thaneddin velhokokouksessa pahoin loukkaantunut noituri Geralt toipuu Brokilonin metsässä dryadien hoivissa, kun hän saa kuulla, että Nilfgaardin keisari on siepannut hänen kasvattityttärensä, prinsessa Cirin, ja aikoo naida hänet.
Uskollinen bardi Valvatti ja rivakka metsästäjänainen Milva kumppaneinaan Geralt lähtee vaiheikkaalle matkalle kohti vihollisen valtakuntaa etsimään Cintran kuningashuoneen ainoaa perillistä.
Samaan aikaan naispuoliset velhot punovat juoniaan taikuuden tulevaisuuden pelastamiseksi ja sota riehuu raivokkaana joka suunnassa. Mutta missä on oikeasti Ciri, jota kaikki tahot tuntuvat tavoittelevan?
Eurooppalaisen nykyfantasian merkkipaaluihin kuuluva, kriitikoiden ylistämä, lukijoiden rakastama ja moninkertaisesti palkittu Noituri-sarja jatkuu viidennessä kirjassaan yhtä säväyttävän maanläheisenä ja purevan hauskana kuin edelliset osat.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Keskustelut (1)
Andrzej Sapkowski (mm. Noituri-sarja)
[article]320[/article]
Muokattu 19.5.2017 12:10 · Muokkaaja: Jussi
[article]509[/article]
Noituri on tähän asti ollut seitsenosainen sarja: viimeinen kirja ilmestyi alkukielellä vuonna 1998. Mutta nyt Sapkowski on laatinut pitkän tauon jälkeen kahdeksannen osan Geraltin seikkailuista. Sezon Burz julkaistaan Puolassa marraskuun alussa.
En ole uskaltanut lukea uutista koskevia keskusteluja tarkasti, sillä en halua spoilaantua saagan loppuratkaisusta. Sen olen kuitenkin saanut selville, että uusi teos ei ole novellikokoelma vaan romaani. Se kuulemma sijoittuu aikaan ennen Haltiain verta. En tiedä, tapahtuuko kirja kahden kokoelman käsittelemällä aikakaudella vai ennen näitä.
Aikookohan WSOY suomentaa uutuuden? Ehkä käännöksen voisi julkaista jo ensi vuonna, jos se kerran tapahtuu sarjan sisäisen kronologian alkupuolella. Uskon, että kesällä 2014 myyntiin tulee kuitenkin Tapani Kärkkäisen käännös kolmannesta romaanista Chrzest Ognia. Englanniksi Baptism of Fire on luvassa jo helmikuussa.
En itse usko että uusinta kirjaa kannattaisi julkaista siinä välissä, ellei se ilmestyisi toisen käännöksen lisäksi. Tarinahan on jatkuva, ja väliin olisi hankala tunkea mitään muuta. Mutta toivottavasti tuo kahdeksas kirja julkaistaan. Välillä todella toivon että osaisin lukea puolaa, sillä kirjojen julkaisuvauhti tuntuu tuskaisen hitaalta kun on kiire lukea eteenpäin. Ostaisin silti suomennokset. Mutta ei auta, käännöstyötä ei voi nopeuttaa, ja Kärkkäisen suomennokset ovat niin hyviä että niitä kannattaakin odottaa... vaikka silti toivoisin että osaisin puolaa. :cheesy:
"Jussi" post=3829Uskon, että kesällä 2014 myyntiin tulee kuitenkin Tapani Kärkkäisen käännös kolmannesta romaanista Chrzest Ognia.
Tapani Kärkkäisen Sapkowski-sivu vahvistaa kirjan olevan tulossa, tosin sitä ei sanota milloin:
Chrzest ognia, 1996
- suomeksi: Tulikaste, suom. Tapani Kärkkäinen. Tulossa.
Toivon, että aiemmin julkaistut kirjat käännetään ensin aina seitsemänteen saakka ja sitten vasta uutuus.
Jotkut ovat Puolassa jo saaneet käsiinsä uuden romaanin ja lukeneet sen. Sezon burz on tosiaan "prequel" kaikille aiemmille Noituri-kirjoille: se tapahtuu ennen Viimeistä toivomusta ja toimii yksittäisenä teoksena. Vastaus kysymykseen, miten suuressa roolissa Geralt on:
Geralt is pretty much the sole protagonist.
Hyvä löytö, Freyja! Tarkemmin ajatellen minäkin olen sitä mieltä, että nykyinen jatkuvajuoninen sarja kannattaa suomentaa aluksi valmiiksi eikä keskeyttää sitä itsenäisellä johdanto-osalla.
CDONin mukaan Tulikaste ilmestyy toukokuussa! Ehkä pieni aikaistus tarkoittaa sitä, että seuraava Sapkowski-suomennos on luvassa jo loppuvuodesta... No tuskin kuitenkaan. Viimeinen toivomus julkaistiin lokakuussa, Kohtalon miekka elokuussa, Haltiain verta ja Halveksunnan aika kesäkuussa.
Sezon burz myytiin Puolassa lähes loppuun kahdessa päivässä virallisen julkaisun jälkeen, ja uusi painos jouduttiin ottamaan heti.
Sain alkuviikosta loppuun Halveksunnan ajan. Suomennos ilmestyi jo kesällä, mutta löysin vasta nyt aikaa sen lukemiseen. Kirja oli loistava, ja annoin sille tietokannassa 4,5 tähteä. No eipä tarvitse odottaa niin pitkään Tulikastetta...
Pidin kovasti Haltioiden verestä, joka oli kuitenkin kahta novellikokoelmaa heikompi. Halveksunnan aika osoitti, että Sapkowski pystyy yhtä hienoon kerrontaan myös romaanimitassa. Netistä löytyvää maailmankarttaa oli taas pakko jatkuvasti vilkuilla - ilman sitä tarinan seuraaminen olisi ollut vaikeaa.
Suosikkini tähän asti suomennetuista Noitureista on kuitenkin Kohtalon miekka. Huomasin, että Halveksunnan ajalla on sarjan korkein käyttäjäkeskiarvo tietokannassa (4,28 tähteä), Haltiain verellä taas heikoin (3,83 tähteä). Minua kiinnostaa nähdä, lukeutuuko Halveksunta Tähtifantasia-palkinnon finalisteihin. Romaani ilman muuta ansaitsisi sen, mutta koska Sapkowski on jo kahdesti voittanut, ei ehdokkuudessa ehkä olisi järkeä.
Olen myös saanut Noituri suomennokset luettua ajan tasalle, Tulikastetta odotellessa... Edelleenkin suosikkini on kaksi novellikokoelmaa, mutta hyvyyserot ovat kirjojen välillä melko vähäiset. Kaikki sijoittuu arvosteluasteikossani n. 4- tähdestä 4+ tähteen. Jatkuva juonisuus alkoi Haltiain verestä ja melko hitaaseen tahtiin päätarina on edennyt, vaikka tapahtumia ja juonitteluja on matkan varrella piisannutkin. Tosi paljon on hahmojen nimiä ja paikkoja muistettavana, mikä on vaikeuttanut mulla kokonaisuuden hahmottamista. En ole käyttänyt apuna karttaa – olisi varmaan pitänyt. Halveksunnan aikaa lukiessa nimien paljous ja muistamattomuus kuka velho on kenenkin hallitsijan vakooja hiukan turhautti, mutta kyllä tässä suurin piirtein kartalla on pysytty ja vaikeuksitta toisaalta pääsi mukaan tarinaan, vaikka Haltiain veren lukemisesta oli kulunut vuosi.
Ensimmäisen kirjan sain luettua, mutta oli sen verran huono etten aivan heti tartu toiseen. En tiedä mitä ärsytti eniten, henkilöt, kerronta vai joku muu. Noituri-sana ainakin puskee korvista ulos, vaikka olin siitä aluksi todella innoissani.
Novellikokoelmista en hirveästi tykännyt, mutta romaanit olivat sitten tosi hyviä. Halveksunnan ajasta pidin eniten, mutta kyllä kaikki kannattaa lukea.
Tulikastetta odotellessa... Eka varaus Helmetin kirjastoista, mutta silti kestää vielä ainakin kuukausi, luulisin.
Toukokuun Pelit-lehdessä (5/2014) on artikkeli, jossa Aleksi Kuutio haastatellut Sapkowskia (sähköpostilla maaliskuussa 2014). Mm. miten Sapkowski päätyi kirjoittamaan fantasiaa, mistä Noituri-tarinat saivat alkunsa, puolalaisesta fantasiasta yleisesti, Sapkowskin mielipide Witcher-peleistä...
Kirjoja on muutoinkin hyvin huomioitu lehdessä, suomennoksista ollut arvosteluja. (Witcher-peleistä tietenkin laajat jutut, alan lehti kun on.) Olen tilannut lehteä veljelle ja jokaista noiturijuttua käynyt ravistelemassa hänelle nenän edessä, että katso nyt, tämmöisiäkin pelejä olisi olemassa, ja näistä on kirjoja, ne kirjat on tuolla hyllyssä, mene lukemaan... Noh, ehkä vielä jonakin päivänä.
Asiasta toiseen... Puolan tämän vuoden euroviisuesitystä katsellessani ajattelin kaikista maailman asioista Geraltia ja kuinka ei ole elämä hänellä helppoa, raasulla.
"Hiistu" post=15193Toukokuun Pelit-lehdessä (5/2014) on artikkeli, jossa Aleksi Kuutio haastatellut Sapkowskia (sähköpostilla maaliskuussa 2014). Mm. miten Sapkowski päätyi kirjoittamaan fantasiaa, mistä Noituri-tarinat saivat alkunsa, puolalaisesta fantasiasta yleisesti, Sapkowskin mielipide Witcher-peleistä...
Mukavaa, että kelpasi. Jos Sapkowski kiinnostaa laajemminkin, niin kerronpa, että Pelit-lehden juttu oli vain pieni maistiainen tulevasta. Suunnilleen viikon päästä ilmestyvässä Tähtivaeltajassa tulee olemaan reilusti pidempi versio samaisesta haastattelusta. Haastattelua täydentää lisäksi 12-sivuinen Sapkowski-artikkeli ja omana tarinanaan toimiva suomennosnäyte tuoreesta Sezon burz -romaanista, joka ilmestyi puolaksi viime syksynä. Ei kannata huolestua, sillä lehdessä ilmestyvä tarina ei sisällä spoilereita sarjan aiempien kirjojen tapahtumiin. Sezon burz kun sijoittuu kokonaan aikaan ennen alkuperäisiä Noituri-romaaneja.
Aika tuhti lukupaketti siis tulossa. (Vähän häpeällistä näin mainostaa omaa tekstiään, mutta kukapa muukaan sitä kissan häntää nostelisi.)
Tulikaste on jo myynnissä ainakin Suomalaisessa Kirjakaupassa. Saa varmaan taas odotella 10-11 kuukautta, ennen kuin Pääskystornin suomennos tulee ulos.
Tätä on odottanut kauan :D nyt vaan kirjakauppaan ja syventymään tuohon synkkään upeaan maailmaan :D
Ja heti ekalla sivulla virhe. Lukee noituri 4, kun pitäisi olla 5...
Luin Tulikasteen viime kuussa, ja pidin siitä valtavasti. Laajempaa analyysia myöhemmin paremmalta päätteeltä kuin tämä Hetan Majatalon asiakasläppäri, mutta nyt huomasin Ansan hankkineen saman kirjan englanninkielisen käännöksen. Siitä tuli mieleeni taas kysymys, jota olen miettinyt aika ajoin aiemminkin: miksi ihmeessä lukea Noituria englanniksi? En oikein ole koskaan tajunnut - tietysti jos aikoinaan aloitti sarjan englanniksi ennen ensimmäistä suomennosta, se voisi olla peruste. Mutta kun englanniksi on kaiken lisäksi tarjolla yksi kirja vähemmän...
No, luen kirjat englanniksi, koska aloitin niiden lukemisen englanniksi ja tuntuu oudolta vaihtaa suomenkielisiin sen takia. Ei minua niinkään haittaa se, että englanninkielisiä on yksi kirja vähemmän. Olen pohtinut, että lukisin juuri sen yhden kirjan suomeksi, mutta jotenkin myös vältellyt sitä...
Kyllä siinä meni koko yö (jotain kuutisen tuntia) Baptism of Fire -kirjan lukemiseen. Osaltaan ihan mielenkiintoinen jatkumo edelliseen kirjaan, toisaalta taas edellinen osa oli parempi. Kuitenkin pidin siitä ja muutenkin tästä kirjasarjasta ylipäätään, että jaksan odottaa seuraava osaa niin kauan kuin on tarvis.
Vähän kyllä näissä uusissa kirjoissa sapettaa jatkuva juoni. Mukavampaa olisi lukea koko sarja putkeen tai jokainen olisi oma tarinansa aikajanalla. Pari ekaa lukua meni muistellessa kuka kukin olikaan. Noitaa, ritaria, tiedustelupäälikköä, haltiaa, ryöväriä ja muita jamppoja kun oli ilmaantunut viime kirjassa kuin olisi Martin alkanut kirjoittaa Noitureita. Minulla kävi tuuri Ajan Pyörän kanssa. Nyt menee taas vuosi seuraavaan ja kaksi lopetukseen.
Ilmeisesti uusin kahdeksas sijoittuu ajallisesti ennen tätä kirjasarjaa? Erinomainen kirja kuitenkin taas kerran.
Se on kyllä totta, että Noituri-sarjan koskaan päättymätön jatkuva juoni häiritsee. Etenkin kun ilman spoilereiden etsimistä ei ole mitään todisteita siitä, että se saataisiin päätökseen niin kauan kuin kirjailija jaksaa kirjoitella ja lukijat ostella.
Parissa viime kirjassa sompailu, matkanteko ja tolkuttoman hidas tarinan kehitys ärsyttivät toden teolla. Nyt tässä Tulikasteessa oli sinänsä parempi ote, ettei asialla ollut enää väliä. Minulle (näin kirjaa puoliväliin lukeneena) on riittänyt ihan Gerardin matkanteon kuvaus sodan kauhujen läpi.
"Hiistu"Sapkowskin mielipide Witcher-peleistä...
Tähtivaeltajasta mä luin artikkelin, mutta kuvittelinko vain, vai oliko Sapkowskin kommentti peleistä aika diplomaattinen?
"Rasimus" post=17997Se on kyllä totta, että Noituri-sarjan koskaan päättymätön jatkuva juoni häiritsee. Etenkin kun ilman spoilereiden etsimistä ei ole mitään todisteita siitä, että se saataisiin päätökseen niin kauan kuin kirjailija jaksaa kirjoitella ja lukijat ostella.
Jos edes jaksaisi, mutta tuo 14 vuoden Noituri-tauko pistää miettimään että kiinnostaakohan koko sarja enää kirjailijaa itseään. Ensimmäisten osien novelliformaatti toimi kyllä tosi hyvin ja oli kyllä ainakin itselleni mahtava lukuelämys, kuin olisi 'lukenut' erittäin hyvin tehtyä tv-sarjaa. Hyviä fantasianovelleja ei muutenkaan ole mitenkään liikaa.
Tulikaste luettu ja olihan se hienoa tarinointia ja tilannekuvausta, vaikka tapahtumat eivät sinänsä juurikaan edenneet. Silti kirjassa oli huikeasti sisältöä raakuuksien, taistelukohtausten ja huumorin ohessa. Tarinassa mainittiin pariin kertaan Pääskytorni (ilman toista s:ää), mikä pohjusti hyvin seuraavaan osaan. Toivottavasti se tulee suomeksi ensi vuonna. Odotan jännityksellä Sapkowskin näkemistä kuukauden kuluttua Dublinin Shamrokonissa.
Samoin sain Tulikasteen eilen luettua loppuun. Ainakin kolmesta viimeisestä kirjasta tämä on mielestäni paras osa. Paikat ja hahmot on jo aiemmin esitelty, joten ei tarvitse energiaa käyttää ylettömästi niihin tutustumiseen ja muistamiseen. Vaikka suuri juonilinjaus ei hirveästi edennyt, niin tapahtumia on paljon ja kirjan sisältö on monipuolinen. Juonen solmuja selvitettiin ja uusia punottiin. Jänniä tyyppejä tuli kuvioihin mukaan ja Cirin luonne käy mielenkiintoiseksi. Huumori on edelleen hersyvästi läsnä. Tässä niin kuin muissakin Noituri sarjan kirjoissa tapahtumat eivät vain ole seikkailua vaan tarinan lomassa pohditaan suurempia elämän kysymyksiä.
Olen luottavainen, että tämän sarjan suomentamista jatketaan – suurin piirtein vuoden välein on suomennos aina tullut eli Pääskytornia voisi odotella keväällä ilmestyväksi. Luin Halveksunnan ajan ja Tulikasteen kolmen kuukauden sisään toisistaan, mikä toimi minulla hyvin - lukutauko ei venähtänyt liian pitkäksi. Nyt on odotettavissa liki vuoden mittainen tauko… mitenköhän sitä taas muistaa kaikki edeltävät asiat ja hahmot. Toisaalta tapahtumia kerrataan kyllä… kuitenkin ennen tarinan päätöskirjaa voisi lukea koko sarjan alusta uudelleen.
"KiLLPaTRiCK"Pari ekaa lukua meni muistellessa kuka kukin olikaan
Heh. Minä jouduin muistelemaan jopa saman kirjan sisällä esiteltyjä henkilöitä. Nimet eivät painu mieleen 
"Eija"Tässä niin kuin muissakin Noituri sarjan kirjoissa tapahtumat eivät vain ole seikkailua vaan tarinan lomassa pohditaan suurempia elämän kysymyksiä.
Juu. Valitettavasti joskus infodumpin muodossa. Minua kiusasi aivan tolkuttomasti kirjan loppupuolella pitkä keskustelu vampyyreistä, ja verenjanon yhdistäminen alleviivaavasti alkoholismiin. Keskustelussa jaetun tiedon olisi voinut ehkä toisinkin ja lyhyemminkin esittää. Ei ole täydellinen kirjoittaja Sapkowski, ei...
Mutta Tulikaste oli tosiaan parempi kuin aikaisemmat romaanimuotoiset teokset. Parin ensimmäisen kirjan novelleissa Noituri on kuitenkin parhaimmillaan.