Mallaspappi

Tavallaan ihan hyvä, että tui jatko-osa, joka kaiken huipuksi on vieläpä hyvä ja luonteva. En rypistele otsaani oikeastaan muulle kuin Arin kuolemalle. Sekoava pikkuveli: wau.

Ei. Ei. Ei! Tämä meni täysin pieleen kovaa ja korkealta. Ei mitään häitä eikä taivaan tähden lapsia. Paksu kirja täynnä kauhistelua ja sisutonta poraamista raskausajan pulmista ja tunteista sekä Nessien ylikehumista. Eiiiiiiiih...vaikka kyllä kai kaikki jo tietävätkin, miten tässä käy. Viimeisten sivujen "taisteluakaan ei lopultakoskaan tullut, joten jäin miettimään, että mitä varten ne kaikki 40 uutta hahmoa piti varta vasten kutsua niitä pariakymmentä sivua varten, joilla he esiintyivät. Hukkaan heitetty mahdollisuus.

Mahtavaa todellakin. Ensinnäkin: suurenmoinen idea niputtaa koko sarja samojen kansien väliin. Kirjat ovat niin ohuita, että ne lukee mielellään yhteen putkeen. Mutta sitten itse kirjoihin: Osa 1 on kerrassaan täydellinen, samoin 2 ja 3, mutta 4 ja 5 masentavat. Ne tuntuvat niin ylimääräisiltä ja väkisintehdyiltä. Tunnelma ei ole enää rentoa, eikä enää ole mitään mille nauraa. Varsinkin 4 on suorastaan karmea: pelkkää Arthurin ja Fenchurchin (josta ei sittemmin kuultu) romanttista lätinää. Zaphodin haihtuminen savuna ilmaan on niin surullista, että nyyh, ja kun Marvin tekee paluun, niin hänkin lopulta kuolee tai jotain sinne päin. Olisin ollut tyytyväisempi, jos tarina olisi päättynyt jo kolmanteen osaan mutta ei. Mutta on tämä silti ihan lukemisen arvoinen, kunhan vain osaa olla leikkimielinen ja luova.