Näkö

Närhitassu on kiva tyyppi. Oli kiinnostavaa päästä lukemaan kirjaa sokean kissan näkö kulmasta, jos sitä nyt voi näkökulmaksi sanoa. Kirja oli minusta hyvä aloitus uudelle sarjalle. Loppu oli kiva kun Närhitassu sai tietää heidän voimistaan. Häiritsevää oli kuitenkin se että närhitassu kulki toisten unissa. Närhitassun salaperäisyys oli kiehtovaa, ja oli kivaa kun sillä oli omia salaisuuksia joita muut eivät tienneet. Alussa ketut jahtasivat kolmikkoa, joka oli yrittänyt jahdata kettuja, salaa tietysti. Alku sarjalle oli hyvä. Tietenkin päähenkilöt aina tekevät jotain kiellettyä, mutta näin suuri kommellus on jo aika jännittävä. Närhitassusta tuli pian yksi lempi hahmoistani. Sen sisarukset Leijonatassu ja Paatsamatassu olivat aika tylsiä, mutta olivat silti suuri osa kirjaa. Jännittävä ja kaikin puolin hyvä soturikissa kirja. Kannattaa lukea se.

Täydellistä! Kirjoja on vaikka kuinka monta ja ideoita piisaa! Juoni hyvä. Rakkaus hunterin kirjoihin johtuu varmaan siintä että rakastan kaiken laisia eläimiä erityisesti kissoja

Kirjan nimi oli mielestäni nerokas! Tämän merkityksen tajusi vasta luettuaan kirjaa jonkin matkaa.
Tykkäsin kirjan aloituksesta, siitä, ettei Närhitassun sokeutta paljastettu heti. Kirjassa häiritsi kuitenkin se, että hahmojen kuvaukset saattoivat olla erikohdassa toista ja toisessa toista, ja poikkesivat ensimmäisten kirjojen kuvauksista. Mm. Pitkätähteä sanottiin yhdessä kohdassa yönmustaksi kolliksi -oikeasti tämä on mustavalkoinen- ja Sinitähteä vaalekasi naaraaksi -kun tämä on aijemmin kuvattu siniharmaaksi. Myös Lehtilammen käytös Tuhkatassun/marjan suhteen oli järjetöntä aikaisemman kirjan suhteen. Aikaisemmassa kirjassa annettiin jo Lehtilammelle tietoon, että Tuhkatassu olisi Tuhkamarja, mutta silti Näössä Lehtilampi näytti etsivän Tuhkamarjaa Tähtiklaanista ja vaikutti kovin hämmentyneeltä Tuhkatassun osoiuttaessa samoja tapoja kuin Tuhkamarjalla oli. Joissain kohdin oli käytetty nähdä -sanaa Närhitassun kohdalla, tilanteissa joissa tätä ei olisi voinut käyttää; "Näitkö minne Paatsamatassu meni?" -tyylisesti.
Pidin kuitenkin kirjasta joitain epäkohtia lukuunottamatta ja suosittelen sitä lämpimästi muillekkin :)

Oli todella mukava seurata kirjaa Närhitassun näkökulmasta (jos nyt sokeasta kissasta niin voi sanoa). Kirja veti puoleensa heti alussa enkä päästänyt sitä käsistäni ennenkuin olin lukenut sen.

Kirja oli todella hyvä, välillä vähän otti päähän Närhitassun raukkamaisuus varsinkin parantajia kohataan, varsinkin kun tiesi jo etukäteen, että hänestä tulee parantajaoppilas.Närhitassun voimat ovat mahtavat ja myös se raukkamaisuus kuuluu asiaan, kun miettii itseensä ei-tyytyväistä sokeaa oppilasta.

Jo Esinäytöksessä mieleeni tuli että Tulitähti voi joko "pelätä" kolmikkoa, tai yrittää antaa sen edetä opinnoissaan nopeasti. Oikeastaan molemmat osuivat jotenkuten oikein. Olen iloinen että Närhitassu löysi voimansa. Milloinkohan on Leijonatassun aika?

Kirja oli kokonaisuudessa mahtava ja rakastuin ideaan heti. Olen lukenut kaikki muutkin Soturikissat, mutta Iltahämärän jälkeen tämä teki suurimman vaikutuksen. Suosittelen tätä ehdottomasti!!