_kirjakeiju_

Tarina lähti käyntiin hieman hitaasti ja epäselvästi monien henkilöhahmojen tarinan seuraamisesta johtuen. Kun heihin tutustui, tarinakin tuntui lähtevän kunnolla käyntiin. Loppu oli yllätyksellinen, henkilöhahmoja ei turhaan säästelty. Minulle YA:n ystävänä tarina ei tarjonnut niin paljon kuin varsinaiselle synkemmän fantasian fanille se saattaisi tarjota. Kuitenkin ihan mukava tarina. 

Tässä kirjassa oli enemmän omien voimien löytämistä ja kanssakäyntiä kuolleiden maailman kanssa, mutta vähemmän saamelaisjuuria, kuin ensimmäisessä kirjassa. Teinidraama ja -bänditouhu pysyi edelleen mukana jotenkin yli kymmenen vuoden takaisen kirjoitustyylin kera. Tykkäsin siitä, miten erilaisia legendoja ja myyttejä tuotiin mukaan. En kuitenkaan pitänyt päähenkilön haahuilusta, hän tuntui vain ajautuvan tilanteesta toiseen ottamatta kiinni mistään. 

Tartuin kirjaan, koska oletin sen olevan jotain hieman Stenien Synkät vedet -trilogian kaltaista. Kirjassa olikin samanlaisia piirteitä (esim. kauhuelementit ja muinaiset uskomukset) kuin siinä, mutta oli muutakin. Hahmot tuntuivat vanhanaikaisilta ja citysaamelaisuus hieman turhalta. Kirja olisi ollut mielestäni parempi ilman näitä lillukanvarsia. 

Kiinnostava kirja, jossa pohdittiin modernin ihmiset vapautta ja esiteltiin hyvin perinteisen vuoristokylän arkea. Pidin kirjan tavasta esittää tarinan keskeinen kohta kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta. Antropologisesti todella mielenkiintoinen teos, tarinan puolesta aika keskinkertainen. 

Pidin tästä kirjasta enemmän kuin varsinaisesta Kuura-trilogiasta. Hahmot olivat nyt samaistuttavampia (eli vähemmän hermoja riipiviä ja ärsyttäviä) ja juoni tuntui menevän eteenpäin paremmin. Kuura-trilogian lukeminen oli ajoittain raskasta, mutta tätähän luki jo ihan ilokseen! 

Ihan mukava täytekirja, vaikka olisi ilman tätäkin voitu selvitä. Farleyn tarina oli hyvä, mutta kuningattaren tarina jäi liian suppeaksi, eikä tuonut paljonkaan lisäarvoa sarjan maailmaan. Kirjailijan haastattelusta tykkäsin lopussa. 

Tässäpä tiiliskivimäinen toimintapläjäys! En ole oikein perustanut tästä sarjasta. Jostain syystä tämä kirja imaisi minut kuitenkin mukaansa 300 sivun jälkeen ja suorastaan ahmin kirjan lopun. En tiedä oliko syynä kirjan ja sarjan parantuminen loppua kohti, vai olinko vain innoissani sen loppumisesta. Joka tapauksessa tämä kirja oli mukavampaa luettavaa kuin aiemmat osat. 

Ajatuksia herättävä ja tarkkanäköinen kirja. Pidin kirjan maanläheisestä tyylistä esittää rankat asiat. Teoksen lukeminen olisi varmasti ollut minulle vielä merkittävämpi kokemus, jos olisin hieman vanhempi. Nyt minulla ei ole (vielä) omaa kosketuspintaa vanhuuden mukanaan tuomiin ajatuksiin ja tunteisiin. 

Hyvä lopetus trilogialle. Juoni oli monipuolinen ja tarjosi aina vain uutta ihmeteltävää. Tarina sisälsi hauskoja jippoja, joista pystyi päättelemään tulevaa ja mennyttä. Tykkäsin siitä, miten tässä kirjassa viimein otettiin edes jotenkin kantaa aikamatkustuksen vaaroista tulevaisuuden todellisuudelle. Tämän asian sivuttaminen on hieman häirinnyt minua aiemmissa osissa. 

Mielestäni parempi kirja kuin trilogian ensimmäinen osa! Tässä oli jännitystä, romantiikkaa ja itsensä etsimistä. Kirjasta tuli myös erkoinen tunne, että on lukemassa professorin elämänkertaa. Kaikki tässä kirjassa tapahtuneet käänteet johtivat ensimmäisen kirjan tapahtumiin. Minusta tuntui, että tämä kirja olisi pitänyt olla trilogian ensimmäinen osa! 

Mukavan lyhyitä tarinoita, joiden onnistuneisuus vaihtelee. Päälimmäisenä jäivät mieleen käkitarina ja peniskuiskaajan kertomus. Melkoisen hämmentäviä tarinoita nämä! Kirjan luki kätevästi yhdeltä istumalta. 

Kirja vaikutti lupaavalta mahdollisten taikaelementtien ja historialliseen aikaan sijoittuvan tarinan myötä. Petyin, kun taika ei ollutkaan niin taianomaista kun olin ajatellut ja koko touhu meinasi mennä rikoksen ratkomiseksi. Viimeisten sadan sivun käänteet palauttivat kuitenkin mielenkiintoni ja huomasin ahmivani loppua. Kirjan tarina on mielestäni jotain Caravalin ja Liikkuvan linnan väliltä.