Loppu

On ihan sairasta olla rakastunut samaan aikaan kun odottaa maailmanloppua. (s. 367)

Reilun kuukauden päästä kaikki on todella ohi. Tiedossa on jopa kellonaika. Syyskuun 16. päuvä kello 4:12 aamulla Ruotsin aikaa Foxworth-komeetta puhkaisee Maan ilmakehän. Sen alapuolella ilma tulee olemaan kymmenen kertaa lämpimämpää kuin auringon pinta Kaikki sen tiellä oleva tuhoutuu jo ennen kuin komeetta iskeytyy maahan Afrikan luoteisrannikon tuntumassa, lähellä Kanarian saaria. Ilmakehä roihuaa ja taivas täyttyy valosta, kirkkaammasta kuin mikään koskaan näkemämme. Sokkiaalto saavuttaa meidät hiljaisuuden vallitessa, sillä se liikkuu ääntä nopeammin. Pari minuuttia törmäyksen jälkeen meret ovat höyryyntyneet tyhjiin ja vuoret kärventyneet. Neljä miljardia vuotta evoluutiota - ja yhtäkkiä kaikki on poissa. Emmekä voi tehdä asialle mitään. (s. 18)

Seitsemäntoistavuotiaalle Simonille komeetan lähestyminen merkitsee myös toisenlaista maailmanloppua. Hänen tyttöystävänsä Tilda nimittäin haluaa päättää suhteen ja elää jäljellä olevat kuukaudet kuin (kirjaimellisesti) viimeistä päivää. Tilda alkaa käyttäytyä varsin holtittomasti, koulussa huhutaan huumeiden käytöstä ja epämääräisistä ihmissuhteista, ja lopulta hänet löydetään kuolleena syrjäiseltä teollisuusalueelta. Kaikki viittaa siihen, että hänet on murhattu. Simon haluaa selvittää kuka on syyllinen, ja saa apua Tildan entiseltä bestikseltä Lucindalta, joka sairastaa parantumatonta syöpää ja kirjoittaa samalla kokemuksistaan avaruuteen lähetettävään TellUs-ohjelmaan.

Lähestyvä maailmanloppu saa ihmisissä aikaan monenlaisia reaktioita. Jotkut laativat listoja haaveistaan ja yrittävät toteuttaa niitä, toiset pistävät kaiken ranttaliksi, kolmannet hakevat turvaa erilaisista uskonnollisista yhteisöistä ja neljännet linnoittautuvat kotiinsa ja pelaavat verkkopelejä läpi vuorokauden. Itsemurhiakin nähdään.

Niin, mitähän sitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa?

Mats Strandbergin "Loppu" (Like, 2019) on mieleenpainuva nuorten aikuisten romaani, jossa kuvataan nuorisojoukon (kirjaimellisesti) viimeistä kesää. Nuorten päähenkilöiden mikrotason kokemukset ovat keskiössä, muun maailman tai ympäröivän yhteiskunnan tapahtumista saadaan lähinnä vain nopeita välähdyksiä.

"Loppu" oli piti hyvin otteessaan yli neljänsadan sivun mittaisen kestonsa verran. Oli mukava lukea vaihteeksi hieman erilaista scifiä. Strandbergin dystopiaan kuuluu oleellisena osana yhteiskuntakriittisyys, joka kyllä hetkittäin tuntuu vähän osoittelevalta ja turhan saarnaavalta, mutta hetkittäin se on aika oivaltavaa. Lucindan naapuri on komeettaskeptikko, joka ei suostu uskomaan lähestyvään tuhoon ja tuhahtelee ylimielisesti uutisille lähestyvästä tuhosta.

Ei tämä silti ihan virheetön romaani ollut. Simonin ja Lucindan harjoittamiin rikostutkimuksiin käytettiin mielestäni turhan paljon sivuja ja energiaa, tai ainakin minä koin lähestyvän komeetan riipaisevat vaikutukset ihmissuhteisiin ja yhteiskuntaan sitä kiinnostavampina teemoina. Rakkaustarina on ennalta-arvattava, eikä kasva ehkä niin eeppisiin mittasuhteisiin kuin ajattelin.