Varjo
Kansi: Laura Lyytinen ja Riikka Turkulainen. Nidottu.
Jos elämä on kuin dekkarin sivuilta, ongelmat eivät pääty yhteen täydelliseen suudelmaan.
Onko sinulla mitään käsitystä siitä, millaista on elää jonkun toisen elämää, joka ikinen päivä?
Jos selviää sarjamurhaajan kynsistä naapurin hakkerikomistuksen syliin, elämän pitäisi olla mallillaan. Vaihdokas Alex saa kuitenkin kokea keinonahoissaan, että mikään ei ole niin kuin toivoisi. Hänen henkeään uhataan, ja jokainen askel kohti omaa identiteettiä tuntuu painajaisen tavoin johtavankin kauemmaksi siitä. Kukaan ei myöskään tunnu haluavan ottaa käyttöön Alexin perimän yhtiön teknologiaa, joka olisi askel eroon fossiilisista polttoaineista.
Kintereillä lymyävä pahuus uhkaa jokaista, jota Alex rakastaa. Onko jäljellä muuta vaihtoehtoa kuin jättää kaikki taakseen?
Elena Mady
Elena Mady (oik. Elina Virtavuori) on helsinkiläinen muusikko, joka on asunut pitkään Yhdysvalloissa. Hän on esittänyt, laulanut, säveltänyt ja sanoittanut useita menestyskappaleita, muun muassa Daruden ja Bomfunk MC’sin listaykkösiä. Vapaa-ajallaan hän harrastaa posliininukkeja, keräilee huonekaluja entisöitäväksi ja meloo kajakillaan Helsingin rantavesiä.
Kirja-arvioita
Kirja alkoi lupaavasti, mutta ikävä kyllä ei lunastanut alun lupausta. Juoni oli epälooginen, hahmot alkoivat olla entistä ärsyttävämpiä. Edelliseen osaan verrattuna mennään ikävä kyllä huonompaan suuntaan.
Kirjan idea on kiva, samoin juoni. Toteutus kuitenkin on vähän puutteellinen. Jos jollain sanalla kuvailisin tätä teosta niin ehkä hieman amatöörimäinen..?
Siis hahmot ovat ihan ok, mutta niistä ei oikein meinaa päästä perille. Päähenkilökin on jotenkin koko ajan tuskastunut tilanteeseensa. Ja ei siinä mitään, mutta kun juoni on vähän hidas ja laahaava, niin ei sitä oikein jaksa. Kirjoitustyylikin on hieman yksinkertainen ja töksähtelevä. Tähän teokseen en kyllä kunnolla päässyt mukaan. Sarjan edellinen osa oli vähän mielenkiintoisempi, vaikkei sekään nyt niin ihmeellinen ollut.
The body jumper -trilogian toinen osa ei ylety läheskään avausosan tasolle. Alku oli mielestäni todella takkuinen ja tylsä. Vasta puolen välin tienoilla kirja saa enemmän kiinnostusta osakseen ja alkaa enemmän tapahtua. Alexin tai pitäisikö sanoa Lilianin menneisyyskin alkoi paljastua, mutta toivoin siihen jotain suurta tai traagista paljastusta, jota ei kuitenkaan tullut. Mady onnistui kuitenkin lopettamaan kirjan mielenkiintoisella tavalla - joka muistuttaa vähän Twilightin Uusikuu teosta - että se saa ainakin itseni lukemaan vielä viimeisenkin osan. Kirja on aiempaan osaan verrattuna valitettavasti floppi, mutta löytyi tästäkin teoksesta lopulta vähän jännitystä.