Pelastus

Kirja oli hyvä. Dhamon-saaga on varmaan paras jos Alkuperäisiä DragonLance-kijoja oteta huomioon. (Raistlin-kronikat, Kronikat (ja muut Hickmanin ja Weisin)) Tässä osassa ja Petoksessa huono asia on se että Rabe uppotuisi kirjoittamaan Dhamonista ja tämän sen hetkisestä seurasta eikö muistasi kirjoittaa Rigistä ja Fionasta. Sitten hän taas muistaa kirjoittaa heistä mutta tietenkin tappaa toisen kun ei jaksa kirjoittaa. (Viimeisestä en ole kovin varma mutta Rigin kuolema ärsytti!)

Neljä tähteä jännittävuutensä vuoksi. (Mutta kuka hitto oli Shaon ja mitkä niiden kahden kentin nimet taas olivatkaan?)

Pelastus oli hieman parempi kuin aiemmat Dhamon-sarjan osat, mutta kuten kaikki Raben kirjat alatasoista fantasiaa jossa kliseitä pyöriteltiin.
Henkilöt jäivät epäselviksi vaikuttimineen ja kirjassa liikaa paikasta toiseen hyppimistä mikä tylsistytti jo lopussa. Hahmot ja heidän dialoginsa olivat aika kliseisiä. Rabe tosin onnistui välttämään Harmaiden Kulissien ongelmaa mutta muuten hänen tekstin oli tylsistyttävää ja ärsyttävän huonoa.
Ainoa mikä nosti kirjaa vähän aiempien Dhamonien tasosta oli Dhamonin muuttuminen lohikäärmeeksi ja sen käsittely kirjassa. Mutta muuten toivotonta fiaskoa jolle ei edes jaksa nauraa.
Suosittelen kirjaa ainoastaan aiemmat Dhamonit lukeneille.
Arvosana: 5.