_kirjakeiju_

Lumotut kirjeet -sarjan avausosassa 18-vuotias Iris haaveilee toimittajan urasta Cambrinassa, missä kaksi jumalaa on toisiaan vastaan ja vetää erimielisyyksiinsä mukaan myös ihmiset. Homma lähtee laukalle, kun Iris päättää lähteä sotakirjeenvaihtajaksi lumotun kirjoituskoneensa kanssa ja lempikin leimahtaa.

Kirja on yllättävän rankka. Kannen perusteella odotin jotain hieman kevyempää, mutta kirja osoittautuikin yllättävän ajankohtaiseksi nykyisessä maailmantilanteessa. Siitä pidin erityisesti, miten kirjeet erottuivat muusta tekstistä. Toi mukavaa vaihtelevuutta lukemiseen.

Lumotut kirjeet -sarjan toisessa ja viimeisessä osassa sota tulee lähemmäs kotia. Sotakirjeenvaihtajana rintamalla toiminut Iris tulee kotiin, mutta sodan kauheudet eivät vain ota loppuakseen. Ja rakkaustarinassakin on valtavia haasteita. Saavatko jumalat riitansa sovittua, vai kuolevatko kaikki ihmiset heidän eripuransa jalkoihin?

Siinäpä kysymys ja mikä päätösosa tämä onkaan! Varainkin loppu on poikkeuksellisen koskettava. Käänteitä oli ja yllätyksellisyys pysyy loppuun saakka. Tykkäsin, että tässäkin osassa päähenkilöiden kirjeet erottuivat muusta tekstistä.

Tästä tuli mieleen sotakirjeenvaihtajista kertova elokuva Lee, jonka katsoin hetki sitten. Suosittelen tätä sarjaa jos pidit siitä.

Kuumaa haltiaromantiikkaa ja hengenvaarallisia seikkailuja tarjoilevan "Fae & Alchemist" -sarjan avausosa. Päähenkilömme Saeriksen tavallinen arki köyhänä sepänkisällinä häiriintyy hänen varastaessaan kuningattaren sotilaan metallikäsineen. Pian metalliakin kovemmalla äänellä kuiskii vain hänen sydämensä erään tietyn haltijasoturin suuntaan.

Nyt ollaan kyllä romantasian ytimessä, joten eihän tästä kyydistä voi kuin nauttia. Peloton sankarittaremme kohtaa hasteen kuin haasteen jääräpisesti läpi mennen. ????️ Lentää päin kasvoja. Kohtalon langat paljastavat vuosituhansien suunnitelmat. Ai että.

Päähenkilömme Beata saa viimein tehtyä liikkeen ihastuksensa suuntaan, kun Viikatemies pelmahtaa paikalle. Porukkaa pitäisi alkaa laittaa kylmäksi ja muutenkin kohtalolla on Beatan varalle erikoinen suunnitelma. Tiedossa on teiniängstiä ja kuolemaa ripauksella romantiikkaa.

Noniin, kylläpä nyt on omalaatuinen kirjaidea, joka sopi vallan hyvin marraskuussa luettavaksi. Kovin synkkää ja vaikeaa, voi että. Omalaatuisesta ideasta ja eri kulttuurien uskomusjärjestelmien huomioonottamisesta saa tämä kirja plussaa. Se olisi kuitenkin voitu rytmittää paremmin. Jäi nimittäin sellainen tunne, että varsinainen äksöni tapahtui vasta aivan kirjan lopussa. ????

Hattaraunelmia ja kyynelten tuoksua tihkuvan Caraval sarjan 3,5 osa. Eli kirja sijoittuu trilogian jälkeiseen aikaan ja tarjoaa tuokiokuvan päähenkilöiden talvijuhlan aatonaattoon. Scarlet on järjestämässä upeita juhlia ja Donatella tuskailee rakkauselämänsä parissa. Sitten koittaa odotettu ilta, jolloin kukaan ei näe unia, mutta unelmat voivat toteutua.

Nyt on muuten harvinaisen nätti kirja! Suosittelen kirjan lukemista paperisena versiona, koska se on vallan jouluisa elämys. Upeita kuvia ja kevyt lukea. Juuri sellainen kirja, jonka kanssa on ihana käpertyä viltin alle kynttilän ja lämpimän kaakaokupposen viereen.

Täysin kuvitteellisen Valpuri Kyni -lastenkirjasarjan kolmas osa keskittyy seuraamaan Valpurin alkanutta valtakautta Olavinlinnassa. Tiedossa on paljon hengenvaarallisia tilanteita ja muutamia uskottavia kohtia.

Sarjalle ominaiseen tapaan kerronta on epätasaista pomppien paikasta ja ajasta toiseen ja keskittyen epäolennaisuuksiin. Hahmotkaat eivät vakuuta, mutta onhan tässä käytetty luovuutta kuitenkin...

Täysin kuvitteellisen Valpuri Kyni -lastenkirjasarjan toinen osa koostuu käytännössä kokonaan Valpurin ja suojaotustensa matkakertomuksesta läpi Suomenmaan.

Tuttu kaava toistuu: Joku hyökkää heitä kohti aikeenaan pistää valpurilaiset (kuten porukka itseään kutsuu) kylmäksi, Valpuri vetää ihmelapsena jonkin erikoistaian hihastaan ja tappaa hyökkääjän. Kirjan mittaan hän kehittyy noitana, käyttäytyy välillä kuin lapsi ja välillä kuin kokenut sotastrategikko samalla kun kaikki muut hahmot palvovat häntä.

Jooo-o.

Täysin kuvitteellisen Valpuri Kyni -lastenkirjasarjan avausosa, jossa noitatyttö Valpuri lähtee pakoon teloitusta ja häntä jahtaavia aikuisia. Matkalla Suomen noitalinnaläänien halki löytyy ystävyyttä, pelkoa, vihaa ja turvaa.

Innostuin kun näin tämän kirjan lastenkirjojen joukossa kirjastossa. Siitä ei ole kauhean kauan, kun luin faktapohjaisemman teoksen Valpuri Kynsistä. Ikävä kyllä tämä kirja ei nyt täyttänyt odotuksiani millään tasolla. Kerronta on epätasaista ja osin epäuskottavaa, täynnä outoja juonen poikkaisevia sivuhuomautuksia.

Tarina nuoresta Nooasta, joka joutuu lähtemään kohti tuntematonta pelastaakseen siskonsa. Reissu ei ole vailla solmuja, tunteita eikä paljastuvia salaisuuksia.

Tarina on jotenkin kovin suomalainen, vaikka sijoittuukin fantasiamaailmaan. Kaikki on kovin ihmis- ja luontoläheistä. Kovin ihmisenkokoista. Kokonaisuus on mielenkiintoinen ja kokonainen. Oikein mukava lukukokemus.

Jotenkin kirjasta tuli myös rauhallisen syksyinen olo.

The Empyrean -sarjan kolmannessa osassa rauha tuntuu lipuvan yhä vain kauemmas ja päähenkilöidemme kontolle jää yrittää pelastaa kaikki. Tai niin he ainakin tuntuvat ajattelevan... On tiedossa draamaa kaikilla rintamilla aina rakkaudesta taistelukenttiin.

Kyllähän tämä sarja on aivan omaa luokkaansa, ei ole turhaan ylistetty. Elin kyllä täysillä mukana kirjan käänteissä. Luonnollisesti lohikäärmeet ovat aivan paras juttu, mutta myös poikkeuksellisen monilukuinen hyvin kirjoitettujen henkilöhahmojen joukko tekee sarjasta kiinnostavan. Pidän lisäksi yllätyksellisyydestä, koska ei voi tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikki päättyy lopulta kuitenkin hyvin.

Häiveen tapauskirjat -sarjan avausosa yhdistelee fantasiaa ja rikosmysteeriä häivähdyksellä steampunkin henkeä. Päähenkilö Vionalla on intohimona salapoliisihommat ja keksinnöt, joka ei oikein sovi yhteen hänen aatelisneidon statuksensa kanssa. Mutta Viona seuraa kutsumustaan ja päätyy selvittämään isompaa juttua kuin alun perin arvasikaan.

Kirja tarjoaa mielenkiintoisia käänteitä ja moniulotteisia henkilöhahmoja aivan alusta loppuun saakka. Maailma on mielenkiintoinen ja salapoliisitouhut sellaisia, ettei niiden lopputulosta pystynyt arvaamaan puolessa välissä kirjan lukemista.

Ainoa mitä jäin kaipaamaan tällaisena romantasian ystävänä oli ????️, mutta oikeastaan sellainen ei olisi päähenkilölle sopinut. Eli ymmärrän miksi sitä ei ole. Mutta saahan sitä silti kaivata. ????

Crescent City -sarjan toisessa osassa päähenkilöpariskunta tutustuu toisiinsa ja yrittää ottaa rennosti. Mutta...... Kyllähän siitä seikkailu tulee, kun lähdetään etsimään kadonnutta lasta ja sotkeudutaan valtapeleihin.

Pidin tästä kakkososasta hieman enemmän kuin ensimmäisestä. Henkilöhahmoja ja paikkoja ja kaikkea on paljon ja ensimmäinen kirja meni oikeastaan niihin tutustuessa. Nyt tarinaan pääsi paremmin sisälle. Kerronta on Maasille ominaiseen tapaan soljuvaa ja luvut loppuvat dramaattisiin käänteisiin.

Positiivista on myös se, että kirjan koko mahdollistaa sen käytön esimerkiksi itsepuolustusvälineenä tilanteen niin vaatiessa. ???? Ja siis haluaako joku puhua siitä mihin tämä opus loppui?!?! Mitä kuule!?!? ????