_kirjakeiju_

Melkoisen raadollinen kuvaus ihmisten halusta näyttää hyvältä. Kirja koostuu kivasti erilaisista kerrontatyyleistä, kuten blogiteksteistä ja tv-ohjelmien mainoksista, joiden avulla avataan tulevaisuuden Suomen ilmapiiriä. Ihmiset ovat jakautuneet kauneusleikkauksia tarpeellisina ja mahtavina pitäviin sekä niiden vastustajiin. Kertomuksessa kuvataan mielestäni erinomaisesti ihmisten paloa puolustaa omaa mielipidettään. Esim. kauneusleikkauksia vastustetaan välillä jopa uskonnollisen vakaumuksen intohimolla. Kirja maalaa ahdistavan, mutta länsimaisessa yhteiskunnassa pelottavan todennäköisen kuvan tulevaisuudesta. Muokkaisitko sinä ulkonäköäsi, jos työnsaantisi ja yhteiskunnallinen asemasi olisi siitä kiinni ja sitä odotettaisiin sinulta? 

Tämä kirja yllätti minut täysin! Aluksi se vaikutti olevan sitä, mitä luvattiinkin: Eroottinen scifikertomus täynnä räiskintää ja eroottista latausta keskellä avaruussodankäynnin tiimellystä. Pian se kuitenkin kasvoi ulos näistä raameista ja alkoi käsitellä hyvin perustavanlaatuisin kysymyksiä. Pohdinnat traumojen käsittelystä ja oman elämän muokkaamisesta sellaiseksi kuin itse tahtoo, muodostuvat kertomuksen ydinteemoiksi. Eroottiset agendat nousevat aika ajoin esiin, mutta ennen kaikkea tämä on mielestäni rakkaustarina, jossa rakastutaan itseen ja toiseen. 

Erittäin verinen päätös tälle juonittelutrilogialle. Aivan loppuun asti säilyi jännitys loppuratkaisusta, joka on aina mukavaa. Verta, irtileikattuja jäseniä ja erilaisia tappotapoja oli jälleen liikaa makuuni. Tykkäsin kuitenkin kerronnan selkeydestä ja paholaisista paljastuvista juttusista tässäkin sarjan osassa. Tämä oli ihan jees -tyylinen sarja, jonka lukeminen kerran riittää minulle vallan hyvin. 

Seikkailu jatkuu ja melkoinen seikkailu se onkin! Päähenkilöt pakenevat ja taistelevat mitä erilaisimmissa maisemissa. On juonittelua, kiellettyä rakkautta ja normien rikkomista. Paholaisista saadaan lisää tietoa ja ikävä kyllä myös pahan kuninkaan kidutusvälineistä. Yh, ei hyvä. Tähän krjaan mahtuu paljon kaikenlaista, mutta ensimmäisen osan tapaan tämäkin kertomus on selkeästi kirjoitettu historiallinen fantasiaseikkailu. 

Yllättävän hyvin koossa pysyvä historiallisen seikkailun tapainen fantasiakertomus. Kirjassa on monta juonihaaraa ja jokaisessa oma päähenkilönsä. Tällainen kerrontaratkaisu johtaisi helposti sekavuuteen, mutta pysyin mukana yllättävän hyvin. Oli hauska arvuutella pahiksen juonia samalla kun juoni alkoi tiivistyä ja henkilöiden polut kohtasivat. Pidin tästä huomattavasti enemmän kuin Greenin edellisestä sarjasta. Kerronta tuntui soljuvan nyt vaivattomammin ja historiallinen miljöö toi mukavaa tunnelmaa. 

Jännitys tiivistyy, kun loppu alkaa häämöttää. Tämän kirjan jälkeen Throne of Glass -sarjaa on suomentamatta enää yksi osa! Kirja lähti minulla vähän hitaasti, ehkä syynä oli ärsytykseni edellisen kirjan lopusta ja siitä, että tämä kirja ei antanut helpotusta piinaavaan tilanteeseen. Pikkuhiljaa kirjaan pääsi kuitenkin kiinni ja sehän sitten koukuttikin edellisten osien tapaan. Jännitystä ja romantiikkaa löytyi sivujen välistä, mitäpä sitä muuta kaipaisikaan. No, supervanha kirjasto luemattomine aarteineen toki innosti myös. Tämä sarja alkaa saada samanlaista meininkiä henkilöhahmojen parittamisessa, kuin Mustan tikarin veljeskunta. No huh. 

Trilogian viimeinen osa on toimintaa täynnä. Ahneet noidat himoitsevat voimallista rumpua päähenkilömme yrittäessä pitää sen poissa heidän näpeistään. Tämä oli sarjan kirjoista hidaslukuisin, tarina ei koskaan päässyt oikein käyntiin. Yleinen toivottomuus ja vaikeus masensi. Kirjan loppu yllättikin minut, koska se oli tyyliltään jokseenkin muusta kertomuksesta poikkeava. Sijoitan tämän trilogian mielessäni niihin sarjoihin, joiden idea on kiva ja kiinnostava, mutta joiden lukeminen vain jostain syystä oli työn ja tuskan takana. 

Jännittävä kertomus pinnallisesta tyypistä, joka saa "luvan" tehdä mitä tahansa. Kertomus on hyvin näytelmämainen ja tyyli on ajallensa sopiva. Vaikka kirja on kirjoitettu yli 100 vuotta sitten, sen teema ei ole vanhentunut. Kysymykseksi nousee mitä ihminen tekee, jos häneen ei jää mistään moraalisesti epäilyttävistä teoista jälkiä? Minua jäi kyllä hieman häiritsemään se, miten Dorianin sielu ihan käytännössä kiinnittyi maalaukseen. 

Mielenkiintoinen kuvaus eteläisestä Suomesta merenpinnan nousun jälkeen. Pidän kirjassa erityisesti realistisuuden tunnusta. Minun ei ole lainkaan vaikea kuvitella, että katastrofin jälkeen ihmiset yrittäisivät selviytyä ja ja suhtautuisivat toisiinsa kirjassa kuvatulla tavalla. Alun rottakertomus taas hämmensi minua suuresti. Pitkään ajattelin, että kirja kertoo inhimillistetyistä rotista. Jossain kohtaa päädyin päättelemään, että kyllä ne ihmisiä taitavat olla. Kirja toimisi varmasti paremmin teini-ikäiselle lukijalle kuin minulle, jonka oli hieman hankala samaistua tähän rasittavaan teini-ikäiseen päähenkilöön. 

Mukavan selkeä seikkailu, jossa on yllätyksellinen loppu. Kerronta on tässäkin teoksessa taattua Rouhiaisen laatua, eli selkeää, kuvailevaa ja hyvin etenevää. Kuvitus ei ole aivan minun mieleeni, mutta muhkeahäntäisistä otuksista vain ei voi olla pitämättä. Kirja on hyvin nopealukuinen kuvineen ja suurine kirjasinkokoineen. 

Tarkkanäköinen kuvaus ihmisyydestä sen kaikessa järjettömyydessä. Tulevaisuuden ihmiset esimerkiksi miettivät, miten menneisyyden ihmiset ovat voineet tuhota luonnon ja toisensa, mutta jatkavat ihan sitä samaa meinikiä omassa toiminnassaan. Kerronta on selkeää ja sisältää muutaman filosofisen ajatuksen, joita jäin pohtimaan toviksi. Romantiikkaa ei mukaan harmikseni kuitenkaan liiemmin mahdu. Seikkailuosio on yllättävän monipuolinen ja aukoton näin lyhyeksi kertomukseksi. Pidin myös siitä, miten "pahikset" eivät ole syyttä pahoja, vaan heilläkin on syynsä toimia kuten toimivat. Oikein hyvä esikoiskirja mielestäni. 

Hurja seikkailu, jonka juoni vain ei ole kovin monipuolinen. Kirja kuvaa kuitenkin kiinnostavasti kahden eri kulttuurin, pohjoisen paimentolaiskansan ja eteläisen viljelijäkansan, kohtaamista ja maailmankatsomuksia. Minua häiritsi kirjassa jatkuva negatiivisuus, ei oikein ollut mitään mitä odottaa kirjan edetessä. Mutta sellaista se usein on maailmaa pelastaessa... Kansi on upea!