Minun piti lukea tämä kirja jo ennen elokuvan katsomista, mutta en sitten ehtinyt. Elokuvahan oli ihan huippu, joten laitoin aika paljon odotuksia kirjallekin. Enkä pettynyt. :) Todella hyvä kirja, nautin ihan suunnattomasti tämän lukemisesta. Eipä ole hetkeen tullutkaan näin hyvää lukukokemusta vastaan.
Parasta antia kirjassa oli se miten vastaan tulleisiin ongelmiin pureuduttiin. Jokainen ongelma pilkottiin pieniin osiin ja jokainen osa käsiteltiin erikseen. Ihastuttavan looginen tapa! Täytyy kyllä myöntää, että loppua kohden se kävi hiukan tylsäksi ja mielenkiinto kaikkiin pieniin yksityiskohtiin lopahti. Mutta kirja oli uskollinen tyylilleen, joten ei sitä kuvailutapaa voi oikein väheksyäkkään sen takia.
Watney oli aika jännä heppu, hyvin päättäväinen ja jossain määrin tunneköyhä. Hahmoa oli paremmin kuvattu elokuvassa, mutta siinä oli se etu, että hahmon näki, kun taas kirjassa oli minä-kertoja, jolloin eleet ja ilmeet eivät näkyneet lukijalle. Ja koska kirja on kirjoitettu päiväkirjamerkintöjen kautta, se on ymmärrettävää, että suuret tunteet puuttuvat. Siinä vaiheessa, kun Watney kirjoittaa lokia, hänen voi olettaa laantuneen mahdollisista tunnekouhuista sen verran, että ne eivät näy läpi. Tai ainakin näin minä sitä itse pohdin. Mutta minä siis pidin Watneysta, sisukas ja kekseliäs hahmo. Ja hahmon huumori upposi minuun.
Olihan tämä tarina melkoinen seikkailukertomus, jossa loppupuolella vastaan tulevat vastoinkäymiset alkoivat hieman puuduttaa (leffassa oli osattu säännöstellä näitä fiksusti). Mutta ymmärrän tätäkin piirrettä. Ongelmat, joita Watney kohtasi, ovat varmasti ihan todellisia avaruusmatkailussa ylipäätänsä. Se hiukan hämmentää, että miksi ne kaikki ongelmakohdat piti ympätä samaan tarinaan... No, anyways, loppufiilis kirjasta oli todella hyvä kaikesta huolimatta.
