Mahtavaa! Siis olen todella järkyttynyt, nimittäin positiivisesti, aina itsellä ollut sellainen mielikuva, että suomalaiset kirjailijat eivät osaa kirjoittaa mitään, todistetusti olin tämän teoksen kanssa väärässä!. Tämä oli hyvin kirjoitettu ja päähenkilöt olivat loistavia, onneksi lainasin kirjan ja luin ekana kyllä meinasin jättää kirjastoon. suosittelen lämpimästi lukemaan.
Suna: mitä mainioin hahmo sydän paikallaan vaikkakin villi luonne ja jääräpäinen, (tuli oma tytär mieleen vaikka tyttäreni onkin vasta 4-vuotias), sunana hahmo jaksoi kyllä kiinnostaa kirjan loppuun saakka, lopussa kyllä piti jännittää kuoleeko vai ei, henkiolento vei kyllä osansa ennenkuin jätti sunan rauhaan.
Io: Ihanasti kuvattu ketun luonne, yleensä en itke kirjaa lukiessani mutta tässä kohta missä veitsi kohtasi ketun nii silloin itku tuli.
Lupus: Oli alussa vähän outo hahmo (mietinki että saapa nähdä pitikö lopettaa kirjan lukeminen kesken), mutta kannatti pinnistellä vähän matkaan eteenpäin, koska tarina parani loppua kohti lupuksen osalta vaikka en uskonut missään vaiheessa että hän sunan pelastaisi, lopusta lupus saa pisteet kun ei palannut pyhän kuun luokse.
Ronan & korpiruhtinas: Ilman ronania ja korppiruhtinasta ei olisi ollut koko tarinan ideaa, (yllätys yllätys), olin niin onnessaan kun alkoi taka ajo että jännittää, mutta lopussa jo luulin että jes tuolta ikävältä tyypiltä lähtee henki nii mitä sitä *****, ei siltä lähtenykkää kunnes ronan & korppiruhtinas kohtasivat sunan ja lupuksen nii sillon aattelin että jes nyt tapahtu, mutta vain toinen heistä kuoli, lukekaa kirja nii puuttuvat palaset loksahtelevat paikoilleen. ;)