_kirjakeiju_

Pidin kirjasta. Oli mukava lukea mitä edellisen osan hahmoille "kuului" parikymmentä vuotta myöhemmin. Kirjassa oli aika vahvana oman elämänpolun kulkemisen tarpeen teema ja sen oikeuttaminen onnellisuudella. Ajoittain tapahtui ehkä hieman liikaa, kokonaisuutena kuitenkin aivan luettava teos. 

Kirjan hieman tavallisuudesta poikkeava lukujen jakaminen meinasi saada minut lopettamaan kirjan lukemisen heti alkuunsa. Onneksi kuitenkin jatkoin, sillä kun henkilöstä toiseen pomppivaan kerrontatyyliin tottui, kirja imaisi mukaansa. Pidin erityisesti suomalaisista vivahteista henkilöiden arjessa ja romanttisista fantasiaelementeistä. Utukka tassutteli suoraan sydämeeni ja jäi sinne! <3

Kiinnostava kirja, jossa oli odottamaton juoni. Pidin kirjoitustyylistä, kirja oli myös yllättävän jännä. Loppu oli sellainen, että jatkoa olisi luvassa (eli ärsyttävä jos sitä ei olekaan). Mitenköhän on? 

Kirjassa oli todella monia erilaisia nimiä, joita vyörytettiin lukijan päälle heti alusta alkaen. Minulta kesti tovin päästä mukaan tarinaan eikä se lopulta imaissut mukaansa, vaikka jännittävä olikin. Teoksen yleissävy oli ahdistava ja synkkä, en oikein pitänyt. Tarina itsessään oli monipuolinen ja kiinnostava, ehkä ongelma oli siinä, miten juonta rynnittiin eteenpäin ennen kuin olin ehtinyt sisäistää mitä edellisessä seikkailun osasessa tapahtui.

Olen odottanut tämän kirjan lukemista ja odotus todellakin palkittiin! Mitä juonikuvioita ja ihmissuhdekiemuroita. Jäin teokseen aivan jumiin ja unohdin ehkä jännittävimmissä kohdissa vähäsen hengittääkin. Ainoastaan loppu vähäsen mietityttää minua, se tuntuu jääneen vähän hataraksi. 

Tässä osassa oli jopa enemmän jännitystä, käänteitä ja mysteereja, kuin ensimmäisessä kirjassa. Aivan timanttista kuvailua ja mahtava juoni. Ehdottomasti uusia suosikkejani! 

Lykkäsin kirjan lukemista pitkään, mutta nyt tartuin siihen. Yllätyin positiivisesti! Oletin tämän olevan jotain outoa sirkuskuraa, mutta kirja olikin oikeasti jännä ja imaisi minut lukemaan sen melkein yhdeltä istumalta. Minulla oli kaikenlaisia teorioita miten juoni voisi edetä, mutta eihän se mennyt sinne päinkään. Tykkäsin paljon. 

Tämä osa oli mielestäni paljon paremmin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa. Nyt saatiin kunnolla tietoa tapahtumista, eikä vain kuvailtu päähenkilöiden ajatuksia. Kirja ei kuitenkaan napannut varsinaisesti mukaansa missään vaiheessa, mikä oli harmi. 

Tämäkin kirja jäi todella pintaraapaisuksi kaikesta siitä, mitä se olisi voinut olla. Harmittavaa, koska juoni oli hyvä. Tällaisenaan en oikein pitänyt kirjasta.

Aika paljon oli tungettu asiaa näin lyhyeen kirjaan. Juoni oli mielenkiintoinen, mutta kerronta jäi turhan pintapuoliseksi. Kirja tarjoili mielenkiintoisia tulevaisuudennäkymiä ja sai miettimään.

Punaisen luostarin kronikoita -trilogian avausosa ei vakuuttanut minua. Kirja kertoo Maresista, joka asustelee naisille suunnatussa luostarissa. Saarelle jolla luostari seisoo, eivät miehet saa tulla. Maresi opettelee monenmoisia asioita, löytää kutsumustaan ja suojelee luostaria pahiksilta. Eli miehiltä, jotka tahtovat aina tuhota kaiken. Tarina alkaa kirjassa hitaasti ja kerronta on kovin kuvailevaa. Keskitytään kuvailemaan päähenkilön tuntemuksia ja ympäristöä. Loppua kohti tapahtumia alkaa tulla enemmän ja tunnelma käy ahdistavammaksi. Ikäväkseni en päässyt kerrontatyylistä yli, vaan sinäänsä aivan kiinnostava juoni jäi sen jalkoihin. Teos on nopealukuinen ohuudestaan johtuen ja kansi kuvaa hyvin sisältöä. Ainakin minut se houkutteli lukemaan

Melko samanlainen kuin saagakin, kerrontatyyli ei ollut tässäkään mieleiseni. Tuntui täytekirjalta.