Se mikä ei tapa
Alkuteos ilmestynyt 2015. Suomentanut Outi Menna. Kannen kuvat: Paul Stuart ja Kristyan Mallett. Sidottu, kansipaperi.
Mikael Blomkvist ja Lisbeth Salander kohtaavat jälleen
Lisbeth Salanderilla on salaiset syynsä toimintaan. Siksi hän tekee uskaliaan hakkerihyökkäyksen ja ottaa riskejä joita yleensä kaihtaisi.
Pahat kielet väittävät, että Millenniumin toimittajan Mikael Blomkvistin ote on lipeämässä, mutta hän itse tietää olevansa vain kunnon skuupin tarpeessa.
Eräänä myöhäisiltana Blomkvist saa puhelun Frans Balderilta, mieheltä, joka kuuluu tekoälytutkimuksen kovimpiin nimiin. Balderilla on tulenarkaa tietoa, ja hän kertoo olleensa yhteydessä nuoreen hakkerinaiseen, joka muistuttaa kovasti erästä Mikael Blomkvistin hyvin tuntemaa henkilöä.
Englanniksi: The Girl in the Spider's Web
Käyttäjät lukeneet myös
David Lagercrantz
David Gunnar Fransiscus Lagercrantz (s. 1962) on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hän oli iltapäivälehti Expressenin palveluksesssa vuoteen 1993 asti, jonka jälkeen hän siirtyi täyspäiväiseksi kirjailijaksi.
Lagercrantzilta tilattiin kirjoittamaan jatko-osia Stieg Larssonin Millennium-romaanisarjaan.
Lähteitä
Millennium
Lähes 2 000-sivuinen Millennium-trilogia sijoittuu lehtimaailmaan, ja päähenkilöinä esiintyvät taloustoimittaja Mikael ”Kalle” Blomkvist ja omapäinen, sosiaalirajoitteinen tietokonehakkeri Lisbeth Salander.
Edesmennyt Stieg Larsson kaavaili trilogiaksi jääneeseen menestyssarjaansa kymmentä osaa. Sarjaa ovat jatkaneet tämän jälkeen David Lagercrantz ja Karin Smirnoff.
Millennium-kirjoja on myyty yli sata miljoonaa kappaletta.
Millennium sisältää tällä hetkellä 8 kirjaa.
Kirja-arviot ja kommentit
Millenium-sarjan neljännessä osassa ei ollut ihan sitä samaa hienoa fiilistä, kuin alkuperäistrilogian teoksissa. Voinee olla, että aika on kullannut muistot, koska siitä on tosiaan jo aikaa kun luin trilogian, mutta samanlaista vau-efektiä ja -oloa tämä teos ei synnyttänyt. Mutta ei tämä teos huono ollut, varsin viihdyttävä ja koukuttava, mutta ehkä jonkin verran sekavampi ja värittömämpi. Ärsyttävästi joitain yksityiskohtia toisteltiin useasti, ikään kuin lukija olisi jo ehtinyt unohtaa tarinan kannalta oleellisia asioita. Joko kirjailija ei luottanut teoksen mukanaan vetävyyteen tai sitten pelättiin, että yksityiskohdat hukkuvat kaiken muun sekaan. Niin tai näin, ärsyttävää se oli silti. Juonen käänteet ja hahmot olivat paikoitellen melko karikatyyrimäisiä ja melkoisen suureellisia, erityisesti Lisbeth oli liian hämmästyttävä yksilö kaikessa kykeneväisyydessään. Lisbeth ei myöskään tuntunut samalta hahmolta tässä kirjassa kuin aiemmin, mutta minä kyllä pidin tästäkin versiosta. Kaiken kaikkiaan miellyttävä tarina lukea, vaikkakin jatko-osille jätettiin ovea auki. Ei olisi tarvinnut.