Taikuuden talo
Alkuteos imestynyt 2020. Suomentanut Terhi Kuusisto. Kannen kuvitus: Maxine Lee. Sidottu.
SISUKKAIDEN SISARUSTEN TAIANOMAINEN SEIKKAILU
”Taskulamppu kädessään Hedy kumartui katsomaan lähempää. Valokuvakehys oli paksussa pölyssä, mutta Hedy erotti kuvassa Johnin, Rosen ja pienen lapsen – äitinsä, arveli Hedy. Juhlahatut päässään he puhalsivat kynttilöitä syntymäpäiväkakusta. Hedyn katsellessa kuvaa, sanat ilmestyivat pölyyn kuin näkymättömän sormen kirjoittamana: 'Etsi minut.'”
Hedy ja Spencer lähetetään jouluksi isoisänsä hoiviin taloon, joka on pullollaan taikaesineitä, joihin ei missään nimessä saa koskea. Pölyisiin kehyksiin alkaa ilmestyä viestejä, jotka johdattavat lapset kadonneen isoäitinsä kohtalon jäljille. Mitä heidän taikuri-isoisänsä salaa heiltä? Apunaan täytetty (puhuva) hirvenpää, (myöskin puhuva) karhuntalja ja joukko (sillä hetkellä) ruumiistaan irtaantuneita henkiä, ja vastassaan hirveät gargoilit ja pahantahtoiset korpit, Hedy ja Spencer lähtevät selvittämään totuutta.
Taikuuden talo aloittaa varhaisnuorille suunnatun seikkailukirjasarjan, jonka päähenkilöinä ovat uskaliaat ja uteliaat sisarukset Hedy ja Spencer. Heidän seikkailuistaan on suunnitteilla myös televisiosarja.
Mikki Lish ja Kelly Ngai ovat australialaisia kirjoittajia, jotka luovat yhdessä jännittäviä mielikuvitusmaailmoja. Koska Mikki asuu Yhdysvalloissa ja Kelly Australiassa, heidän yhteistyönsä tapahtuu usein niin että jommalla kummalla on pyjama päällä. Kellyn lempihetkiä on herätä aamulla Mikkin yön aikana lähettämiin villeihin, uusiin ideoihin.
Kelly Ngai
Australia.
Kirja-arvioita
Kirja oli kiva yllätys näin aikuisenakin luettuna, ja annan sille vähän ylimääräistä tähteä sen takia, että kirja on juuri sellainen mitä olisin lapsena tykännyt lukea. Jännittävä ja vetävä, ja siinä on mukana paljon elementtejä joista pidin pienenä, vaikka en tietenkään osaa arvioida miten nuorempi nykylukija tämän kokisi. (Tai sellainen, joka on lukenut vastaavia kirjoja minua enemmän.) Aikuislukijalle kirja voi olla vähemmän järisyttävä, mutta minua ei haitannut juurikaan ja lukaisin sen läpi kuin paraskin ahmimisikäinen.